Väitöskirjan (ihmistieteet) tehneet, kysymyksiä:

Olen valmistunut vasta ja teen pätkätöitä. Väitöskirjaprojektia olen pitänyt takaporttina mahdollisen työttömyyden varalta. Tiedän aikataulujen olevan nykyään tiukkoja, mutta tavoitteeni on saada työ neljässä vuodessa valmiiksi. En usko sen olevan mahdotona. Lisäaikaa tekemiseen saa myös hyvin perustellusti (perhesyyt + työnteko ohessa).

Mutta en tiedä kuinka massiivinen projekti oikeastaan ko homma on, millaista tukea saan tiedekunnasta ja onko tämä yhtä yksinäistä puurtamista kuin gradun teko oli. Tällöin pitäisi olla rautainen itsekuri. Aihe on kuitenkin todella mielenkiintoinen.

ap

Niin, vielä yksi kysymys:

Miksi väittelit? Miksi luit tohtoriksi?

Itse mietin tuota paljonkin, en tiedä onko siitä hirveästi hyötyä uraani ajatellen, kyseessä on kohdallani oikeastaan kutsumus tehdä tutkimustyötä alalla jolla oikeasti työskentelen.

Ainakin omalla alallani (kielet) väitöskirjatutkimus on nimenomaan 99% yksinäistä puurtamista. Lähtökohtana on oletusarvo, että jatko-opiskelija sulkeutuu kammioonsa ja tulee viiden vuoden päästä ulos esitarkastukseen lähetettävän käsikirjoituksen kanssa. Tuona aikana hänen odotetaan esiintyvän laitoksen jatko-opintoseminaarissa kerran vuodessa ja käyvän parissa konferenssissa. Siinä se.

Minä sain aikanani rahoitusta 5 vuodeksi, viimeisellä kerralla ilmoitettiin suoraan, että enepää ei sitten tule, valmista se tässä ajassa. Omalla alallani (historia) väitöskirjatyö oli silloin 6 vuotta sitten hyvin itsenäistä, nykyään asiat ovat varsin toisin. Virallista ja epävirallista ohjausta saa ja on myös pakko ottaa vastaan. Ennen ohjauksen löytäminen oli pmalla vastuulla. HYVÄÄ tutkimusta yksinäisestä puurtamiseststa harvoin tuli silloinkaan, on tärkeää päästä keskusteluun oman tieteenalan kanssa.

Minä väittelin, koska alallani ei voi pitkään työskennellä tutkijana väittelemättä ja urakehityksestä ei. Äittelemättä ole mitään toivoakaan. Jos tutkimusta haluaa tehdä, tutkijakoulutus on välttämätön. 

Sain kaikkiaan kolme pienempää apurahaa, joiden avulla sinnittelin puolitoista vuotta. Siinä vaiheessa odottelin isompaa apurahaa mutta kun sitä ei tullut, menin työelämään ja olen tehnyt väikkäriä tässä ohella mut hitaanlaisesti. Taitaa jäädä kesken tää projekti. Apurahat tosi tiukilla.

Kaikki riippunee hyvinkin paljon siitä, millä alalla ja missä laitoksessa väikkäriäsi teet. Mutta muutamat asiat ovat varmoja: on massiiivinen urakka, pakostakin ainakin suht isolta osalta yksinäistä puurtamista, eikä neljä vuotta välttämättä riitä ainakaan hyvän väikkärin tekemiseen. Motivaatiota tarvitaan paljon, ja aihe kannattaa valita huolella, kuten lähestymistapa ja metoditkin. 

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 16:44"]

Kaikki riippunee hyvinkin paljon siitä, millä alalla ja missä laitoksessa väikkäriäsi teet. Mutta muutamat asiat ovat varmoja: on massiiivinen urakka, pakostakin ainakin suht isolta osalta yksinäistä puurtamista, eikä neljä vuotta välttämättä riitä ainakaan hyvän väikkärin tekemiseen. Motivaatiota tarvitaan paljon, ja aihe kannattaa valita huolella, kuten lähestymistapa ja metoditkin. 

[/quote]

Aihepiirihän on jo valittu, mutta mielestäni aihe ja se, mihin juttu keskittyy saattaa elää neljän vuoden aikana reilustikin. Luotan ohjaajien kommentteihin lähestymistavan ja menetelmien laadusta...

En tiedä, olenkohan ihan hullu jos teen väikkärin, jos siitä en kostu juuri mitään. Pahimmassa tapauksessa voi vaikeuttaa työllistymistä..

Ei tohtorismammoja täällä tänään? Harmi jos ei!

Tein väikkärin yliopistolla, kokopäiväisesti. Kuudeksi vuodeksi rahoitusta riitti projekteissa ja apurahoina. Välillä olin äitiyslomalla.

Tiedän muutaman, jotka ovat tehneet väikkärin muun työn ohessa, mutta vähemmistössä ovat olleet. Raskasta se varmasti on normityön päälle, mutta jos rajaa työn selkeästi eikä tee mitään ylimääräistä (yliopistolla päätyy helposti opettamaan ja tekemään ylimääräisiä julkaisuja erinäisiin projekteihin), niin tuskin se mahdotonta on. Riippuu varmasti paljon tieteenalasta, ohjaajista, yliopistosta.

Teen työn ohessa nyt viidettä vuotta, valmista pitäisi olla ensi vuonna. 3 kk apurahajaksolla olen ollut, työnantaja ei anna enempää vapaata. Tosin olen näitä vanhaan malliin tekeviä, joita ei sido valmistumisaikataulut niin kuin nuorempia.

Projektilla riitti rahaa kolmeksi vuodeksi. En saanut sen jälkeen jatkorahoitusta vaan siirryin opetushommiin. Edelleen väikkäri kesken, motivaatio ei riitä kirjoittamaan sitä harrastuksena. Mieluummin nautin elämästäni, harrastan ja lataan akkuja, jotta jaksan tehdä sitä työtä, mistä maksetaan ihan ikeaa palkkaa.

Yliopistoilla on nykyään entistä tiukemmat tavoitteet sen suhteen, kuinka nopeasti väikkäri pitää saada kasaan. Voi olla vaikea saada kunnon ohjausta. Jos sulla on vakityö etkä pidä tutkijanuraa yliopistolla vaihtoehtona, niin ei kannata työtä väikkärin takia jättää. Rahoitusta kannattanee hakea, jos saat töistä vapaata.