Lue keskustelun säännöt.
Jos huomaat jonkun olevan kateellinen sinulle, jäätkö mässäilemään/märehtimään asialla?
02.11.2020 |
Vai annatko olla? Itse joskus nuorempana ja epävarmana jopa sain nautintoa siitä, että joku oli kateellinen tai että kuvittelin jonkun olevan minulle kateellinen, koska se pönkitti haurasta egoani, mutta nyt vanhempana ja viisaampana en saa enää mielihyvää muiden (oletetusta) kateudesta. Olen itsekin kokenut kateuden tunteen ja tiedän, ettei se ole niitä lempituntemuksiani. En ole pahantahtoinen ihminen, joten miksi siis haluaisin kenenkään minua kadehtivan?
Kateus on aivan inhimillinen tunne, eikä siitä pitäisi tehdä numeroa, ei kadehtijan eikä kateuden kohteen. Kun oppii suhtautumaan kateuteen hyväksyvästi eikä niin vakavamielisesti, elämä on paljon mukavampaa.
Kommentit (52)
Tekee vain vaivaantuneen olon hetkeksi. En jää vatvomaan asiaa, jokainen vastaa omista tunteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden kateus on elämäni suola. Mikään ei tunnu paremmalta kuin kateellisen naapurin vitutus.
En ole tippaakaan kateellinen henkilö joka on kai suoraan verrannollinen siihen että en tunne ihmisiä jotka haluaisivat samanlaisia asioita kuin itse. Olen ollut mustasukkainen/kateellinen kun exä on mennyt menojansa jonkun toisen kanssa.
Hyvin kateellisia ihmisiä on ystäväpiirissäni 3. Kaikki naisia ja kaikki tuntuvat pitävän seurastani kun en kiihdytä heidän kilpailuviettiään ja kateuttaan. Se vaan välillä tapahtuu vahingossa ja on kyllä todella veemäistä että ihmisillä ei ole toisten ihmisten positiivista elämää kohtaan sen verran itsehillintää että edes esittäisi. Jos on hyvä työ, asunto tai matka, niin saa varpaillaan näille kertoa kun naama kääntyy ympäri.
Olen vähentänyt ko. ihmisten tapaamista radikaalisti erilaisten tekosyiden varjolla. Nyt korona on ollut hyvä sellainen syy. Sitten ne sydänystävät jotka tuntuu viihtyvän sun elämän onnen ja ilon (tai ihan normaalien asioiden kuten vaikka reissujuttujen) parissa ja vastavuoroisesti, niin saavat aikaani.
Kateellisuus on mielestäni erittäin pahaa myötähäpeää herättävää, menee samaan luokkaan kuin ilmiselvä valhe. Jotain niin ”wtf” että toteaa että parempi vaan livahtaa takavasemmalle tän kahjon läheltä, hiljaa.
En ole kadehtinut lapsuuden jälkeen ketään enkä mitään, enkä tiennyt että muut oikeasti kadehtivat ihan vielä aikuisenakin. Luulin aina että se on joku elokuvaklisee tai semmoista. Olen tietämättäni törmännyt siis monta kertaa kateuteen minua kohtaan, mutta en ole tunnistanut sitä. Olen luullut esim. että olen suututtanut jonkun kaverin kun hänestä on tullut yhtäkkiä ilkeä, tai joku ystävä ei ole onnitellut minua tilanteessa jossa itse olen onnitellut häntä vuolaasti. Näitä esimerkkejä on useita elämäni varrelta.
Eräs hyvä ystäväni on todella kateellinen. Hän avasi silmäni kateuden suhteen kertomalla itse omista tunteistaan. Hän on kaunis, sosiaalinen, hyväkuntoinen, ihana perhe, komea mies, hyvä koulutus ja työ, joten kukaan ei arvaisi häntä todella kateelliseksi. Hän onkin sanonut ettei hänellä olisi niin paljoa "kaikkea" ellei olisi halunnut kateuksissaan päteä suuntaan jos toiseen. Minusta hän pitää siksi koska voi seurassani olla oma itsensä. Minä pisän hänestä koska hän on rehellinen, eikä minun tarvitse miettiä olenko suututtanut hänet, kun hän sanoo suoraan aina mikä mättää.
Mielihyvää jonkun toisen kateudesta? Vähän erikoisen kuuloista. Kateus on omasta mielestäni melkein jonkin mielenhäiriön tasoinen ominaisuus ja enemmän kuin mielihyvä, ensi reaktio ei ole se ”ah minä minä minä” vaan että ”jaa tollakaan ihmisellä ei sitten ole ihan kaikki kotona” ja oikeastaan aina heti alkaa käyttäytyä varoen ko. ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tunnistatte kateuden? Voihan se negatiivinen reaktio olla vain halveksintaa tai aitoa vähättelyä. Mun ystäväni lyttää minua jatkuvasti ja oletan, että hän ainakin on aidosti sitä mieltä, että olen jotenkin huono/outo/tyhmä/liian onnekas jne. Ei ole tullut mieleenkään mikään kateus motiivina.
Sama että en ole ymmärtänyt kateuden olevan yleistä enää aikuisiässä, ja oma lapsuuden ”kateus” oli ehkä enemmän kuitenkin haaveilua kuin mitään mikä toi pahaa oloa, jolta kateus minulle näyttäytyy. Harmillinen piirre
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielihyvää jonkun toisen kateudesta? Vähän erikoisen kuuloista. Kateus on omasta mielestäni melkein jonkin mielenhäiriön tasoinen ominaisuus ja enemmän kuin mielihyvä, ensi reaktio ei ole se ”ah minä minä minä” vaan että ”jaa tollakaan ihmisellä ei sitten ole ihan kaikki kotona” ja oikeastaan aina heti alkaa käyttäytyä varoen ko. ihmisen kanssa.
Joo, sain nuorempana mielihyvää toisen kateudesta minua kohtaan, mutta syy ei ollut se, että olisin nauttinut toisen pahasta olosta, vaan siitä ajatuksesta, etten olekaan niin surkea tapaus, jos kerran joku minua kadehtii. Nykyään siis näen nenääni pidemmälle, ja osaan asettua toisen ihmisen asemaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnistatte kateuden? Voihan se negatiivinen reaktio olla vain halveksintaa tai aitoa vähättelyä. Mun ystäväni lyttää minua jatkuvasti ja oletan, että hän ainakin on aidosti sitä mieltä, että olen jotenkin huono/outo/tyhmä/liian onnekas jne. Ei ole tullut mieleenkään mikään kateus motiivina.
Nopea puheenaiheen vaihto, kääntäminen puhe omaan itseen, vähättelemällä omien kokemusten kautta. Semmoinen kokonaisuus jossa ihmisen tuuli myös muuttuu äkeäksi, ja hermostuneeksi. Sen sijaan että sanoisi matkaan että ”aijaa kiva mitä te teitte siellä” niin ”no kolme vuotta sitten kävin siellä ja siellä ja KAIKKI on paljon hienompaa kuin mikään misssään muualla”
Sit sitä jää vaan monttu auki et aijaa. Ja ei sitä enää osaa sen jälkeen juttua edes jatkaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateelliselle ihmiselle onnen aiheet on kilpailu, ei kivaa yhteistä jaettavaa. Jos sinulla on ystäviä joiden kanssa ilot voi jakaa niin että kaikilla on hyvä mieli, niin sinulla on aitoja, ei kateellisia ystäviä. Jos joudut pohtimaan sanojasi ja tunnet itsesi jotenkin huonoksi kun olet kertonut ja saanut erikoisen keskustelun pystyyn, niin sinulla on kateellinen tuttu.
Ei vaan pohdin miten olla mahdollisimman paljon erossa sellaisista tyypeistä.
Sinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki olettavat, että kadehtija haluaisi kateudensa kohteelle pahaa?
Ap
Tai siis korjaan: miksi MONET olettavat.
Olen huomannut että tällä palstalla tulee heti sanomista, jos ei ole täysin tarkka sanavalinnoissaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua hämmensi joidenkin kun löysin nykyisen aviomieheni 6v sitten. Olin ennen tätä 8 vuotta sinkkuna, joitain pieniä yrityksiä lukuunottamatta, ja viihdyinkin sinkkuna vallan mainiosti! Sitten tuli mieheni vastaan, eikä siinä kannatanut enää torjua, kun sattui niin hyvä mies kohdalle :)
Olisin rehellisesti sanottuna luullut että läheiset ihmiseni olisivat onnesta soikeina, mutta ei mennytkään niin. Olin kuitenkin jo 35-vuotias kun mieheni löysin, ja viettänyt ne ajat sinkkuna jotka ystäväni olivat perustelleet perheitä ja ottaneet talolainaa siippojensa kanssa. Nyt kuitenkin ne kaikki oli jo mennyttä, talot myytyinä, ja yksiöt tilalla, tai sitä kumppania ei ole vieläkään löytänyt, kummin vain, niin kateus paistaa monesta läpi minun elämäntilannettani kohtaan. En ymmärrä miksi näin on, koska en koskaan kadehtinut heiden parisuhteitaan tai asuntojaan, vaan olin innolla sisustusliikkeissä mukana, ja miettimässä mikä maali sopisi mihinkin, sekä talkoolaisena jos tarvittiin. Arvaatte varmaan olivatko he minulle kun minun "vuoroni" tuli? :D
Jotenkin tuntuu että he eivät ihan ymmärrä että elämä soljuu, eilen oli tuollaista, tänään tällaista, ja että mieheni voi vaikka kuolla tänään. Arvaan etten saisi heiltä myötätuntoa enkä apua sellaisen hädän keskellä, vaan olisivat varmaan että "ähäkutti, onneksi kuoli".
Vierailija kirjoitti:
Tai siis korjaan: miksi MONET olettavat.
Olen huomannut että tällä palstalla tulee heti sanomista, jos ei ole täysin tarkka sanavalinnoissaan.Ap
Missä joku niin olettaa? Mitä pahaa muka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis korjaan: miksi MONET olettavat.
Olen huomannut että tällä palstalla tulee heti sanomista, jos ei ole täysin tarkka sanavalinnoissaan.Ap
Missä joku niin olettaa? Mitä pahaa muka?
Se on hyvin yleinen käsitys monilla. Siksi kysyn.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis korjaan: miksi MONET olettavat.
Olen huomannut että tällä palstalla tulee heti sanomista, jos ei ole täysin tarkka sanavalinnoissaan.Ap
Missä joku niin olettaa? Mitä pahaa muka?
Se on hyvin yleinen käsitys monilla. Siksi kysyn.
Ap
Ja minä en tunnista tällaista oletusta ollenkaan joten kysyn uudestaan että mitä pahaa? En siis kiistä mitä sanot mutta en ymmärrä sitä yhtään niin en osaa vastata? siis että kateuden kohteet ajattelee että kateellinen haluaisi satuttaa heitä vai mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai siis korjaan: miksi MONET olettavat.
Olen huomannut että tällä palstalla tulee heti sanomista, jos ei ole täysin tarkka sanavalinnoissaan.Ap
Missä joku niin olettaa? Mitä pahaa muka?
Se on hyvin yleinen käsitys monilla. Siksi kysyn.
Ap
Jaa enpä ole törmännyt. Mä ajattelen että kateus on arvaamatonta ja epätasapainoista ja kiusallista, ja joudun siksi ”pienentämään” itseni jottei toisella ole paha olla. Tämä taas ei ole tasapainoinen ihmissuhde niin yleensä kateelliset joutuvat huomaamaan ihmisten ympäriltä kaikkoamisen. Ja sehän on parhaimmillaan todiste kateudesta hänelle :D
Niin kauan kuin on kilpailumieltä, niin kauan on myös kateutta. Jos kerran ihminen kilpailee, hän tavoittelee voittoa, koska siitä tulee hyvä olo - "olen parempi kuin nuo muut". Jos häviät, on ihan yhtä luonnollista, että häviöstä tulee paha mieli - "olen huonompi kuin muut/joku muu". On todella inhimillistä, jos kokee kateutta sitä ihmistä tai niitä ihmisiä kohtaan, jotka voittivat sinut tai ovat "kilpailemassasi" asiassa sinua parempia.
Kateus on tunne, ei teko. Teoksi se muuttuu vasta, kun aiheutat sillä toiselle pahaa kuten esimerkiksi menemällä rikkomaan kateudesi kohteen omaisuutta.
Ap
Up