Akateemisena työttömänä deittailu tuntuu lähes mahdottomalta

Ok, olet siis akateeminen. Onko se elämäsi tärkein asia ja suurin saavutuksesi? Jos ei, niin mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Entä työttömyys sitten, miten se määrittelee sinua ihmisenä?

Minkälaista ihmistä etsit? Pitääkö hänenkin olla akateeminen? Osaatko keskustella yleensäkään ihmisten kanssa?

Työttömyytesi takia sinut ajatellaan ensin työttömäksi ja sitten jossakin myöhemmin vasta nousee koulutuksesi ja muut asiat, mutta se työttömyydestä kertova tyyppi olet sinä. Sinä päätät aika pitkälle keskustelujen aiheet ja jos alat ensimmäisessä lauseessa työttömyydestä kertomaan, niin mielestäni valitset aloituskortiksi kehnon kortin. Jos taas korostaisit harrastuksiasi (onko niitä?), niin keskustelu voisi lähteä lentoon. Asia riippuu siis sinun tavastasi edetä.

Mihin asioihin treffisi karahtavat? Olet varmaan huomannut siinä jonkun tietyn kaavan, joten eikö luulisi olevan helppoa korjata asiaa?

Minun Tinder-menestystäni ei ole kyllä työttömyys haitannut, vaikka olenkin mies. En kyllä toisaalta olekaan etsimässä mitään sellaista aloilleenasettumissuhdetta, jossa minun työstatuksellani olisi merkitystä. Ihan seksi- ja kaljalla- ja museossakäyntiseuraa haen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle kelpaa akateeminen työtön mies, jos se mies muuten on mukava. En vaadi ihmeitä. Kunhan ei ole kakkipää, ei polta, ei ryyppää, on luotettava ja reipas ja miehen seurassa on mukava olla. Mulla ei ole ulkonäkökriteerejä. Itse elätän itseni ja lapseni, miestä en ala elättää, siinä raja. Mutta jos mies elättää itse itsensä, mitä se mulle kuuluu, mistä se raha hänen elämiseen tulee?

Enkä vaadi, että pitäisi tarjota ravintolaillallisia, lähteä mun kanssa ulkomaanmatkoille tai muuta kallista. Ihan riittää treffiohjelmaksi vaikka makkaranpaisto nuotiolla, souturetki, pitkät kävelylenkit, jne. Kunhan on mies, jonka kanssa juttu luistaa.

Älä pelkää, sä et kelpaa sille. Sitten se itkee vauviksella ku on niin vaikeeta. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oletko mies? Itse löysin akateemisena työttömänä aviomiehen. Nyt on kyllä työkin, onneksi, mutta se ei liity parisuhteeseeni.

N34

Olen. Mahdollisuuteni taitavat siksi olla heikommat kuin sinulla...

Olisi sinullekin vaimoehdokkaita joita työttömyytesi ei haittaa. Mutta haikailet niiden perään joita se haittaa. -eri

Kerrotko, millaisia ja mistä heidät löytää?

Ap kertoo.

Täällä on jo esitetty kysymyksiä, joihin olisi hyvä saada vastauksia ellei tämä ole pelkkä provo:

- oletko "between jobs" vai pitkäaikaistyötön?

- mihin ne aiemmat deittailut kaatuivat?

Vierailija kirjoitti:

Ok, olet siis akateeminen. Onko se elämäsi tärkein asia ja suurin saavutuksesi? Jos ei, niin mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Entä työttömyys sitten, miten se määrittelee sinua ihmisenä?

Minkälaista ihmistä etsit? Pitääkö hänenkin olla akateeminen? Osaatko keskustella yleensäkään ihmisten kanssa?

Työttömyytesi takia sinut ajatellaan ensin työttömäksi ja sitten jossakin myöhemmin vasta nousee koulutuksesi ja muut asiat, mutta se työttömyydestä kertova tyyppi olet sinä. Sinä päätät aika pitkälle keskustelujen aiheet ja jos alat ensimmäisessä lauseessa työttömyydestä kertomaan, niin mielestäni valitset aloituskortiksi kehnon kortin. Jos taas korostaisit harrastuksiasi (onko niitä?), niin keskustelu voisi lähteä lentoon. Asia riippuu siis sinun tavastasi edetä.

Mihin asioihin treffisi karahtavat? Olet varmaan huomannut siinä jonkun tietyn kaavan, joten eikö luulisi olevan helppoa korjata asiaa?

Deitit karahtaa siihen ettei deitti kumppani kelpaa tälle jumalten lahjalle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mä olen kouluttamaton pitkäaikaistyötön. Kyllä mä väitän, että muhun verrattuna sun deittailu on kuitenkin aika "easy modella" vetämistä.

Sinuna edes yrittäisin kouluttautua.

Tämä ei ole se pointti. Tietenkin mun kannattaisi kouluttautua, mutta ei se paranna mun asemia deittimarkkinoilla juuri nyt. Kai mä saan silti kokeilla vaikka en vielä omistakaan tutkintoa?

Juurihan valitit miten vaikeaa deittailu on koulutuksen puutteen takia. Saat kokeilla mutta et saa valittaa, kun kerran et aio korjata ongelmaasi mistä valitit.

Kuukausikiintiöt kirjoitti:

Mikä vika heinäkuuhun mennessä tavatuissa treffikumppaneissa oli?

Ensimmäinen oli kuntoutustuella oleva huomattavasti ylipainoinen mielenterveysongelmainen nainen. Hänen ulkonäkönsä ei miellyttänyt livenä ollenkaan (oli näyttänyt jossain kuvissa kivalta). Toisen vikoja ei ehkä kannata tarkkaan ruotia, sillä sain häneltä pakit. Kolmas oli vähän liian arka ja sisäänpäinkääntynyt (en ole itsekään ekstrovertti tai kauhean reipas tapaus, mutta joku raja tuolla arkuudellakin on) eikä hänen ulkonäkönsä miellyttänyt livenä (en meinannut ensin tunnistaa edes häntä). Neljäs nainen antoi myös minulle pakit. Ensimmäinen ja kolmas olivat ne, jotka eivät olisi halunneet tavata minua uudestaan. Tuo kolmas vielä ilmoitti, että ei ihastunut minuun ollenkaan, mutta olisi silti halunnut antaa toisen mahdollisuuden.

Kolme noista neljästä olivat minun tapaani myös työttömiä ja kahdella oli muitakin elämänhallinnan ongelmia (toinen ei ollut ikinä seurustellut yli kolmekymppisenä). Yhteen heistä ihastuin kuitenkin vähän treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Kuukausikiintiöt kirjoitti:

Mikä vika heinäkuuhun mennessä tavatuissa treffikumppaneissa oli?

Ensimmäinen oli kuntoutustuella oleva huomattavasti ylipainoinen mielenterveysongelmainen nainen. Hänen ulkonäkönsä ei miellyttänyt livenä ollenkaan (oli näyttänyt jossain kuvissa kivalta). Toisen vikoja ei ehkä kannata tarkkaan ruotia, sillä sain häneltä pakit. Kolmas oli vähän liian arka ja sisäänpäinkääntynyt (en ole itsekään ekstrovertti tai kauhean reipas tapaus, mutta joku raja tuolla arkuudellakin on) eikä hänen ulkonäkönsä miellyttänyt livenä (en meinannut ensin tunnistaa edes häntä). Neljäs nainen antoi myös minulle pakit. Ensimmäinen ja kolmas olivat ne, jotka eivät olisi halunneet tavata minua uudestaan. Tuo kolmas vielä ilmoitti, että ei ihastunut minuun ollenkaan, mutta olisi silti halunnut antaa toisen mahdollisuuden.

Kolme noista neljästä olivat minun tapaani myös työttömiä ja kahdella oli muitakin elämänhallinnan ongelmia (toinen ei ollut ikinä seurustellut yli kolmekymppisenä). Yhteen heistä ihastuin kuitenkin vähän treffeillä.

Korjaus: ensimmäinen ja kolmas nainen olivat ne, jotka olisivat halunneet tavata minut uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mä olen kouluttamaton pitkäaikaistyötön. Kyllä mä väitän, että muhun verrattuna sun deittailu on kuitenkin aika "easy modella" vetämistä.

Sinuna edes yrittäisin kouluttautua.

Tämä ei ole se pointti. Tietenkin mun kannattaisi kouluttautua, mutta ei se paranna mun asemia deittimarkkinoilla juuri nyt. Kai mä saan silti kokeilla vaikka en vielä omistakaan tutkintoa?

Eli lähtisit opiskelemaan lääkäriksi siksi että saisit? No, onhan se motivaatio tuokin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mä olen kouluttamaton pitkäaikaistyötön. Kyllä mä väitän, että muhun verrattuna sun deittailu on kuitenkin aika "easy modella" vetämistä.

Sinuna edes yrittäisin kouluttautua.

Tämä ei ole se pointti. Tietenkin mun kannattaisi kouluttautua, mutta ei se paranna mun asemia deittimarkkinoilla juuri nyt. Kai mä saan silti kokeilla vaikka en vielä omistakaan tutkintoa?

Jos on harrastuksia ja suunnitelma joskus työllistyä, niin en näe, mikset voisi "kelvata".

Kokemusteni mukaan vaikeinta on päästä sen ekan askelman yli. Tarjontaa on niin paljon, että tämmöinen hieman kelkasta jäänyt monesti vain jätetään huomiotta. Kyllä mä ihan hyviä treffikokemuksia olen saanut, kun joku on kanssani treffeille lähtenyt. Vaikka oon tietyssä osaa elämästäni epäonnistunut niin pidän silti itseäni ihan mukavana tyyppinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle kelpaa akateeminen työtön mies, jos se mies muuten on mukava. En vaadi ihmeitä. Kunhan ei ole kakkipää, ei polta, ei ryyppää, on luotettava ja reipas ja miehen seurassa on mukava olla. Mulla ei ole ulkonäkökriteerejä. Itse elätän itseni ja lapseni, miestä en ala elättää, siinä raja. Mutta jos mies elättää itse itsensä, mitä se mulle kuuluu, mistä se raha hänen elämiseen tulee?

Enkä vaadi, että pitäisi tarjota ravintolaillallisia, lähteä mun kanssa ulkomaanmatkoille tai muuta kallista. Ihan riittää treffiohjelmaksi vaikka makkaranpaisto nuotiolla, souturetki, pitkät kävelylenkit, jne. Kunhan on mies, jonka kanssa juttu luistaa.

Älä pelkää, sä et kelpaa sille. Sitten se itkee vauviksella ku on niin vaikeeta. :D

Joo no en mä tätä nimenomaista yksilöä tässä ollutkaan itselleni kalastamassa.

Mun puolesta miehen ei tarvi olla akateeminenkaan. Joku koulutus nykymaailmassa on oltava. Olen deittaillut paria ihan perustyömiestäkin, jolla amiskoulutus. Ihan kivoja tyyppejä, ei siinä mitään, meillä vaan loppui yhteinen jutunjuuri aika pian. Ei vaan keksitty oikein puhuttavaa enää, kun ei oikein ollut yhteisiä kiinnekohtia. Mä kyllä keksin jotain sanottavaa, mutta jos siitä toisesta ei saa mitään irti kuin jaaha, juujuu... Mikä ei tarkoita, etteikö jonkun perustyömiehen kanssa voisi olla, näidne yksilöiden kanssa ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mä olen kouluttamaton pitkäaikaistyötön. Kyllä mä väitän, että muhun verrattuna sun deittailu on kuitenkin aika "easy modella" vetämistä.

Sinuna edes yrittäisin kouluttautua.

Tämä ei ole se pointti. Tietenkin mun kannattaisi kouluttautua, mutta ei se paranna mun asemia deittimarkkinoilla juuri nyt. Kai mä saan silti kokeilla vaikka en vielä omistakaan tutkintoa?

Juurihan valitit miten vaikeaa deittailu on koulutuksen puutteen takia. Saat kokeilla mutta et saa valittaa, kun kerran et aio korjata ongelmaasi mistä valitit.

En kai mä valittanut? Kerroin miten asia mun kokemusteni mukaan on. Naisilla saa tietenkin olla kriteerinsä ja on ihan ok, jos mä en niitä täytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuukausikiintiöt kirjoitti:

Mikä vika heinäkuuhun mennessä tavatuissa treffikumppaneissa oli?

Ensimmäinen oli kuntoutustuella oleva huomattavasti ylipainoinen mielenterveysongelmainen nainen. Hänen ulkonäkönsä ei miellyttänyt livenä ollenkaan (oli näyttänyt jossain kuvissa kivalta). Toisen vikoja ei ehkä kannata tarkkaan ruotia, sillä sain häneltä pakit. Kolmas oli vähän liian arka ja sisäänpäinkääntynyt (en ole itsekään ekstrovertti tai kauhean reipas tapaus, mutta joku raja tuolla arkuudellakin on) eikä hänen ulkonäkönsä miellyttänyt livenä (en meinannut ensin tunnistaa edes häntä). Neljäs nainen antoi myös minulle pakit. Ensimmäinen ja kolmas olivat ne, jotka eivät olisi halunneet tavata minua uudestaan. Tuo kolmas vielä ilmoitti, että ei ihastunut minuun ollenkaan, mutta olisi silti halunnut antaa toisen mahdollisuuden.

Kolme noista neljästä olivat minun tapaani myös työttömiä ja kahdella oli muitakin elämänhallinnan ongelmia (toinen ei ollut ikinä seurustellut yli kolmekymppisenä). Yhteen heistä ihastuin kuitenkin vähän treffeillä.

Korjaus: ensimmäinen ja kolmas nainen olivat ne, jotka olisivat halunneet tavata minut uudestaan.

Mutta jos olisivat olleet hoikkia ja kauniita ja pntavia, niin olisit huolinut kenet vaan?

Vierailija kirjoitti:

Minun Tinder-menestystäni ei ole kyllä työttömyys haitannut, vaikka olenkin mies. En kyllä toisaalta olekaan etsimässä mitään sellaista aloilleenasettumissuhdetta, jossa minun työstatuksellani olisi merkitystä. Ihan seksi- ja kaljalla- ja museossakäyntiseuraa haen.

Oletko pääkaupunkiseudulta? Minullekin kelpaisi tuollainen seura, kun ei parisuhde löydy käden käänteessä, mutta eipä sellaista ole ollut tarjolla toistaiseksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulle kelpaa akateeminen työtön mies, jos se mies muuten on mukava. En vaadi ihmeitä. Kunhan ei ole kakkipää, ei polta, ei ryyppää, on luotettava ja reipas ja miehen seurassa on mukava olla. Mulla ei ole ulkonäkökriteerejä. Itse elätän itseni ja lapseni, miestä en ala elättää, siinä raja. Mutta jos mies elättää itse itsensä, mitä se mulle kuuluu, mistä se raha hänen elämiseen tulee?

Enkä vaadi, että pitäisi tarjota ravintolaillallisia, lähteä mun kanssa ulkomaanmatkoille tai muuta kallista. Ihan riittää treffiohjelmaksi vaikka makkaranpaisto nuotiolla, souturetki, pitkät kävelylenkit, jne. Kunhan on mies, jonka kanssa juttu luistaa.

Olen siis 45v ja akateeminen nainen itse.

Hieman ihmeellistä jollet kelpaa, jos olet vielä ihan kivan näköinen. Ei naisen kohdalla työttömyys ole este. Miehen kohdalla tietenkin olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuukausikiintiöt kirjoitti:

Mikä vika heinäkuuhun mennessä tavatuissa treffikumppaneissa oli?

Ensimmäinen oli kuntoutustuella oleva huomattavasti ylipainoinen mielenterveysongelmainen nainen. Hänen ulkonäkönsä ei miellyttänyt livenä ollenkaan (oli näyttänyt jossain kuvissa kivalta). Toisen vikoja ei ehkä kannata tarkkaan ruotia, sillä sain häneltä pakit. Kolmas oli vähän liian arka ja sisäänpäinkääntynyt (en ole itsekään ekstrovertti tai kauhean reipas tapaus, mutta joku raja tuolla arkuudellakin on) eikä hänen ulkonäkönsä miellyttänyt livenä (en meinannut ensin tunnistaa edes häntä). Neljäs nainen antoi myös minulle pakit. Ensimmäinen ja kolmas olivat ne, jotka eivät olisi halunneet tavata minua uudestaan. Tuo kolmas vielä ilmoitti, että ei ihastunut minuun ollenkaan, mutta olisi silti halunnut antaa toisen mahdollisuuden.

Kolme noista neljästä olivat minun tapaani myös työttömiä ja kahdella oli muitakin elämänhallinnan ongelmia (toinen ei ollut ikinä seurustellut yli kolmekymppisenä). Yhteen heistä ihastuin kuitenkin vähän treffeillä.

Korjaus: ensimmäinen ja kolmas nainen olivat ne, jotka olisivat halunneet tavata minut uudestaan.

Mutta jos olisivat olleet hoikkia ja kauniita ja pntavia, niin olisit huolinut kenet vaan?

En tykkää kauhean hoikista naisista, pyöreät ovat enemmän makuuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mä olen kouluttamaton pitkäaikaistyötön. Kyllä mä väitän, että muhun verrattuna sun deittailu on kuitenkin aika "easy modella" vetämistä.

Sinuna edes yrittäisin kouluttautua.

Tämä ei ole se pointti. Tietenkin mun kannattaisi kouluttautua, mutta ei se paranna mun asemia deittimarkkinoilla juuri nyt. Kai mä saan silti kokeilla vaikka en vielä omistakaan tutkintoa?

Eli lähtisit opiskelemaan lääkäriksi siksi että saisit? No, onhan se motivaatio tuokin....

Näin en sanonut. Opiskelu varmaan kannattaa kouluttamattoman pitkäaikaistyöttömän kohdalla joka tapauksessa? Jos se tuo jotain synergiaetuja deittailuun niin sehän on vain hyvä. Ja lääkäriksi mulla ei rahkeet riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, olet siis akateeminen. Onko se elämäsi tärkein asia ja suurin saavutuksesi? Jos ei, niin mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Entä työttömyys sitten, miten se määrittelee sinua ihmisenä?

Minkälaista ihmistä etsit? Pitääkö hänenkin olla akateeminen? Osaatko keskustella yleensäkään ihmisten kanssa?

Työttömyytesi takia sinut ajatellaan ensin työttömäksi ja sitten jossakin myöhemmin vasta nousee koulutuksesi ja muut asiat, mutta se työttömyydestä kertova tyyppi olet sinä. Sinä päätät aika pitkälle keskustelujen aiheet ja jos alat ensimmäisessä lauseessa työttömyydestä kertomaan, niin mielestäni valitset aloituskortiksi kehnon kortin. Jos taas korostaisit harrastuksiasi (onko niitä?), niin keskustelu voisi lähteä lentoon. Asia riippuu siis sinun tavastasi edetä.

Mihin asioihin treffisi karahtavat? Olet varmaan huomannut siinä jonkun tietyn kaavan, joten eikö luulisi olevan helppoa korjata asiaa?

Deitit karahtaa siihen ettei deitti kumppani kelpaa tälle jumalten lahjalle :D

Koska status ei ole tarpeeksi korkea. Mutta jos palkka yli 5 000 €/kk, niin menestymisprosentti treffirintamasta nousee about 50 kertaiseksi. Siis nyt puhutaan yhtälöstä, nainen kiinnostuu miehestä (sen statuksesta ja varallisuudesta, joka on naamioitu kokonaispaketti nimikkeen alle). Toisin päin asialla ei ole juuri mitään merkitystä. 

Siis joku ei ihastunut sinuun ensi tapaamisella? Oivoi. Itse en kuvittele, että ihastuisin yhtään kehenkään ekalla, tokalla tai kolmannellakaan tapaamisella. Kolmannen tapaamisen jälkeen ehkä voi uumoilla, oisko jotain mahiksia ihastua tähän tyyppiin.

Kuulostat tosi ulkonäkökeskeiseltä, ap.