En saa mitään irti aikuislukiosta!!

Löytyiskö sieltä jotain opinto-ohjausta?

Aikuisilla on vapauksia. Se on itsestä kiinni, mitä oppii.

Siis mitä vapauksia?

Eirassa ainakin ihan tukossa. Ei mitään perehdytystä, kukaan ei välitä, opettajat ja henkilökunta on kärttyinen eikä saa pyytää apua.

Aika yksin jää nykyään :O

Mitkä ovat sinun omat tavoitteesi? Miksi käyt aikuislukiota? Miten aiot päästä tavoitteiseesi?

Jos ei ole tavoitteita eikä motivaatiota, niin lukion käymisessä ei ole mitään mieltä.

Lahdessa sama juttu, että opinnonohjaus toimi niillä aikuisilla kellä kaikki hyvin ja selvät tavoitteet. Itse rämmin aikuislukiota kolmen lapsen äitinä, masennus- ja ahdistuneisuustaustan kanssa. Yritin parhaani, ja välillä pärjäsin tosi hyvin, mutta kun kävin opon luona, hän keskittyi vain niihin kursseihin jotka oli käymättä, eikä vastannut yhtään mitään kun yritin kysellä kirjoituksista, jatko-opiskelusta yms. Ymmärrän, että aikuisen on osattava itseohjautua opiskeluun ja osasinkin (jaksamista verotti muut asiat, mutta itseohjautuvuus ei ollut ongelma), mutta olisin ehkä kaivannut jotakin kannustusta. 

Se ei vanhasta koulukiusatusta tuntunut kivalta, kun opettaja edes minuun katsomatta ojensi koepaperin, ja käytävällä vasta sitten huomasin että koetulos oli täysi 10. Olisihan siitä voinut vaikka hymyn vilauttaa. 

No, tiedostan olevani raskas ihminen ja siinä mielessä rasittava, että kaipaan kannustusta ja kehuja edes joskus. Minulla jäi sitten aikuislukiokin kesken järkyttävän jännittämisen vuoksi. En saanut siihen apua julkiselta puolelta, vaikka diagnoosit löytyy, ja yksityiseen ei ollut varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Lahdessa sama juttu, että opinnonohjaus toimi niillä aikuisilla kellä kaikki hyvin ja selvät tavoitteet. Itse rämmin aikuislukiota kolmen lapsen äitinä, masennus- ja ahdistuneisuustaustan kanssa. Yritin parhaani, ja välillä pärjäsin tosi hyvin, mutta kun kävin opon luona, hän keskittyi vain niihin kursseihin jotka oli käymättä, eikä vastannut yhtään mitään kun yritin kysellä kirjoituksista, jatko-opiskelusta yms. Ymmärrän, että aikuisen on osattava itseohjautua opiskeluun ja osasinkin (jaksamista verotti muut asiat, mutta itseohjautuvuus ei ollut ongelma), mutta olisin ehkä kaivannut jotakin kannustusta. 

Se ei vanhasta koulukiusatusta tuntunut kivalta, kun opettaja edes minuun katsomatta ojensi koepaperin, ja käytävällä vasta sitten huomasin että koetulos oli täysi 10. Olisihan siitä voinut vaikka hymyn vilauttaa. 

No, tiedostan olevani raskas ihminen ja siinä mielessä rasittava, että kaipaan kannustusta ja kehuja edes joskus. Minulla jäi sitten aikuislukiokin kesken järkyttävän jännittämisen vuoksi. En saanut siihen apua julkiselta puolelta, vaikka diagnoosit löytyy, ja yksityiseen ei ollut varaa. 

Voisit etsiä vertaistukea, se sopii kannustukseen paremmin. Somesta luulisi löytyvän jotain. Jos et someta niin kaverihakua tms?

Suomesta on aivan mahdotonta saada vertaistukea, empaattisuutta. Pitää niin yksin pärjätä ettei tosikaan! En yhtään ihmettele että jengi jää kotiin makaa. Ei mitään järkeä elämässä ilman vastakaikua.

Minä opiskelen Helsingin aikuislukiossa. Opot ja opettajat on kivoja. Tule tänne!

Tee itsellesi opiskelukalenteri. Selvitä, koska on luentoja. Selvitä tehtävien palautuksen päivämäärien takarajat. Selvitä tenttipäivät.

Merkitse kalenteriin kaikki ja varaa aikaa tehtävien tekemiseen ja tentteihin valmistautumiseen. Merkitse omaehtoisen opiskelun ajat myös kalenteriin. Kaikki muu aika on vapaata.

Kun olet tehnyt kalenterin, et stressaa koko ajan että nyt pitäisi opiskella vaan palaudut paremmin.

Tsemppiä. Olen itse käynyt lukion tehden koko ajan samaan aikaan 8-tuntista työpäivää. Oli raskasta, mutta kannatti.