Räikeät mielipide-erot suhteessa.

Suhteella ei ole mahdollisuuksia onnistua. Miten edes ihastuit, sitä ihmettelen. Erimielisyyksiä ja keskusteluja pitää tietysti olla, mutta ei noin perustavaa laatua olevista maailmankatsomuksellisista asioista.

Kulta, ei nuo ole mielipide-eroja vaan eroja arvoissa ja asenteissa. Se on vähän isompi juttu. Se, että ei kiihdy, ei pelasta sitä, että toinen 'on väärässä'.

Miksi et nostaisi kytkintä?

Ei ainakaan lapsia kannata tuon kanssa alkaa tekemään...

En koskisi tuollaiseen pitkällä tikullakaan.

Itse en voisi kuvitellakaan mitään vakavampaa suhdetta, jos arvot ja elämänkatsomus menee aivan ristiin. En vain voi arvostaa sellaista ihmistä. Raakkautuu pois äärioikeistolaiset, rasistit, homofoobikot, uskonnolliset fanaatikot - siinä ei ulkonäöt sun muut auta yhtään.

Miten sä voit kuunnella tuollaista? Minua suututtaisi niin paljon tuollaiset puheet, etten edes tuttavalta kuuntelisi, saati miesystävältä. Miten sitä voi muka arvostaa ja kunnioittaa ihmistä, joka ajattelee tuolla tavalla toisista ihmisistä? Ja vielä sanoo ääneen eikä edes tajua että siinä on mitään vikaa.

Samaa mieltä edellisten kanssa. Arvot eroaa toisistaan aika ratkaisevasti, voi olla jatko pidemmän päälle aika vaikeaa. 

Oma mieheni on lievempi versio ap:n miehestä ja me vältämme tietoisesti puhumasta ko. aiheista. Ei mun miehellä homoja mitään vastaan ole, mutta puhuu neekereistä ja on hyvin mamu-vastainen. Mamu on hänelle sama kuin neekeri. Olen tehnyt hänelle selväksi, että meillä ei puhuta neekereistä. Onneksi hän kunnioittaa tätä. Olkoot itsekseen mitä mieltä tahansa, mutta lapsien kuullen ei jaella mielipiteitä. Ei suuntaan eikä toiseen.

Miksi edes seurustelette? Mulle ainakin yhteiset arvot, maailmankatsomus ja tulevaisuuden tavoitteet ovat todella tärkeitä parisuhteessa.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:23"]

Miksi edes seurustelette? Mulle ainakin yhteiset arvot, maailmankatsomus ja tulevaisuuden tavoitteet ovat todella tärkeitä parisuhteessa.

[/quote]

Tämä. Meidän parisuhteemme on loistava juui siksi, että olemme näissä asioissa niin yhteensopivia.

Mä voisin seurustella miehen kanssa, jolla on erilaisia mielipiteitä kuin mulla. Ei oo ylitsepääsemätön ongelma, vaikka miehen lempielokuva olisi mun mielestä ihan roskaa ja hän tykkäisi huonoista bändeistä, jos muuten synkkaisi.

Mutta arvomaailmassa on kyse niin vakavasta asiasta, että sen yhteneväisyys on musta jo yksi parisuhteen peruskynnyksistä. Itse joudun olemaan yksin luultavasti loppuikäni, koska mun arvomaailmani poikkeaa suurimmasta osasta suomalaisia niin paljon, mutta en silti voisi tuntea läheiseksi ihmistä saati olla parisuhteessa, jos toisen käsitys oikeasta ja väärästä on täysin erilainen kuin mulla. Monissa muissa asioissa voin tehdä kompromisseja mutta tässä en. Verrattavissa suunnilleen siihen, että ryhtyisin parisuhteeseen miehen kanssa, jota kohtaan en tunne minkäänlaista fyysistä vetovoimaa.

No hyi saakeli. En olisi tuollaisen kanssa. Itse asiassa ennen nykyistä suhdettani tutustuin mieheen aika pitkään, ettei hänestä paljastuisi mitään kauheita radikaaleja mielipiteitä tietyistä asioista. Kiihkoilu ei yleensäkään ole mikään viehättävä tapa.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:04"]

En tiedä miten suhtautua. Itse olen suht vapaamielinen, en pidä homoutta "minään", mustat ihmiset ovat ihmisiä siinä missä muunkin väriset jne. Tuore miesystäväni taas sanoo että homous on sairasta, puhuu "neekereistä" halventavaan sävyyn, ja kun kysyin että entäs jos oma lapsesi kertoisi olevansa homo niin kuulema ei olisi enää tekemisissä. Olen nyt vähän kahden vaiheilla, että pystynkö edes jatkamaan suhdetta enää, kun meidän mielipiteet eroavat niin hurjasti toisistaan. Positiivista tässä on se että voidaan jutella asiasta ihan kiihtymättä, mutta mutta... Mitä ajatuksia teillä herää, kokemuksia vastaavanlaisesta?

[/quote]Siinä on miesten ja naisten ero. Miehet sanovat mitä ajattelevat ja tekevät siitä myös vähän huumoria. Naiset esittävät hienompaa ihmistä mutta totuus purskahtaa kyllä esiin aika ajoin. 

En kyllä ymmärrä miten tuollaiset asiat voivat muodostua joksikin suureksi asiaksi, ellette sitten joudu olemaan tekemisissä tietynlaisten ihmisten kanssa jatkuvasti. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että mies on jotenkin poliittisesti aktiivinen ja joutuu sen takia tutkimaan tiettyjä ihmisryhmiä ja tämä työ tulee myös vapaa-ajalla mieleen. 

Sen lisäksi miehet haluavat joskus kuulostaa kovemmalta ja machommalta kuin ovat; eli ei kannata ottaa ihan liian vakavasti. Mietin mikä olisi naisten vastine tälle. Voisiko se olla se kun naiset tällä palstalla käskevät kokemattomia miehiä nussimaan toisiaan ja kutsuvat lassukoiksi, pedofiileiksi ja naisvihaajiksi? Ei siis kaikki mutta osa. Ehkä tosielämässä he eivät kuitenkaan olisi ihan niin jyrkkiä? Mutta kai se on silti uskottava, että olisivat ennemmin tekemisissä niiden hurmurimiesten kanssa eli totta toinen puoli.

-Mies 28v-