Minkä aikaa lapsesi harjoittelee soittoläksyjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos harjoittelu ei kiinnosta oma-aloitteisesti, niin ei sille harrastukselle kannata ajankulua suurempaa merkitystä ladata.  Ammattilaisuudesta haaveillessa pitäisi useampi tunti päivässä harjoitteluun käyttää. Toki harjoittelua on hyvä tauottaa sopiviin pätkiin, jotta keskittymiskyky säilyy.

Hyvän opettajan pitäisi myös opettaa se miten harjoitellaan, mutta toisaalta valtaosaa lapsista ei kiinnosta kovin kurinalainen harjoittelu.

Suomessa ei varmaan ole yhtään lasta joka harjoittelee useamman tunnin päivässä soittoläksyjä.

Ei pidä paikkansa, tunnen useamman :) Tulevia ammattilaisia.

Piano-ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattilainen soittaa sitä mistä maksetaan, amatöörit soittaa sitä mitä haluaa.

Amatööri sana muuten tulee latinasta ja tarkoittaa harrastajaa joka tekee sitä mitä rakastaa.

Ammattilaiseksi halutessaan yhdeksi tärkeimmistä asioista tulee verkostoituminen muihin oman ikäisiin soittajiin. Tämä on musaopistojen ehkäpä tärkein merkitys. Monelta pieneltä paikkakunnalta on lähes mahdotonta saada rakennettua minkäänlaisia verkostoja.

Hmm, haluaistko avata? Miksi verkostoituminen olisi tärkeää jos haluaa ammattilaiseksi?

Kysyn musiikin ammattilaisena, joka olen edennyt ilman sen ihmeempää verkostoitumista. Ei katsottu pärstäkerrointa Sibiksen valintalautakunnassa onneksi :) 

Meinaan että mihin työllistyt opiskelujen jälkeen. Toki klasaripuolella on eri homma, kuin kevyen musan, jossa oppilaat keskenään perustaa bändejä. :)

Aa okei, ja näinhän se on. Itse ole klasari, ja sain aluksi "suhteilla" työpaikkani. Siis tuttu reksi soitti, ja kun ovat olleet tyytyväisiä niin nyt jo n. 20v töissä =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos harjoittelu ei kiinnosta oma-aloitteisesti, niin ei sille harrastukselle kannata ajankulua suurempaa merkitystä ladata.  Ammattilaisuudesta haaveillessa pitäisi useampi tunti päivässä harjoitteluun käyttää. Toki harjoittelua on hyvä tauottaa sopiviin pätkiin, jotta keskittymiskyky säilyy.

Hyvän opettajan pitäisi myös opettaa se miten harjoitellaan, mutta toisaalta valtaosaa lapsista ei kiinnosta kovin kurinalainen harjoittelu.

Suomessa ei varmaan ole yhtään lasta joka harjoittelee useamman tunnin päivässä soittoläksyjä.

Ei pidä paikkansa, tunnen useamman :) Tulevia ammattilaisia.

Piano-ope

Kuinkahan suuri osa nykyisistä rokkibändien kosketinsoittajista tai kitaristeista on soittanut lapsuudessaan klassisen pianon tai kitaran länsyjä tuntitolkulla päivässä? Ja kuinka moni on tehnyt läksyt nopeasti (alle 30 min päivässä) ja keskittynyt vapaa-ajallaan matkimaan tunnettuja rock-muusikoita, säveltämään omia kappaleitaan, soittamaan bändeissä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattilainen soittaa sitä mistä maksetaan, amatöörit soittaa sitä mitä haluaa.

Amatööri sana muuten tulee latinasta ja tarkoittaa harrastajaa joka tekee sitä mitä rakastaa.

Ammattilaiseksi halutessaan yhdeksi tärkeimmistä asioista tulee verkostoituminen muihin oman ikäisiin soittajiin. Tämä on musaopistojen ehkäpä tärkein merkitys. Monelta pieneltä paikkakunnalta on lähes mahdotonta saada rakennettua minkäänlaisia verkostoja.

Hmm, haluaistko avata? Miksi verkostoituminen olisi tärkeää jos haluaa ammattilaiseksi?

Kysyn musiikin ammattilaisena, joka olen edennyt ilman sen ihmeempää verkostoitumista. Ei katsottu pärstäkerrointa Sibiksen valintalautakunnassa onneksi :) 

Laulan jazzia harrastajabändissä. Kyllähän sitä itse laulaisi vaikka kaiken päivää, mutta ilman verkostoja ei pääse bändeihin eikä esiintymään niiden kanssa. Elintärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos harjoittelu ei kiinnosta oma-aloitteisesti, niin ei sille harrastukselle kannata ajankulua suurempaa merkitystä ladata.  Ammattilaisuudesta haaveillessa pitäisi useampi tunti päivässä harjoitteluun käyttää. Toki harjoittelua on hyvä tauottaa sopiviin pätkiin, jotta keskittymiskyky säilyy.

Hyvän opettajan pitäisi myös opettaa se miten harjoitellaan, mutta toisaalta valtaosaa lapsista ei kiinnosta kovin kurinalainen harjoittelu.

Suomessa ei varmaan ole yhtään lasta joka harjoittelee useamman tunnin päivässä soittoläksyjä.

Ei pidä paikkansa, tunnen useamman :) Tulevia ammattilaisia.

Piano-ope

Kuinkahan suuri osa nykyisistä rokkibändien kosketinsoittajista tai kitaristeista on soittanut lapsuudessaan klassisen pianon tai kitaran länsyjä tuntitolkulla päivässä? Ja kuinka moni on tehnyt läksyt nopeasti (alle 30 min päivässä) ja keskittynyt vapaa-ajallaan matkimaan tunnettuja rock-muusikoita, säveltämään omia kappaleitaan, soittamaan bändeissä jne.

Varmasti valtaosa, mutta ei he sillä soittamisella elä. Paljon on muusikoita Suomen eturivin bändeissäkin, jotka käyvät päivätöissä. Suurempi todennäköisyys on voittaa lotossa päävoitto, kuin elättää itsensä rokin soittamisella. Konservatorioidenkin perustasolta ammattipuolelle hakee n. 5% oppilaista ja ammattiin valmistuneistakaan iso osa ei työllisty muusikkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattilainen soittaa sitä mistä maksetaan, amatöörit soittaa sitä mitä haluaa.

Amatööri sana muuten tulee latinasta ja tarkoittaa harrastajaa joka tekee sitä mitä rakastaa.

Ammattilaiseksi halutessaan yhdeksi tärkeimmistä asioista tulee verkostoituminen muihin oman ikäisiin soittajiin. Tämä on musaopistojen ehkäpä tärkein merkitys. Monelta pieneltä paikkakunnalta on lähes mahdotonta saada rakennettua minkäänlaisia verkostoja.

Hmm, haluaistko avata? Miksi verkostoituminen olisi tärkeää jos haluaa ammattilaiseksi?

Kysyn musiikin ammattilaisena, joka olen edennyt ilman sen ihmeempää verkostoitumista. Ei katsottu pärstäkerrointa Sibiksen valintalautakunnassa onneksi :) 

Meinaan että mihin työllistyt opiskelujen jälkeen. Toki klasaripuolella on eri homma, kuin kevyen musan, jossa oppilaat keskenään perustaa bändejä. :)

Aa okei, ja näinhän se on. Itse ole klasari, ja sain aluksi "suhteilla" työpaikkani. Siis tuttu reksi soitti, ja kun ovat olleet tyytyväisiä niin nyt jo n. 20v töissä =)

Juurikin näin. Kevyellä puolella opettajat suosittelevat luotto-oppilaitaan monenlaisiin bändeihin, orkestereihin, jne ja sitä kautta oppilaat saavat kontakteja ja työkokemusta, mahdollisesti jopa "työpaikan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos harjoittelu ei kiinnosta oma-aloitteisesti, niin ei sille harrastukselle kannata ajankulua suurempaa merkitystä ladata.  Ammattilaisuudesta haaveillessa pitäisi useampi tunti päivässä harjoitteluun käyttää. Toki harjoittelua on hyvä tauottaa sopiviin pätkiin, jotta keskittymiskyky säilyy.

Hyvän opettajan pitäisi myös opettaa se miten harjoitellaan, mutta toisaalta valtaosaa lapsista ei kiinnosta kovin kurinalainen harjoittelu.

Suomessa ei varmaan ole yhtään lasta joka harjoittelee useamman tunnin päivässä soittoläksyjä.

Ei pidä paikkansa, tunnen useamman :) Tulevia ammattilaisia.

Piano-ope

Kuinkahan suuri osa nykyisistä rokkibändien kosketinsoittajista tai kitaristeista on soittanut lapsuudessaan klassisen pianon tai kitaran länsyjä tuntitolkulla päivässä? Ja kuinka moni on tehnyt läksyt nopeasti (alle 30 min päivässä) ja keskittynyt vapaa-ajallaan matkimaan tunnettuja rock-muusikoita, säveltämään omia kappaleitaan, soittamaan bändeissä jne.

Varmasti valtaosa, mutta ei he sillä soittamisella elä. Paljon on muusikoita Suomen eturivin bändeissäkin, jotka käyvät päivätöissä. Suurempi todennäköisyys on voittaa lotossa päävoitto, kuin elättää itsensä rokin soittamisella. Konservatorioidenkin perustasolta ammattipuolelle hakee n. 5% oppilaista ja ammattiin valmistuneistakaan iso osa ei työllisty muusikkona.

Miksi kukaan haluaisi tuhlata lapsuutensa soittoläksyihin kun ei siitä ammattia saa.

9-vuotias harjoittelee viulunsoittoa 5-7 kertaa viikossa, 5-20 minuuttia kerrallaan. Pianoa opettelee soittelemaan isänsä opetuksella rauhakseltaan silloin tällöin.

Meillä musiikin harjoittelu ei tähtää ammattilaiseksi. Miksi ihmeessä edes pitäisi? Musiikki on 99,9% ihmisistä tuomassa iloa, opettamassa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Mutta ennen kaikkea oppimisin iloa, ja musiikin iloa.

Mikä ihmeen asenne tämä on, että pitäisi olla virtuoosi jos jotain soitinta haluaa soittaa? Mitä vikaa on siinä, että musiikkiopistot ja konservatoriot on täynnä "harjoittelijoita"? Keitä siellä pitäisi olla?

Meillä useampi lapsi ja ne, jotka haluavat soittaa jotain instrumenttia, niin heidän kanssaan ollaan sovittu, että vähintään 30 min on soitettava joka päivä. Osa soittaa päivittäin enemmänkin, osa tuon minimin. Ei ne lukukausimaksut ja soittimet mitään ilmaisia ole, joten jo sen takia harrastukseen on panostettava, jos haluaa jotain soittaa. Halutessaan saa tietenkin lopettaa, jos ei kiinnostaisi enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos harjoittelu ei kiinnosta oma-aloitteisesti, niin ei sille harrastukselle kannata ajankulua suurempaa merkitystä ladata.  Ammattilaisuudesta haaveillessa pitäisi useampi tunti päivässä harjoitteluun käyttää. Toki harjoittelua on hyvä tauottaa sopiviin pätkiin, jotta keskittymiskyky säilyy.

Hyvän opettajan pitäisi myös opettaa se miten harjoitellaan, mutta toisaalta valtaosaa lapsista ei kiinnosta kovin kurinalainen harjoittelu.

Suomessa ei varmaan ole yhtään lasta joka harjoittelee useamman tunnin päivässä soittoläksyjä.

Ei pidä paikkansa, tunnen useamman :) Tulevia ammattilaisia.

Piano-ope

Kuinkahan suuri osa nykyisistä rokkibändien kosketinsoittajista tai kitaristeista on soittanut lapsuudessaan klassisen pianon tai kitaran länsyjä tuntitolkulla päivässä? Ja kuinka moni on tehnyt läksyt nopeasti (alle 30 min päivässä) ja keskittynyt vapaa-ajallaan matkimaan tunnettuja rock-muusikoita, säveltämään omia kappaleitaan, soittamaan bändeissä jne.

Varmasti valtaosa, mutta ei he sillä soittamisella elä. Paljon on muusikoita Suomen eturivin bändeissäkin, jotka käyvät päivätöissä. Suurempi todennäköisyys on voittaa lotossa päävoitto, kuin elättää itsensä rokin soittamisella. Konservatorioidenkin perustasolta ammattipuolelle hakee n. 5% oppilaista ja ammattiin valmistuneistakaan iso osa ei työllisty muusikkona.

Miksi kukaan haluaisi tuhlata lapsuutensa soittoläksyihin kun ei siitä ammattia saa.

Niin, miksi kukaan tuhlaa lapsen lapsuutta liikuntaharrastuksiinkaan, jos ei ole rahkeita tai motivaatiota ammattiurheilijaksi?

Urheilun harrastaminen kehittää koordinaatiota, lihaksia ja hapenottokykyä, musiikin harrastaminen koordinaatiota, älykkyyttä ja empatiaa. Lisäksi molemmissa tulevat harrastusyhteisön edut: kaveruus, ajanviete, sitoutuminen porukkaan ja pitkäjänteiseen työhön.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi tuhlata lapsuutensa soittoläksyihin kun ei siitä ammattia saa.

Siksi koska ei halua tehdä mitään muuta ja se palo soittamista kohtaan on niin suuri. Kyllä niistä ahkerimmista aina osa saa musiikista ammatin, mutta turvallinen ei freelancerin ura ole millään alalla.

Minulla harjoittelu oli tosi vaihtelevaa 12-vuotiaaksi asti. Sitten aloin soittaa tunnin päivässä. Idea oli omani, mutta vanhempani pitivät asiasta kiinni.

Eihän se aina kivaa ollut, mutta oli hyödyllistä. Nykyisin olen ammattimuusikko ja musiikinopettaja. On toki tärkeää, että lapsi itse pitää soittamisesta. On tyhmää viedä lasta väkisin soittotunneille, jos se ei lasta laisinkaan kiinnosta. Mutta harjoittelun suhteen on hyvä, jos vanhemmat vaativat lapselta jotain. Vaikka soittaminen olisi kivaa niin harjoittelu ei millään ole aina hauskaa. En usko urheilutreenienkään olevan aina vain kivaa. Mutta tuloksia ei ilman treeniä tule.

Vierailija kirjoitti:

9-vuotias harjoittelee viulunsoittoa 5-7 kertaa viikossa, 5-20 minuuttia kerrallaan. Pianoa opettelee soittelemaan isänsä opetuksella rauhakseltaan silloin tällöin.

Meillä musiikin harjoittelu ei tähtää ammattilaiseksi. Miksi ihmeessä edes pitäisi? Musiikki on 99,9% ihmisistä tuomassa iloa, opettamassa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Mutta ennen kaikkea oppimisin iloa, ja musiikin iloa.

Mikä ihmeen asenne tämä on, että pitäisi olla virtuoosi jos jotain soitinta haluaa soittaa? Mitä vikaa on siinä, että musiikkiopistot ja konservatoriot on täynnä "harjoittelijoita"? Keitä siellä pitäisi olla?

Jos lapsi harjoittelee 5-7 kertaa viikossa, se on jo todella hyvin. Ei musiikin harjoittelun aina tarvitsekkaan tähdätä ammattilaiseksi, mutta JOS haluaa ammattilaiseksi niin valitettavasti se ei onnistu vartin treeneillä, tai edes soittamalla tuntikausia sitä mitkä itsestä tuntuu mukavalta.

Musiikkihan nimenomaan on juuri noita mainitsemiasi asioita. Miksi siis osa tunneilla käyvistä lapsista harjoittelee 0-1 kertaa viikossa, tai sen vähimmän mahdollisen jolla opettaja ei käske harjoittelemaan samaa läksyä lisää?

Suomen kansan parhaiten tuntema pianisti, Lenni-Kalle Taipale on sanonut, että oli laiska harjoittelemaan lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos harjoittelu ei kiinnosta oma-aloitteisesti, niin ei sille harrastukselle kannata ajankulua suurempaa merkitystä ladata.  Ammattilaisuudesta haaveillessa pitäisi useampi tunti päivässä harjoitteluun käyttää. Toki harjoittelua on hyvä tauottaa sopiviin pätkiin, jotta keskittymiskyky säilyy.

Hyvän opettajan pitäisi myös opettaa se miten harjoitellaan, mutta toisaalta valtaosaa lapsista ei kiinnosta kovin kurinalainen harjoittelu.

Suomessa ei varmaan ole yhtään lasta joka harjoittelee useamman tunnin päivässä soittoläksyjä.

Ei pidä paikkansa, tunnen useamman :) Tulevia ammattilaisia.

Piano-ope

Kuinkahan suuri osa nykyisistä rokkibändien kosketinsoittajista tai kitaristeista on soittanut lapsuudessaan klassisen pianon tai kitaran länsyjä tuntitolkulla päivässä? Ja kuinka moni on tehnyt läksyt nopeasti (alle 30 min päivässä) ja keskittynyt vapaa-ajallaan matkimaan tunnettuja rock-muusikoita, säveltämään omia kappaleitaan, soittamaan bändeissä jne.

Varmasti valtaosa, mutta ei he sillä soittamisella elä. Paljon on muusikoita Suomen eturivin bändeissäkin, jotka käyvät päivätöissä. Suurempi todennäköisyys on voittaa lotossa päävoitto, kuin elättää itsensä rokin soittamisella. Konservatorioidenkin perustasolta ammattipuolelle hakee n. 5% oppilaista ja ammattiin valmistuneistakaan iso osa ei työllisty muusikkona.

Miksi kukaan haluaisi tuhlata lapsuutensa soittoläksyihin kun ei siitä ammattia saa.

Koska soittaminen itsessään on kivaa? On paljon soittokavereita? 

Itse aloitin 4-vuotiaana, ei ollut ammatinvalintakysymykset silloin mielessä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi tuhlata lapsuutensa soittoläksyihin kun ei siitä ammattia saa.

Siksi koska ei halua tehdä mitään muuta ja se palo soittamista kohtaan on niin suuri. Kyllä niistä ahkerimmista aina osa saa musiikista ammatin, mutta turvallinen ei freelancerin ura ole millään alalla.

Ja vaikkei olisi paloakaan ja haluaisi tehdä paljon muutakin, on niitä läksyjä ihan kiva soittaa, koska oppiminen ja edistyminen sinänsä on tyydyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos harjoittelu ei kiinnosta oma-aloitteisesti, niin ei sille harrastukselle kannata ajankulua suurempaa merkitystä ladata.  Ammattilaisuudesta haaveillessa pitäisi useampi tunti päivässä harjoitteluun käyttää. Toki harjoittelua on hyvä tauottaa sopiviin pätkiin, jotta keskittymiskyky säilyy.

Hyvän opettajan pitäisi myös opettaa se miten harjoitellaan, mutta toisaalta valtaosaa lapsista ei kiinnosta kovin kurinalainen harjoittelu.

Suomessa ei varmaan ole yhtään lasta joka harjoittelee useamman tunnin päivässä soittoläksyjä.

Ei pidä paikkansa, tunnen useamman :) Tulevia ammattilaisia.

Piano-ope

Kuinkahan suuri osa nykyisistä rokkibändien kosketinsoittajista tai kitaristeista on soittanut lapsuudessaan klassisen pianon tai kitaran länsyjä tuntitolkulla päivässä? Ja kuinka moni on tehnyt läksyt nopeasti (alle 30 min päivässä) ja keskittynyt vapaa-ajallaan matkimaan tunnettuja rock-muusikoita, säveltämään omia kappaleitaan, soittamaan bändeissä jne.

Varmasti valtaosa, mutta ei he sillä soittamisella elä. Paljon on muusikoita Suomen eturivin bändeissäkin, jotka käyvät päivätöissä. Suurempi todennäköisyys on voittaa lotossa päävoitto, kuin elättää itsensä rokin soittamisella. Konservatorioidenkin perustasolta ammattipuolelle hakee n. 5% oppilaista ja ammattiin valmistuneistakaan iso osa ei työllisty muusikkona.

Miksi kukaan haluaisi tuhlata lapsuutensa soittoläksyihin kun ei siitä ammattia saa.

Koska soittaminen itsessään on kivaa? On paljon soittokavereita? 

Itse aloitin 4-vuotiaana, ei ollut ammatinvalintakysymykset silloin mielessä ;)

Meidän lapsilla soittoläksyjen tekemisessä on juuri se ongelma, että soittaminen ON kivaa ja soittokavereita paljon. Niin paljon mieluummin soittaisi lempikappaleitaan yksin tai kavereiden kanssa, kuin niitä soittoläksyjä. Esim. asteikkoja pitäisi soittaa paljon enemmän ja joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9-vuotias harjoittelee viulunsoittoa 5-7 kertaa viikossa, 5-20 minuuttia kerrallaan. Pianoa opettelee soittelemaan isänsä opetuksella rauhakseltaan silloin tällöin.

Meillä musiikin harjoittelu ei tähtää ammattilaiseksi. Miksi ihmeessä edes pitäisi? Musiikki on 99,9% ihmisistä tuomassa iloa, opettamassa kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Mutta ennen kaikkea oppimisin iloa, ja musiikin iloa.

Mikä ihmeen asenne tämä on, että pitäisi olla virtuoosi jos jotain soitinta haluaa soittaa? Mitä vikaa on siinä, että musiikkiopistot ja konservatoriot on täynnä "harjoittelijoita"? Keitä siellä pitäisi olla?

Jos lapsi harjoittelee 5-7 kertaa viikossa, se on jo todella hyvin. Ei musiikin harjoittelun aina tarvitsekkaan tähdätä ammattilaiseksi, mutta JOS haluaa ammattilaiseksi niin valitettavasti se ei onnistu vartin treeneillä, tai edes soittamalla tuntikausia sitä mitkä itsestä tuntuu mukavalta.

Musiikkihan nimenomaan on juuri noita mainitsemiasi asioita. Miksi siis osa tunneilla käyvistä lapsista harjoittelee 0-1 kertaa viikossa, tai sen vähimmän mahdollisen jolla opettaja ei käske harjoittelemaan samaa läksyä lisää?

Täällä taas piano-ope. Syitä on monia, mutta useimmiten se, että lapsella on muita aikaavieviä harrastuksia. Monet käyvät ryhmävoimistelussa tai -tanssissa, ja jos treenejä on 5 kertaa viikossa 1½h kerrallaan, voi arvata, ettei enää soitolle jää aikaa. Silti haluavat käydä tunnilla, ja se on minulle ok.

Ja kyllä minä annan samaa läksyä useasti uudelleen, vaikka menisi ihan hyvinkin, aina löytyy uusia aspekteja asioiden parantamiseksi, ja niin saadaan sitä musisoimisen iloa. 

Lapsen aloittama musiikkiharrastus pitää nimenomaan olla kivaa ja leikkisää. Ei k*rpä otsassa itku kurkussa väkisin treenaamalla tule yhtään mitään, muusikko tarvitsee teknistä osaamistakin enemmän leikkisyyttä ja luovuutta. Yhteyttä itseensä. Teknisen soittamisen ja ”oikein soittamisen” oppii kyllä myöhemminkin, lasta ei ole mitään järkeä kiduttaa ja tappaa soittoinnostus millään tuntikausien tekniikkatreeneillä. Sillä tavalla niitä ammattilaisia ei ainakaan tule, kun lapsi oppii vihaamaan soittoa ja harjoittelua.

En ole musiikin ammattilaisena koskaan ymmärtänyt tätä sadomasokistista ja suorastaan vihamielistä suhtautumista musiikkiin ja soittamiseen. Musiikki on parhaimmillaan yhtä rakkauden, luovuuden ja ilon väriloistoa ja nimenomaan luovuuden ja tunnekokemusten kautta musiikki herättää kuulijoissaan vastatunteita ja reaktioita. Ja juuri siitä syystä Saara Aalto herättää niin paljon vastustusta, sillä vaikka hän on teknisesti hyvä ja lahjakas, niin luovilla aloilla pelkkä tekninen musiikin oikein suorittaminen ei vain riitä. Se on kuulijoista ärsyttävää, teennäistä ja luotaantyötävää.

Suomalainen musiikkiopetus kaipaa nimenomaan sitä iloa ja rakkautta osaksi opetusta. Opetetaan lapset rakastamaan musiikkia, ei vihaamaan.

Pienen lapsen ei tarvitse todellakaan harjoitella tuntikausia väkipakolla, sillä tavalla vain tapetaan mahdollinen rakkaus musiikkia kohtaan. Puoli tuntiakin on aloittelijalle liikaa joka päivä (ellei lapsi itse halua). Kyllä se treeniaika siitä luonnolisesti pitenee, kun tahto kehittyä kasvaa ja ilo musiikin tekemisestä säilyy.

OMa poika aloitti pianotunnit 4 vuotiaana ja lapsena harjoitteli puolesta tunnista 5 tuntiin päivässä. Nykyään 18v. soittaa yhä joka päivä vähintään tunnin ja saattaa jotain vaikeaa kappaletta harjoitella vaikka koko viikonlopun putkeen.