Ahmin taas! Kohta ei taas mahdu vaatteet päälle...

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:37"]Miksi ostatte kotiin vanukkaita, sipsejä, leivoksia jos ei niitä pidä syödä? Itse en koskaan ahmi mutta ei tulisi mieleenkään säilöä mitään herkkuja kotona, niin ei tule kiusaustakaan. Sen ostan, mikä on tarkoitus syödä esim. La-iltana.

[/quote]

Mies niitä ostelee. Samoin minä niinä päivinä kun hillitön suklaanhimo iskee kaupassa. Olen monta kertaa hikoillut ja tärissyt kädet puristettuina pakastimen reunoille kun on tehnyt mieli jätskiä ja joskus olen päässyt yli, joskus en. Kannabiksesta ja tupakasta eroon pääseminen oli oikeasti helppoa verrattuna sokeririippuvuuteen.

Minäkin söin ennen itseni ähkyyn ja vieläpä aika usein. Karkkeja, sipsiä ja limppareita kului viikon aikana paljon. Olin koko ajan väsynyt ja olo nuutunut ja mahavaivojakin olo. Pari kuukautta sitten hankin Polarin uuden rannekkeen joka mittaa aktiivisuutta vuorokauden ympäri. Katsellessani ensimmäisen viikon tuloksia totuus läsähti päin naamaani: liikun liian vähän ja nukun huonosti. Siitä se sitten lähti.

Kuntoilen nyt joka päivä. Tavoitteenani on saada tavoite täyteen päivittäin ja usein onnistunkin siinä ja monesti yllän yli tavoitteenkin. Tammikuussa Amazoni.com:ssa pyöriessäni törmäsin kirjaan nimeltä Clean&Lean. Luettuani erittäin positiivisia arvosteluja kirjasta, hankin sen Kindleeni ja aloin neti lukemaan. Kirja avasi silmäni ruokavalioni suhteen. Tajusin, että olin rääkännyt kroppaani ruualla, joka todellisuudessa oli täyttä pskaa. Kun luin kirjasta mitä karkit, cocacolat ja sipsit tai ranskalaiset perunat tekevätkään elimistölle, eivät ne ole minua sen jälkeen himottaneet. Nyt herkuttelen, ihan omasta tahdostani, kasviksilla, marjoilla, hedelmillä jne ja olo on kerrassaan mahtava! Vatsavaivat on poissa, mieli on virkeä ja nukahdan ja nukun paremmin kuin aiemmin. Tunnen myös olevani enemmän sinut itseni kanssa. Tajusin, että minä ja kroppani elämme ikään kuin symbioosissa ja että tämä on ainoa elimistö mikä minulla on, joten parempi kohdella sitä hyvin :)

Olen elämäni aikana ollut pari kertaa dietillä ja voin sanoa suoraan, että ne jaksot olivat hirveää kärsimystä ja repsahduksia. Nyt en tunne olevani dietillä, vaikka syönkin keveämmin ja paremmin, liikun paljon (kiitos Polari Loopin!) ja olen varmasti laihtunutkin. Tuntuu kuin olisin vihdoinkin tajunnut, ettei hyvä mieli tule karkkipusista vaan hyvästä ruuasta, sopivista yöunista ja lenkkeilystä raittiissa ulkoilmassa. Enää en ahmi, sillä haluan pysyä tässa ihanassa olotilassa ja pitää kropastani huolta. Varmasti suurin syy, miksi en ''repsahda'' entisiin herkkuihin on se, että olen vihdoin tajunnut ja ennen kaikkea sisäistänyt, että tärkeintä on hyvä ja tasapainoinen olo, ei kalorit. Välillä tulee sellainen tunne, että ihan kuin olisin kokenut jonkin asteen valaistumisen tai suuren ahaa-elämyksen ja mietin, miksi en tajunnut tätä aiemmin :))

Toivottavasti tarinastani on jollekin hyötyä. Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia kirjoitusvirheitä, sillä tottuttelen tässä vasta uuden tabletin käyttöön.

Olipas motivoiva kirjoitus, 23! Pitää etsiä kokeiluun tuollainen ranneke. Se kuulostaa hyödylliseltä. Ehkä saisin siitä motivaatiota liikuntaan. Nyt jään helposti sohvalle makaamaan ja siirrän juoksun tai kävelyn seuraavalle päivälle...  Saako tuota mainitsemaani kirjaa muuten suomeksi?