Lue keskustelun säännöt.
MISTÄ SAAN ITSEKURIA?????
15.02.2014 |
Haluan laihtua ja olla ijanan upea ja tubtea itseni hyväksi ja sitten haen 3 leipää ja jäätelöö ja kakkua ja keksiä ja suklaata jne. Ja vedän ne naamariini ja lihon vaan lisää. Ääääääää. Prkl.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 22:47"]
Elämäntapamuutos. Olin ennen järkyttävä syöppö, jos en saanut lempiherkkuani sipsejä niin ahmin vaikka pussillisen ruisleipää illassa :(
Aloitin lukemalla paljon tietoa laihdutuksesta. Kaikki pikakuurit kannattaa alkuunsa unohtaa, keskityin hankkimaan tietoa terveellisestä syömisestä minkä avulla paino putoaa hitaasti mutta varmasti - ja ennenkaikkea pysyvästi.
Aloitin, sorruin, aloitin taas.... ja nyt pysyn terveellisellä tiellä :) pitää olla itselleen armollinen ja jos "mokaa" niin ei jää sille tielle vaan huomenna on uusi parempi päivä. Ensimmäiset viikot on tuskallisen vaikeita mutta ne kannattaa kärsiä, koska sitten helpottaa. Muistan kun alussa suunnilleen itkin nukkumaan mennessäni kun oli niin "nälkä!".. no ei taatusti ollut kun olin syönyt täyttävän ja terveellisen iltapalan, maha vaan oli tottunut siihen että se ahmitaan iltaisin ihan täyteen.
Aloitin päättäväisesti pitämällä kiinni ateriarytmeistä ja siitä että joka aterialla on edes jotain terveellistä; kasviksia, marjoja, proteiininlähteitä.. kun saavuttaa jotain hyvää niin se hyvä aina vaan lisääntyy :) nyt kun ruokavalio on pääosin aina kunnossa niin herkuttelu ei ole niin suuri mörkö. En koskaan luopunut herkuista ja syön niitä edelleen ainakin pari kertaa viikossa, mutta ajatus on muuttunut ja hirveitä ahmimiskohtauksia ei enää tule. Se päätös vaan pitää tehdä..
[/quote]
Mullakin teki tiukkaa kaupan karkkihyllyjen välissä, vedin kauheita itkupotkuraivareita, kuin pikkulapsi -tosin vain pääni sisällä. Mutta ankaria taisteluita kävin. Kuvittelin olevani itse itselleni se ikävä äiti joka ei anna pikkupiltille mitä se haluaa. Vieraille varattu keksipaketti kotona ruokakaapissa aiheutti saman reaktion.
Sitten totuin ohittamaan herkkupaikat kuin tunteeton robotti -ja lopulta en edes ajatellut niitä. Addiktio oli ohitettu.
Ennen ajattelin, että syön nämä loppuun ja sitten lopetan, tai ostan nyt viimeisen kerran, ei yhdellä suklaapatukalla ole niin väliä... Ei toimi! Kaikki selittelyt kerta kaikkiaan pois, ja sydän verta vuotaen pysy lujana kun olet päätöksen tehnyt. Vaikeaa se on aluksi, mutta palkinto on ihana!
Ja todellakin, mikä järki vetää illalla napa täyteen ja mennä vatsa pömpöttäen nukkumaan, mihin sitä energiamäärää yöllä tarvitsee! Iltasyöpöttelyn jättäminen vaati aluksi monta mukillista lämmintä teetä iltapalan jälkeen, mutta aamulla vatsa litteämpänä herääminen on luksusta.
[/quote]
Oi ihanaa että jaatte kokemuksia, näistä on varmasti hyötyä!:) itselle ei ole vaikeaa ohittaa herkkuja kaupassa, mutta sitten kotona jos niitä löytyy... Ihan hirveää! Mutta totta, pitää tehdä vain päätös ja pysyä siinä!:)