Lue keskustelun säännöt.
Laulaja Kurre haluaa uuden vaimon
02.11.2020 |
Vaimo saisi asua upeassa Helsingin talossa, olisi paljon ulkomaanmatkoja mm Las Vegas, Lontoo yms. Pitäisi osata laittaa ruokaa ja hoitaa kotia.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nopsaan Kyrre ilmoittautui naisen tarpeensa kanssa.
Pettyisin kyllä syvästi mun miehen rakkauteen, jos hän havittelisi itselleen uutta vaimoa ainoastaan viisi kuukautta mun kuoleman jälkeen. Kokisin olleeni kuin pois heitetty hyödyke, jonka voi ja kannattaa korvata mahdollisimman nopeasti uudella.
Voi jumalauta. Olla elävänä valmiiksi mustasukkainen siltä varalta että kuolee.
No, kärvistele nyt tän tiedon kanssa, mutta: sinä et sitten kuolleena voi vaikuttaa mihinkään, etkä kyllä toisaalta ole mytöskään mustasukkainen.
Kannattaa tosin jo tän elämänsä aikana käsitellä tuollaiset sairaat tunteet.
Öööh, menikö sulla siksi tunteisiin, että tietäisit sun miehen hankkivan heti uuden? Mun mies pettyisi kyllä sydänjuuriaan myöten, jos mulla olisi vastaavassa Kurren tilanteessa heti haku päällä.
Ei mennyt tunteisiin tuolla tavallakuin sinä luulet :D. Ihmisten typeryys vaan ärsyttää, se oli päällimmäinen tunteeni. Mies saa tehdä kuolemani jälkeen mitä haluaa ja oikeaksi kokee. Niinkuin saa nytkin. Kaksi tasapainoista aikuista vapaaehtoisuuteen ja rakkauteen perustuvassa suhteesssa nääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko häneltä joku kysynyt, etsiikö uutta vaimoa, vai onko Kurre itse ilmoittanut tämän asian jo? On hieman mautonta kyllä.
Ehkä he sopivat näin Kirsin kanssa? Että elämä jatkuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nopsaan Kyrre ilmoittautui naisen tarpeensa kanssa.
Pettyisin kyllä syvästi mun miehen rakkauteen, jos hän havittelisi itselleen uutta vaimoa ainoastaan viisi kuukautta mun kuoleman jälkeen. Kokisin olleeni kuin pois heitetty hyödyke, jonka voi ja kannattaa korvata mahdollisimman nopeasti uudella.
Voi jumalauta. Olla elävänä valmiiksi mustasukkainen siltä varalta että kuolee.
No, kärvistele nyt tän tiedon kanssa, mutta: sinä et sitten kuolleena voi vaikuttaa mihinkään, etkä kyllä toisaalta ole mytöskään mustasukkainen.
Kannattaa tosin jo tän elämänsä aikana käsitellä tuollaiset sairaat tunteet.
Ai on sairasta jos jo etukäteen tietää olevansa vain heti korvattava hyödyke. Tosin jos tuollaista tulisi ilmi, jättäisin miehen saman tien etsimään uutta tavaraa. Sivusta
Kukin tyylillään. Me ollaan miehen kanssa keskusteltu, että jos jompi kumpi jää leskeksi, niin elämän jatkuminen on ihan sallittua ja uudesta onnesta ei tarvii kieltäytyä minkään syyn varjolla. Meillä on ihana rakkausavioliitto ja toinen toisillemme halutaan vaan hyvää. Minulta ei ole tämän elämän aikana mitään pois se, mitä tapahtuu minun kuoleman jälkeen.
Mutta tietysti jos elämä ja parisuhde perustuu johonkin hyödykeajatteluun niin sitten...
Onpa ärsyttävän seesteistä ajattelua. Mahtaakohan tässä olla takana myös kulttuurilliset eroavaisuudet? Mun sukujuuret ovat Venäjältä ja siellä kyllä ollaan mustasukkaisia puolin ja toisin, ja se on ihan ok:)
Tulee mieleen joku pariskunta joka heittelee astioita kun toinen on kattonut jotain ulkopuolista liian pitkään. Itse toki kuvailevat itseään ”räiskyväksi” tai ”temperamenttiseksi”, oikeasti ovat vain tunnesäätelyn suhteen jääneet lapsen tasolle. Ja ei, se ei ole romanttista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nopsaan Kyrre ilmoittautui naisen tarpeensa kanssa.
Pettyisin kyllä syvästi mun miehen rakkauteen, jos hän havittelisi itselleen uutta vaimoa ainoastaan viisi kuukautta mun kuoleman jälkeen. Kokisin olleeni kuin pois heitetty hyödyke, jonka voi ja kannattaa korvata mahdollisimman nopeasti uudella.
Voi jumalauta. Olla elävänä valmiiksi mustasukkainen siltä varalta että kuolee.
No, kärvistele nyt tän tiedon kanssa, mutta: sinä et sitten kuolleena voi vaikuttaa mihinkään, etkä kyllä toisaalta ole mytöskään mustasukkainen.
Kannattaa tosin jo tän elämänsä aikana käsitellä tuollaiset sairaat tunteet.
Ai on sairasta jos jo etukäteen tietää olevansa vain heti korvattava hyödyke. Tosin jos tuollaista tulisi ilmi, jättäisin miehen saman tien etsimään uutta tavaraa. Sivusta
Kukin tyylillään. Me ollaan miehen kanssa keskusteltu, että jos jompi kumpi jää leskeksi, niin elämän jatkuminen on ihan sallittua ja uudesta onnesta ei tarvii kieltäytyä minkään syyn varjolla. Meillä on ihana rakkausavioliitto ja toinen toisillemme halutaan vaan hyvää. Minulta ei ole tämän elämän aikana mitään pois se, mitä tapahtuu minun kuoleman jälkeen.
Mutta tietysti jos elämä ja parisuhde perustuu johonkin hyödykeajatteluun niin sitten...
Onpa ärsyttävän seesteistä ajattelua. Mahtaakohan tässä olla takana myös kulttuurilliset eroavaisuudet? Mun sukujuuret ovat Venäjältä ja siellä kyllä ollaan mustasukkaisia puolin ja toisin, ja se on ihan ok:)
No en ole kyllä ennen kuullut, että venäläiset ovat mustasukkaisia jo etukäteen kuolemansa jälkeisistä asioista. Kiva tietää nyt tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nopsaan Kyrre ilmoittautui naisen tarpeensa kanssa.
Pettyisin kyllä syvästi mun miehen rakkauteen, jos hän havittelisi itselleen uutta vaimoa ainoastaan viisi kuukautta mun kuoleman jälkeen. Kokisin olleeni kuin pois heitetty hyödyke, jonka voi ja kannattaa korvata mahdollisimman nopeasti uudella.
Voi jumalauta. Olla elävänä valmiiksi mustasukkainen siltä varalta että kuolee.
No, kärvistele nyt tän tiedon kanssa, mutta: sinä et sitten kuolleena voi vaikuttaa mihinkään, etkä kyllä toisaalta ole mytöskään mustasukkainen.
Kannattaa tosin jo tän elämänsä aikana käsitellä tuollaiset sairaat tunteet.
Ai on sairasta jos jo etukäteen tietää olevansa vain heti korvattava hyödyke. Tosin jos tuollaista tulisi ilmi, jättäisin miehen saman tien etsimään uutta tavaraa. Sivusta
Kukin tyylillään. Me ollaan miehen kanssa keskusteltu, että jos jompi kumpi jää leskeksi, niin elämän jatkuminen on ihan sallittua ja uudesta onnesta ei tarvii kieltäytyä minkään syyn varjolla. Meillä on ihana rakkausavioliitto ja toinen toisillemme halutaan vaan hyvää. Minulta ei ole tämän elämän aikana mitään pois se, mitä tapahtuu minun kuoleman jälkeen.
Mutta tietysti jos elämä ja parisuhde perustuu johonkin hyödykeajatteluun niin sitten...
Onpa ärsyttävän seesteistä ajattelua. Mahtaakohan tässä olla takana myös kulttuurilliset eroavaisuudet? Mun sukujuuret ovat Venäjältä ja siellä kyllä ollaan mustasukkaisia puolin ja toisin, ja se on ihan ok:)
Siitä vaan. Mä en jaksaisi elämässä mitään mustasukkaisuusdraamoja, tyhjän saa pyytämättäkin.
Kulttuurit on erilaisia ja kaikki asiat mitkä liittyy kulttuureihin ei ole ok. Voi sitä kulttuurejakin tarkastella eri kanteilta. Minun elämässä mustasukkaisuus ei ole ok minkään syyn varjolla. Se on ahdistavaa, toisen hallitsemista, tuhoavaa. Ihminen, joka on itsensä kanssa tasapainossa, ei ole mustasukkainen toisestakaan. Varsinkaan jos pitää jo ajatella sitä mikä tapahtuu kuoleman jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nopsaan Kyrre ilmoittautui naisen tarpeensa kanssa.
Pettyisin kyllä syvästi mun miehen rakkauteen, jos hän havittelisi itselleen uutta vaimoa ainoastaan viisi kuukautta mun kuoleman jälkeen. Kokisin olleeni kuin pois heitetty hyödyke, jonka voi ja kannattaa korvata mahdollisimman nopeasti uudella.
Harmi että sulla on noin sairas parisuhde.
Mulle mieheni sanoi jokin aika ennen kuolemaansa, että jos tapaat uuden miehen, älä jätä sitä katsomatta minun takiani. Mieheni tiesi kyllä koska minut hyvin tunsi että olen parisuhdeihminen enemmän kuin yksineläjä ja toivoi minulle uutta kumppania.
t. Leski uudessa parisuhteessa
Minäkin harmittelen, että sulta putosivat heti pöksyt jalasta, kun sun mies kylmeni. Jos sulla on valta sanoa mun parisuhdetta sairaaksi, on mullakin valta olettaa noin käyneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nopsaan Kyrre ilmoittautui naisen tarpeensa kanssa.
Pettyisin kyllä syvästi mun miehen rakkauteen, jos hän havittelisi itselleen uutta vaimoa ainoastaan viisi kuukautta mun kuoleman jälkeen. Kokisin olleeni kuin pois heitetty hyödyke, jonka voi ja kannattaa korvata mahdollisimman nopeasti uudella.
Voi jumalauta. Olla elävänä valmiiksi mustasukkainen siltä varalta että kuolee.
No, kärvistele nyt tän tiedon kanssa, mutta: sinä et sitten kuolleena voi vaikuttaa mihinkään, etkä kyllä toisaalta ole mytöskään mustasukkainen.
Kannattaa tosin jo tän elämänsä aikana käsitellä tuollaiset sairaat tunteet.
Ai on sairasta jos jo etukäteen tietää olevansa vain heti korvattava hyödyke. Tosin jos tuollaista tulisi ilmi, jättäisin miehen saman tien etsimään uutta tavaraa. Sivusta
Kukin tyylillään. Me ollaan miehen kanssa keskusteltu, että jos jompi kumpi jää leskeksi, niin elämän jatkuminen on ihan sallittua ja uudesta onnesta ei tarvii kieltäytyä minkään syyn varjolla. Meillä on ihana rakkausavioliitto ja toinen toisillemme halutaan vaan hyvää. Minulta ei ole tämän elämän aikana mitään pois se, mitä tapahtuu minun kuoleman jälkeen.
Mutta tietysti jos elämä ja parisuhde perustuu johonkin hyödykeajatteluun niin sitten...
Onpa ärsyttävän seesteistä ajattelua. Mahtaakohan tässä olla takana myös kulttuurilliset eroavaisuudet? Mun sukujuuret ovat Venäjältä ja siellä kyllä ollaan mustasukkaisia puolin ja toisin, ja se on ihan ok:)
Siitä vaan. Mä en jaksaisi elämässä mitään mustasukkaisuusdraamoja, tyhjän saa pyytämättäkin.
Kulttuurit on erilaisia ja kaikki asiat mitkä liittyy kulttuureihin ei ole ok. Voi sitä kulttuurejakin tarkastella eri kanteilta. Minun elämässä mustasukkaisuus ei ole ok minkään syyn varjolla. Se on ahdistavaa, toisen hallitsemista, tuhoavaa. Ihminen, joka on itsensä kanssa tasapainossa, ei ole mustasukkainen toisestakaan. Varsinkaan jos pitää jo ajatella sitä mikä tapahtuu kuoleman jälkeen...
Intohimoinen rakkaus on mustasukkaista. Sellainen rakkaus, jossa ei ole mustasukkaisuutta on lähinnä kaverisuhde. Kuin maultaan väljähtynyt purkka, jota ei ole vielä viitsinyt sylkäistä suustaan, haha.
Kuka muka haluaa kirsiksi kirsin paikalle? Tuohon hommaan jos lähtee, jää toiseksi. Tuskin kurren silmissä kukaan pystyy täyttämään kirsin saappaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nopsaan Kyrre ilmoittautui naisen tarpeensa kanssa.
Pettyisin kyllä syvästi mun miehen rakkauteen, jos hän havittelisi itselleen uutta vaimoa ainoastaan viisi kuukautta mun kuoleman jälkeen. Kokisin olleeni kuin pois heitetty hyödyke, jonka voi ja kannattaa korvata mahdollisimman nopeasti uudella.
Voi jumalauta. Olla elävänä valmiiksi mustasukkainen siltä varalta että kuolee.
No, kärvistele nyt tän tiedon kanssa, mutta: sinä et sitten kuolleena voi vaikuttaa mihinkään, etkä kyllä toisaalta ole mytöskään mustasukkainen.
Kannattaa tosin jo tän elämänsä aikana käsitellä tuollaiset sairaat tunteet.
Ai on sairasta jos jo etukäteen tietää olevansa vain heti korvattava hyödyke. Tosin jos tuollaista tulisi ilmi, jättäisin miehen saman tien etsimään uutta tavaraa. Sivusta
Kukin tyylillään. Me ollaan miehen kanssa keskusteltu, että jos jompi kumpi jää leskeksi, niin elämän jatkuminen on ihan sallittua ja uudesta onnesta ei tarvii kieltäytyä minkään syyn varjolla. Meillä on ihana rakkausavioliitto ja toinen toisillemme halutaan vaan hyvää. Minulta ei ole tämän elämän aikana mitään pois se, mitä tapahtuu minun kuoleman jälkeen.
Mutta tietysti jos elämä ja parisuhde perustuu johonkin hyödykeajatteluun niin sitten...
Onpa ärsyttävän seesteistä ajattelua. Mahtaakohan tässä olla takana myös kulttuurilliset eroavaisuudet? Mun sukujuuret ovat Venäjältä ja siellä kyllä ollaan mustasukkaisia puolin ja toisin, ja se on ihan ok:)
Siitä vaan. Mä en jaksaisi elämässä mitään mustasukkaisuusdraamoja, tyhjän saa pyytämättäkin.
Kulttuurit on erilaisia ja kaikki asiat mitkä liittyy kulttuureihin ei ole ok. Voi sitä kulttuurejakin tarkastella eri kanteilta. Minun elämässä mustasukkaisuus ei ole ok minkään syyn varjolla. Se on ahdistavaa, toisen hallitsemista, tuhoavaa. Ihminen, joka on itsensä kanssa tasapainossa, ei ole mustasukkainen toisestakaan. Varsinkaan jos pitää jo ajatella sitä mikä tapahtuu kuoleman jälkeen...
Intohimoinen rakkaus on mustasukkaista. Sellainen rakkaus, jossa ei ole mustasukkaisuutta on lähinnä kaverisuhde. Kuin maultaan väljähtynyt purkka, jota ei ole vielä viitsinyt sylkäistä suustaan, haha.
No mitä intohimoa se on että pitää jo etukäteen kiukuta mitä tapahtuu kun itse on kuollut. Jotain järkeä nyt päähän.
Kenen kanssa on taivaassa jos useampi kumppani täällä maan päällä 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä paniikkireaktio? Hädissään, yksinäinen, ei tiedä mitä tehdä?
Asia käytävä läpi, ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nopsaan Kyrre ilmoittautui naisen tarpeensa kanssa.
Pettyisin kyllä syvästi mun miehen rakkauteen, jos hän havittelisi itselleen uutta vaimoa ainoastaan viisi kuukautta mun kuoleman jälkeen. Kokisin olleeni kuin pois heitetty hyödyke, jonka voi ja kannattaa korvata mahdollisimman nopeasti uudella.
Kuinka hitossa pettyisit siellä haudassa? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka haluaa kirsiksi kirsin paikalle? Tuohon hommaan jos lähtee, jää toiseksi. Tuskin kurren silmissä kukaan pystyy täyttämään kirsin saappaita.
Totta, päällimmäisenä tulee voimakas tunne siitä, että kuolleen puolison varjo kummittelisi suhteessa.
Mihin ihmeeseen tämä keskustelu edes perustuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika nopsaan Kyrre ilmoittautui naisen tarpeensa kanssa.
Pettyisin kyllä syvästi mun miehen rakkauteen, jos hän havittelisi itselleen uutta vaimoa ainoastaan viisi kuukautta mun kuoleman jälkeen. Kokisin olleeni kuin pois heitetty hyödyke, jonka voi ja kannattaa korvata mahdollisimman nopeasti uudella.
Voi jumalauta. Olla elävänä valmiiksi mustasukkainen siltä varalta että kuolee.
No, kärvistele nyt tän tiedon kanssa, mutta: sinä et sitten kuolleena voi vaikuttaa mihinkään, etkä kyllä toisaalta ole mytöskään mustasukkainen.
Kannattaa tosin jo tän elämänsä aikana käsitellä tuollaiset sairaat tunteet.
Ai on sairasta jos jo etukäteen tietää olevansa vain heti korvattava hyödyke. Tosin jos tuollaista tulisi ilmi, jättäisin miehen saman tien etsimään uutta tavaraa. Sivusta
Kukin tyylillään. Me ollaan miehen kanssa keskusteltu, että jos jompi kumpi jää leskeksi, niin elämän jatkuminen on ihan sallittua ja uudesta onnesta ei tarvii kieltäytyä minkään syyn varjolla. Meillä on ihana rakkausavioliitto ja toinen toisillemme halutaan vaan hyvää. Minulta ei ole tämän elämän aikana mitään pois se, mitä tapahtuu minun kuoleman jälkeen.
Mutta tietysti jos elämä ja parisuhde perustuu johonkin hyödykeajatteluun niin sitten...
Onpa ärsyttävän seesteistä ajattelua. Mahtaakohan tässä olla takana myös kulttuurilliset eroavaisuudet? Mun sukujuuret ovat Venäjältä ja siellä kyllä ollaan mustasukkaisia puolin ja toisin, ja se on ihan ok:)
Siitä vaan. Mä en jaksaisi elämässä mitään mustasukkaisuusdraamoja, tyhjän saa pyytämättäkin.
Kulttuurit on erilaisia ja kaikki asiat mitkä liittyy kulttuureihin ei ole ok. Voi sitä kulttuurejakin tarkastella eri kanteilta. Minun elämässä mustasukkaisuus ei ole ok minkään syyn varjolla. Se on ahdistavaa, toisen hallitsemista, tuhoavaa. Ihminen, joka on itsensä kanssa tasapainossa, ei ole mustasukkainen toisestakaan. Varsinkaan jos pitää jo ajatella sitä mikä tapahtuu kuoleman jälkeen...
Intohimoinen rakkaus on mustasukkaista. Sellainen rakkaus, jossa ei ole mustasukkaisuutta on lähinnä kaverisuhde. Kuin maultaan väljähtynyt purkka, jota ei ole vielä viitsinyt sylkäistä suustaan, haha.
Sivistynyt ihminen ei näytä mustasukkaisuuttaan vaan työstää sitä itsekseen ja ymmärtää että vika on itsessä. Se on ihan luonnollinen tunne, mutta vähän kuin pieru, sitä ei ole tarkoitus esitellä kenellekkään. Tunteiden hallitseminen on osa aikuisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka haluaa kirsiksi kirsin paikalle? Tuohon hommaan jos lähtee, jää toiseksi. Tuskin kurren silmissä kukaan pystyy täyttämään kirsin saappaita.
Totta, päällimmäisenä tulee voimakas tunne siitä, että kuolleen puolison varjo kummittelisi suhteessa.
Osaatko sanoa että kauanko se varjo siellä on ja milloin kurre on ns vapaa mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein. Kurre on vielä nuori mies ja sillä on surua mahtunut elämään jo liikaakin. Toivottavasti löytää hyvän naisen ❤
En tiennytkään että 56-vuotias setä on nuori mies. Aina oppii uutta.
Kaikki on tietysti suhteellista, mutta leskeksi on vielä nuori.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeeseen tämä keskustelu edes perustuu?
Samaa mietin. Viimeisin lehtijuttu jonka olen lukenut Kurresta on eiliseltä ja siinä puhuttiin kuoleman jälkeisestä byrokratiasta.
Onpa ärsyttävän seesteistä ajattelua. Mahtaakohan tässä olla takana myös kulttuurilliset eroavaisuudet? Mun sukujuuret ovat Venäjältä ja siellä kyllä ollaan mustasukkaisia puolin ja toisin, ja se on ihan ok:)