Onko kukaan koskaan pilannut sinun synttäreitä?

Mieheni pilaa synttärini joka vuosi sanomalla jotain ilkeää. Hän ei taida edes tajuta asiaa, mutta pahoitan mieleni mutta en nosta asiasta mekkalaa koska olen hänen mielestään pikkumainen

Mun 40v. synttärit meni  ihan pilalle. Pitkä tarina, mutta loppujen lopuksi jouduin yhden kaverini lapsen lastenvahdiksi. Muut lähti juhlimaan ja minä jäin hoitamaan lasta. Alkoholilla oli osuutta asiaan.

Nykyisin en ole näiden ystävieni kanssa tekemisissä, johtuen muista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Kutsuin paikalle 10 ihmistä, lopulta kukaan ei tullut paikalle. Totesin että en enää ikinä järjestä yhtään mitään, ainakaan erinäisille ihmisille, jotka eivät tunne toisiaan. Seuraaviin synttäreihin mennessä aion tavalla tai toisella koota kaveripiirin jonka jäsenet tuntee toisensa ja sitäkautta juhlan järjestäminen helpottuu.

Minun ystäväpiiri koostuu erinäisistä ihmisistä, osa on ollut joskus ystäviä muttei enää, osa tietää toisensa nimeltään ja osa ei ole toisia nähnytkään. En ole edes yrittänyt järjestää juhlia koska tiedän että nämä ei saman katon alla viihdy syystä tai toisesta. Vähän surku mutta näillä mennään.

Anoppi tuppaa aina yrittämään. Yksi vuosi tuli täytekakun kanssa. Meillä on aina ollut täytekakkua joten se ei tempausta selitä. Tänä vuonna täytin pyöreitä vuosia ja kun kutsuin anoppia kahville, hän esitti vastakutsun tulla silloin heille. Just. Ja tästä ihme väistöliikkeestä parin päivän päästä oli taas jossain sukulaisen synttäreillä ollut eli juhliin osallistuminen ei ole hälle mikään ongelma. En tiedä mitä näistä pitäisi ajatella. Miehen reaktio on että voi äitee, hyvää se varmaan tarkoittaa. Millä perusteella kysyn vaan.

Mut on dumpattu, kun täytin 18. Tyyppi kyllä tiesi, että on syntymäpäiväni.

Kyllä on, ex-mies, ja pilasi monet joulut myös.

Vierailija kirjoitti:

40-vuotissynttäreilläni en ehtinyt muuta kuin passata vieraita. Kun illan tullen viimein pääsin rentoutumaan itse, niin booli oli loppunut ja miehen sisko sammunut sohvalle. Tuli sähkökatko ja lipittelin sitten kaljaa pimeässä. En oo enää järjestämässä juhlia.

Mitä  ihmettä sitten odotit? Ilman palkattua apua ja kodissasi? 

Oikeastaan kahdeksanvuotiaana, kun osa sukulaisistani toi lahjan myös pikkuveljelleni, jottei hänelle tulisi paha mieli. Hän siis oli siis tuolloin juuri sen ikäinen, että alkoi ymmärtää asioita. Ihmettelin vanhemmilleni, toistuuko tämä jatkossakin ja että minä ainakaan en pienenä olisi edes tajunnut pitää pahana, jos toisen synttäreillä minä en saisi mitään. 

Myöhemmin veljen synttäreillä vähän odotin yllätystä, mutten saanut. Kun sanoin, että minusta on epäreilua, että hän saa kahdet lahjat vuodessa, oli vastaus vain, että ethän sinä edes pienenä olisi kaivannut lahjaa toisen synttäreillä, joten älä nyt isonakaan kiukuttele.

Tämä nyt on pientä, koska synttäreilleni tuli kuitenkin aina porukkaa ja sain juhlat. Mutta vanhempani "pakottivat" minut aina kutsumaan kaikki tutut tytöt koulusta synttäreille. Synttärit olivat aina kauhea stressinaihe itselle, kun piti yrittää keksiä ohjelmaa koko ajan ja siellä oli niin paljon porukkaa. Osa tytöistä alkoi aina vain hengata omissa porukoissaan ja samalla yritin peitellä sitä vanhemmiltani, kun oli jotenkin noloa, että en saanut pidettyä porukkaa kasassa. Ajatus varmasti vanhemmilla hyvä, että ei jätetä ketään ulkopuolelle, mutta varsinkin äidilleni tuli ihan pakkomielle, että kaikki oli saatava mukaan. Joskus esimerkiksi joku sanoi, että ei pääse kun ei ole autoa käytössä vanhemmilla tjsp., joka varmasti oli vain sievä tekosyy kieltäytyä juhlista, mutta äiti lähti kesken juhlien hakemaan tätä tyttöä juhliin, koska pitäähän kaikkien saada osallistua.

Oli silmiä avaavaa käydä muiden synttäreillä, jonne oli kutsuttu vain ne 2-4 parasta kaveria ja itsekin olisin halunnut vain sellaiset. Lopulta sitten lopetin synttäreiden pidon, kun muuten olisi pitänyt kutsua kaikki. Nyt aikuisena en ole järjestänyt yksiäkään synttäreitä tai muitakaan juhlia. Enkä varmaan järjestäkään.

Miten sinä olet osallistunut muiden synttäreille. Oletko muistanut kortilla, lahjalla? Vai oletko minäminäminä tapaus.

Irtisanomisesta "tuotannollisista syistä" ilmoitettiin just mun synttärinä. No, osasin arvata enkä ollut ainoa kenkää saanut. Vähän surkeat fiilikset silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-vuotissynttäreilläni en ehtinyt muuta kuin passata vieraita. Kun illan tullen viimein pääsin rentoutumaan itse, niin booli oli loppunut ja miehen sisko sammunut sohvalle. Tuli sähkökatko ja lipittelin sitten kaljaa pimeässä. En oo enää järjestämässä juhlia.

Mitä  ihmettä sitten odotit? Ilman palkattua apua ja kodissasi? 

En vain osannut odottaa, että se passaaminen venyy päivästä iltamyöhään. Ei meillä ole varaa palkata apua. Odotin, että saan iltapäivästä alkaa ottamaan rennosti, kun ns. pakolliset kahvittelut on hoidettu. Mut porukka oli alkuillasta jo vetänyt boolia siinä määrin, että niitä hiukoi ja taas uutta kattausta. Mut kuten sanottua, niin oli viimeiset pippalot jotka järjestän. Seuraavia pyöreitä vietän itsekseni, teen ämpärillisen boolia, voileipäkakun ja vedän kaiken yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini. Kutsuin 12kpl ja 8 oli tulossa. Paikalle tuli 0. Onneksi miehelläni on parempia kavereita ja tulivat paikalle juhlistamaan synttäreitäni. Ei tarvinnut kaikkia tarjottavia pois heittää.

Fiilis oli kuitenkin aika pettynyt.

Mulle kävi tuo joskus ala-asteella. Kutsuin paljon kavereita, ketään ei tullut. Äiti soitti lopulta sukulaisia käymään että edes joku tulisi ja ettei tarjottavat menisi hukkaan. Muistan miten kamalalta tuo tuntui ja minua jostain syystä hävetti hirveästi. Sen jälkeen en olekaan oikeastaan synttäreitä viettänyt, joskus teininä pari kertaa.