Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon te autatte keskimäärin 10-vuotiasta lastenne läksyjen teossa illassa?
Ja miten hyviä lapsenne ovat koulussa?
Itselläni menee joskus auttamiseen kaksikin tuntia, enkä oikein tiedä onko tämä enää normaalia ja järkevää.
Lapsi ei pysty keskittymään yksin, vaan hermostuu helposti, heittelee kyniä, itkee yms, koska läksyjen teko on niin tukalaa. Hän lopulta saa kyllä tehtyä, mutta siinä vaiheessa itse olen jo ihan rikki.
Lapsi pärjää koulussa kiitettävästi, koska minä autan häntä niin paljon. Entä jos en auttaisi? Tippuisi kärryiltä.
Olen ahdistunut. Monta vuotta tämä vielä tulee kestämään? Onko mahdollista saada apua jostakin? Olen yh-äiti, ja opiskelen itsekin yliopistossa.
Kommentit (162)
Mulla oli juuri tuollaista. Lapsi sai kiitettäviä, mutt vain minun tunkeilevalla avullani. Ilman apua oletan, että olisi pudonnut täysin kärryiltä. Oli niin saamaton.
Vielä yläkoulussa tuppauduin läksyjenlukuun ja kokeisiin lukuun mukaan. Lupasin, että en enää lukiossa. Hän vihasi sitä, että tuuppasin häntä eteenpäin.
Nyt lukio käyty. Arvosanat ei kauheen hyviä. En auttanut ollenkaan (paitsi kerran matikassa hänen pyynnöstään) Läpi selvisi kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy koulusta apua ja mielipiteitä lapsen koulunkäyntiin.
- miten lapsi liikkui vauvana? Ryömikö, konttasiko? Eli käyttikö liikkumiseen ristiliikkeitä?onko lapsi muuten liikunnallinen?
Joskus tistiliikkeiden treenaaminen helpottaa paljon koulunkäyntiä. Näin oli meilläkin yhdellä lapsella joka kävi muista syistä toimintaterapeutin arviossa ja tämän neuvoi harjottamaan aivojen välisiä yhteyksiä. Harjoittelu tosiaankin kannatti.
Ja meillä juuri tämä lapsi likkkui vauvana pyllykiitäjänä eikä siis käyttänyt ristiliikkeitä vauvana.
Mun äiti oli oeppukiitäjä pikkuisena, mutta koulu sujui loistavasti.
Opetusjohtaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsetkaan auta mua töissä :(
En ole koskaan ymmärtänyt, että lapsen koulunkäynti ja aikuisen töissäkäynti rinnastetaan toisiinsa. Jotkut sanovat jopa, että "koulu on lapsen työpaikka". Ei ole.
Sanoisin, että jos aikuinen auttaa lasta läksyissä, pitäisi tämän ajan olla vähemmän kuin mitä lapsi käyttää läksyihin. Kaksi tuntia on joka tapauksessa liikaa, sekä lapsella että aikuisella.
Eikös koulu luotu nimenomaan siksi, että vanhemmat pääsisivät töihin?
Tarkennapa hieman. Päivähoito on sitä varten, että vanhemmat pääsevät töihin.
Mun mielestä vanhemman tehtävänä ei ole auttaa läksyissä. Ne on lapsen tehtävä ja vastuualue. Siitä vanhemman täytyy pitää huolta, että läksyt tulee TEHTYÄ, mutta se, onko ne oikein vai väärin on lapsen vastuulla.
Ei se opettaja tiedä, onko lapsi osannut tehdä ne tehtävät itse vai onko vanhempi ohjannut lapsen oikeisiin vastauksiin.
Harva vanhempi osaa auttaa läksyissä niin, että siitä olisi oikeasti apua lapselle. Opettaminen ei tule kaikilla luonnostaan.
Voi olla näin, että meidän elämässä on liikaa asioita kun itsekin opiskelen. Tilanne on kuitenkin hyväksyttävä.
Mitä tulee curling-vanhemmuuteen, sanoisin etten sellainen ole. Nimenomaan vaadin lapselta läksyjen ja tehtävien tekoa, vaikka ovatkin vaativia ja ahdistavia.
Mutta joku syy tässä on taustalla enkä tiedä mikä. Lapsi on lahjaks monella tavalla, ja pelkää virheiden tekemistä. Tilanne liittyy varmaan myös siihen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pyytää koulupsykologin tutkimuksia. Muistan, kuinka neuvoin omia lapsiani tuossa iässä todella paljon. Vanhempi alkoi yllättäen kuutosella ottaa itse vastuuta ja hänestä tuli luokkansa parhaimpia. Nuorempi vänkäsi alakoulun aikana vastaan kaikkea ponnistelua. Päätin kuitenkin, että matikka ja kielet on mentävä päähän keinolla millä hyvänsä, koska jos alakoulussa tipahtaa kärryiltä liian pahasti, ei enää myöhemmin pysty saamaan kiinni opetuksesta.
En usko, että tuet lastasi turhaan tai että olisit opettanut liian helpolle. Jos keskittymistä ei ole, siinä on tuettava. Kaksi tuntia on kuitenkin liikaa. Suosittelen, että annat lapsen syödä kunnolla ennen läksyjen tekemistä. Sitten on vain valittava, mihin panostetaan. Etukäteen voit kirjata lapulle, mitä tehdään. Siitä lapsi voi seurata, kauanko vielä pitäisi jaksaa, eikä läksyjen teko tunnu loputtoman pitkältä ajatukselta. Hän ehkä tarvitsisi väliaikaisesti koulusta pienryhmässä oppimista. Kuulostaa siltä, että koulussa ei tule opittua asioita ja joudut pitämään kotona toisen koulupäivän.
Kuulostaa rankalta. Todella juttelisin opettajan kanssa asiasta jotta saat infoa siitä miten oppimistilanteet sujuvat koulussa. Paras ratkaisi voisi olla ulkopuolinen tutori, siis ei perheenjäsen mutta käytännössä ei ole välttämättä mahdollista. Läksyjen tekoon vanhemman kanssa tulee ylimääräinen kierre koska lapsi tietenkin tietää voivansa kiukutella ja melskata äidin kanssa mielin määrin.
Itse tein aina omat läksyni, en muista että vanhempani olisivat ikinä auttaneet läksyissä mitenkään. Sama käytäntö oli kaveripiirissäni, lapset tekivät omat läksynsä ja jos eivät, joutuivat itse vastaamaan niistä opettajille. Meidän koulussa joutui jäämään koulun jälkeen tekemään edellispäivän rästiin jääneet kotitehtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla näin, että meidän elämässä on liikaa asioita kun itsekin opiskelen. Tilanne on kuitenkin hyväksyttävä.
Mitä tulee curling-vanhemmuuteen, sanoisin etten sellainen ole. Nimenomaan vaadin lapselta läksyjen ja tehtävien tekoa, vaikka ovatkin vaativia ja ahdistavia.
Mutta joku syy tässä on taustalla enkä tiedä mikä. Lapsi on lahjaks monella tavalla, ja pelkää virheiden tekemistä. Tilanne liittyy varmaan myös siihen.
Ap
Liiat vaatimukset ja epäonnistumisen pelko. Olet tartuttanut ne lapseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla näin, että meidän elämässä on liikaa asioita kun itsekin opiskelen. Tilanne on kuitenkin hyväksyttävä.
Mitä tulee curling-vanhemmuuteen, sanoisin etten sellainen ole. Nimenomaan vaadin lapselta läksyjen ja tehtävien tekoa, vaikka ovatkin vaativia ja ahdistavia.
Mutta joku syy tässä on taustalla enkä tiedä mikä. Lapsi on lahjaks monella tavalla, ja pelkää virheiden tekemistä. Tilanne liittyy varmaan myös siihen.
Ap
Liiat vaatimukset ja epäonnistumisen pelko. Olet tartuttanut ne lapseesi.
Aika syyllistävää. Miksi ajattelet, että äiti on lapsen ”tartuttanut”? Monet lahjakkaat ovat perfektionisteja ilman mitään vastimuksiakin. Tää on ihan perus kauraa kasvstutieteissä.
Terveisin, ope
28 jatkaa. Minun lapsi oli ihan samanlainen kuin AP:n lapsi. Veikkaan, että teilläkin on kyse toiminnanohjauksen puutteista, lievistä kielen ymmärtämisen vaikeuksista ja tarkkaavaisuuden lievistä ongelmista. Kaikki ovat lieviä, ja siksi on vaikea tajuta, että mikä on pielessä. Mutta nämä kaikki piirteet yhdessä kuitenkin tekevät oppimisestä työlästä. Sinun pitää ns. strukturoida eli jakaa oppiminen pienempiin paloihin. Ja tehdä niitä valintoja, mihin panostetaan.
Harjoitelkaa toiminnanohjausta esim. siten, että kirjoitat yksinkertaisia ruokaohjeita tai tulosta netistä, siis ihan lämpimät voileivät -tasoisia ohjeita paperille. Hän oppii toimimaan ohjeiden mukaan tekemällä mukavia juttuja (älä paljasta miksi näin tehdään). Lue lyhyitä tarinoita. Lisää vinkkejä voit kysyä toimintaterapeuteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnan ei tarvitse järjestää opetusta, jos lapsi oireilee koulussa.
KHO 182/2015
Opettajalle juttelen. Voisiko tuossa olla jotain keslittymispulmaa? Lapsen kohdalla aloittaminen on kaikista vaikeinta. Kun pääsee tietyn pisteen yli, itsenäinen tekeminen sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnan ei tarvitse järjestää opetusta, jos lapsi oireilee koulussa.
KHO 182/2015
No voi kun kiva juttu
"opiskelen itsekin yliopistossa."
Oletko samassa yliopistossa kuin lapsesi?
Vierailija kirjoitti:
Minun lapset ovat opiskelleet itsenäisesti ja tehneet myös omat tehtävänsä, se on lapsen opinpolkua ei minun. Ainoastaan kokeita ennen olen voinut kysellä asioita muitavatko.
Olet opettanut lapsesi helpolle, itse ei tarvitse ponnistella, olet curling-äiti.
Löysätkää, vastuu omasta oppimisesta lapselle itselleen.
Mutta kun kaikki lapset eivät pysty siihen omatoimiseen oppimiseen ja tekemisen säätelyyn. Puhun kokemuksesta, lapsena jolle laitettiin kaikki vastuu omasta koulunkäynnistään koska koulu ei ollut vanhempien asia. Ja miten kävi? Ahdistuin ihan suunnattomasti kun läksyjen teon aikana asiat unohtui, huolimattomuusvirheet lipsui tehtäviin ja en kokenut saavani aikaan sellaista työtä kuin olisi pitänyt. Koulussa tuli huutia (aidosti) unohtuneista läksyistä tai tyhmistä virheistä, kotona olankohautus että ei ole meidän ongelma, omapahan on koulusi. Yritin ja yritin mutta sain vain toruja sähläämisestä ja negatiivista palautetta. "Yrität vaan enemmän, et sinä tyhmä ole", mutta kun minähän yritin jo. Tuloksetta.
Aikuisiällä tuli ADD-diagnoosi.
Meillä on lapsille opetettu että numeroa 10 ei saa tavoitella Kokeista. Kaikilla lapsillaan siis jossakin aineissa 10 mutta sellaisissa joissa se tulee pahemmin ponnistelematta. On nuo saaneet kokeista välillä kutosiakin ja silloin käydään läpi mitä ja miten opiskellaan kyseistä ainetta enemmän että numero paranisi. Mutta ei oteta isompaa stressiä niistäkään. Todetaan että tekevälle sattuu. Tarkoitus on opettaa että keskittyvät opiskelemaan niitä aineita jotka tärkeitä esim kielet ja matematiikka. Mutta ei kannusteta opiskelemaan tuntikausia vaan kohtuullisesti ja hyväksytään että välillä tulee huonompikin numero.
Kannusta lasta siihen että virhe ei ole hirveän paha asia jota pitää pelätä. Itse tarkoituksella välillä naureskelen perheelle että sori nyt tuli keitosta turhan suolaista. Taisin lisätä suolan kahdesti. En siis tietenkään tee keitosta tahallani suolaista mutta teen oman virheeni näkyväksi ja koetan osoittaa ettei se ole vaarallista tai pelättävää.
En oo puuttunut kertaakaan koko vuoden aikana 10 vuotiaan läksyihin. Korona-aikanakin hoiti tosi hienosti omat hommansa. 8-10 saa arvosanoiksi
Vanhemmat eivät auttaneet minua läksyissä tuon ikäisenä, koska ehdin aina tehdä ne jo koulussa. Olin todella hyvä koulussa, vasta lukiossa piti alkaa oikeasti tehdä läksyjä. Yliopistokin sujui varsin helposti.
Pikkuveljeä auttoivat varmaan 2-3 tuntia illassa jotta sai läksyt tehtyä ja veljen pinna paloi useamman kerran läksyjen teon aikana. Veljelle tarjottiin jossain välissä ADHD-diagnoosia, mutta ei sitä tainnut virallisesti ikinä tulla. Oli kutosen-seiskan oppilas ja valmistui amiksesta ihan ok, sai intin myös käytyä. Ei oikein viihdy yhdessä työssä pitkään kerrallaan, vaikka sinällään pärjää niissä ok.
Toista veljeä auttoivat hiukan, teki tehtävät enimmäkseen itse ja oli noin kasin-ysin oppilas.
Kysy koulusta apua ja mielipiteitä lapsen koulunkäyntiin.
- miten lapsi liikkui vauvana? Ryömikö, konttasiko? Eli käyttikö liikkumiseen ristiliikkeitä?onko lapsi muuten liikunnallinen?
Joskus tistiliikkeiden treenaaminen helpottaa paljon koulunkäyntiä. Näin oli meilläkin yhdellä lapsella joka kävi muista syistä toimintaterapeutin arviossa ja tämän neuvoi harjottamaan aivojen välisiä yhteyksiä. Harjoittelu tosiaankin kannatti.
Ja meillä juuri tämä lapsi likkkui vauvana pyllykiitäjänä eikä siis käyttänyt ristiliikkeitä vauvana.