Lue keskustelun säännöt.
Puhumaton mies - vaikea jaksaa
15.02.2014 |
En liioittele yhtään, kun sanon, että mies on kyvytön keskustelemaan tunneasioista. Mäkään en ole siinä lajissa mitenkään hyvä, ja taitoni ovat tämän suhteen myötä kuihtuneet olemattomiin.
En voi suhteessamme puhua pahasta olostani, tai oikeastaan hyvästäkään. Tuntuu, että jos puheenaiheena on minä, mies vaivaantuu heti, keskeyttää tai käyttäytyy välinpitämättömästi. Voimme kyllä keskustella muunlaisista asioista, mutta yleensä mies aloittaa keskustelut, minä koen tämän tilanteen niin turhauttavaksi, etten oikeastaan halua.
Tilanne on vähän kärjistynyt tässä viime päivinä, todennäköisesti siksi, että kävin keskustelemassa traumaattisesta synnytyksestäni. Olen olltu aivan lamassa, itkuinen ja suoraan sanottuna itsetuhoinen. Yleensä en itke miehen nähden, koska en tunne voivani ilmaista tunteitani hänen läsnäollessaan, mutta nyt joku raja ylittyi. Pelkäsin välillä, että tämä lipsahtaa jopa psykoosiin asti.
Olen miettinyt ratkaisua, mutta koska en voi puhua miehelle, eivät pohdinnat johda oikein mihinkään.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:28"]
Minullakin oli puhumaton mies. Yritin vuosia lasten takia, väsyin ja erosin lopulta. Sellainen mies vei muilta ilon ja energian, ei sopivaa lapsillekaan! Ero oli helpotus.
[/quote]
Miten sait otettua asian esille ja miten mies reagoi? Millaiset välinne ovat nyt ja miten lasten asiat hoituvat?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:35"]
Aloituksesi oli hieman sekava ja vaikutat negatiiviselta kaikkiin tulleisiin viesteihin.Ymmärrettävää toki jos olet masentunut ja ahdistunut.Miestäsi et voi muuttaa,et halua erota joten jäljelle jää itsesi hoitaminen kuntoon ja asenteesi muuttaminen.Mitä jos et yrittäisikään jutella miehesi kanssa henkeviä vaan jonkun ystävättäresi kanssa?Ystävä voi olla se jolle uskoudut,tilität ja joka peilaa sinulle asioita.Miehesi voi olla turvallinen ja vakaa kallio,perheestään huolta pitävä mörökölli.Onnellisuus löytyy meistä itsestämme.
[/quote]
Kuule, mä olen tässä viime päivinä aika vakaasti harkinnut itsemurhaa, joten ei ole ihme, että viisastelevat viestit saavat multa aika negatiivisen vastauksen.
Mä en ole parisuhteessa enkä elä perhearkea ystävättäreni kanssa, joten ystävättärelle puhuminen ei oikein auta. Mun mies ei ole mikään mörökölli, enkä koe häntä myöskään kallioksi, koska en tunne, että voisin häneen tukeutua.
Ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:34"]
Sä et ehkä ymmärrä, mutta mulla on ihan helvetin paha olo ja olen itsetuhoinen, siihen ei auta sun periaatteelliset vela-agendasi. Mene johonkin muuhun ketjuun jankkaamaan tuota evankeliumiasi, mua se ei kiinnosta.
[/quote]
No hakeudu hyvä ihminen nyt psykiatriseen päivystykseen äläkä täällä palstalla itke! Itsetuhoisuus on vakava juttu, ja sitä ei palsta-avulla paranneta. -4
Hei ap, olen se joka ehdotti sähköpostikirjoittelua.
Tiedätkö, tuollaista se puhumattomuus juuri tekee: se murskaa toisen ihmisen itsetunnon ja vie elämänhalun! Mykkä mies käyttää valtaa. Hän rakastaa sitä kun kärtät ja kärtät vastausta häneltä.
Älä enää alennu. Äläkä missään nimessä ajattele itsestäsi ettet muka ansaitsisi hyvää! Kirjoittele tänne! Älä anna miehen viedä elämääsi.
Aloituksesi oli hieman sekava ja vaikutat negatiiviselta kaikkiin tulleisiin viesteihin.Ymmärrettävää toki jos olet masentunut ja ahdistunut.Miestäsi et voi muuttaa,et halua erota joten jäljelle jää itsesi hoitaminen kuntoon ja asenteesi muuttaminen.Mitä jos et yrittäisikään jutella miehesi kanssa henkeviä vaan jonkun ystävättäresi kanssa?Ystävä voi olla se jolle uskoudut,tilität ja joka peilaa sinulle asioita.Miehesi voi olla turvallinen ja vakaa kallio,perheestään huolta pitävä mörökölli.Onnellisuus löytyy meistä itsestämme.