Lue keskustelun säännöt.
Ateistit, mitä ajattelette kuolemasta?
15.02.2014 |
Olen ateisti ja sitä mieltä, että kun kuollaan niin meitä ei ole. Ei sielua, ei mitään. En usko kuolemanjälkeiseen elämään enkä taivaaseen. Minut voi kuolleena tuhkata tai dumpata vaikka ojaan, jälkikasvu päättäkööt.
Mielestäni jeesuksiin ja jumaliin ja taivaaseen uskovat ovat henkisesti heikkoja ja epärealistisia, jotka yrittävät keksiä lohdukkeen ettei kuolema pelottaisi. Ja tämän uskon tuputtaminen muille on säälittävää.
Kommentit (24)
Jumalaan uskominen ei ole säälittävää, usko on voima! Tekisi sinullekin hyvää. Etkö ikinä rukoile?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 15:33"]Jumalaan uskominen ei ole säälittävää, usko on voima! Tekisi sinullekin hyvää. Etkö ikinä rukoile?
[/quote]
Tätä tarkoitan juuri sillä uskon tuputtamisella ;) En rukoile.
Ap
Samoilla linjoilla. Tätä elämää eletään nyt niin hyvin ja nauttien kuin voidaan. Sitten kun kuolema koittaa, se on siinä. Tuhkaus kelpaa ihan hyvin, sitä ennen ruumiista voidaan käyttää elinluovutukseen niin paljon kuin pystytään. Jälkipolvet voivat päättää haluavatko pystyttää hautakiven ja käydä muistelemassa vai heittää mereen tuhkat tms.
No yllätys tulee kun oot noin rajoitteinen "puusilmä".
En minä ainakaan olisi dumppaamassa ketään kuolutta ojaan. Vainajien ja heidän muistonsa kunnioittaminen ei ole mitenkän julmaliin uskomisesta kiinni.
Elämä loppuu kuolemaan, ei siinä sen kummempaa.
t. myös ateisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tämä elämä ja tämän kehon elämä loppuu.
Mutta on muutakin kuin sun ajatus.
Ajattelen että kun kuolen, aivoni lakkaavat toimimasta ja tietoisuuteni sammuu. Minua ei siis ole enää olemassa.
En silti pidä uskontoa kovin pahana asiana niin kauan kuin sitä ei käytetä toisten ihmisten alistamiseen tai vainoamiseen. Joillekin ihmisille uskonnosta on apua, se on vähän kuin kainalosauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielu ei tarvitse ruumista vaan se lähtee omille teilleen.
Minäkin käsitän kuoleman siten, että silloin vain lakkaan olemasta. En silti ajattele, että minut voisi vaikka dumpata ojaan. Se olisi epäkunnioittavaa ja kielisi syvästä vihasta minua kohtaan. Toivon, että elän elämäni siten, että jälkeläiseni kunnioittavat minua kuoltuani. En nimittäin halua olla kusipää nyt eläessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin käsitän kuoleman siten, että silloin vain lakkaan olemasta. En silti ajattele, että minut voisi vaikka dumpata ojaan. Se olisi epäkunnioittavaa ja kielisi syvästä vihasta minua kohtaan. Toivon, että elän elämäni siten, että jälkeläiseni kunnioittavat minua kuoltuani. En nimittäin halua olla kusipää nyt eläessäni.
Minä olen siitä outo, että vaikka en usko jumaliin enkä uskontoihin, uskon silti moneenkin yliluonnolliseen asiaan. Esimerkiksi ihmisen tai minkä tahansa muun olemassaolevan ydinolemuksen kuolemattomuuteen. Se ydinolemus ei ole ajattelu kuten me sen tunnemme eläissämme, sen uskon loppuvan aivotoiminnan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta jumalat ja kuolema liity toisiinsa.
En usko jumaliin, mutta se mitä tapahtuu kuoleman jälkeen on mulle edelleen arvotus.
En ole tiukasti ateisti vaan agnostikko lähinnä mutta seuraava värssy kertoo aika hyvin mitä ajattelen kuolemasta.
Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
-Eeva Kilpi-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 15:28"]
Olen ateisti ja sitä mieltä, että kun kuollaan niin meitä ei ole. Ei sielua, ei mitään. En usko kuolemanjälkeiseen elämään enkä taivaaseen. Minut voi kuolleena tuhkata tai dumpata vaikka ojaan, jälkikasvu päättäkööt.
[/quote]
Samoin, kuten myös vanhempani. Molempien tuhkat siroteltiin heidän omasta toivomuksestaan mereen. Heille ei ole hautakiviä eikä muistolaattoja missään. Me sukulaiset muistelemme heitä siellä missä itse kulloinkin olemme.
Appeni elää vielä, mutta anoppi kuoli kahdeksan vuotta sitten. Hänen tuhkauurnansa upotettiin hautausmaalle, mutta mieheni ei ole käynyt paikalla sen jälkeen kuin yhden kerran ottamassa valokuvan kivestä. Hänenkään mielestään äidin muistaminen ei vaadi hautakiven tuijottamista.
Kun kuolemme, niin kuolemme, mutta elämme läheistemme muistoissa. Kun he kuolevat, me häviämme olemasta. Se on lohdullinen ajatus.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:31"]
En ole tiukasti ateisti vaan agnostikko lähinnä mutta seuraava värssy kertoo aika hyvin mitä ajattelen kuolemasta.
Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
-Eeva Kilpi-
[/quote]
Minusta tuo tosi järkky runo, en tajua sen hyvyyttä ollenkaan.
Ajattelen että oma elämäni loppuu kuolemaan, mutta elän yhä rakkaideni muistoissa. Ruumiini maatuu ja siitä vapautuvasta energiasta saattaa kasvaa esim. puu, jolloin elän jälleen. Tieteellisestihän energiaa ei koskaan häviä tai tule lisää, se vain muuttaa muotoaan.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:42"][quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:31"]
En ole tiukasti ateisti vaan agnostikko lähinnä mutta seuraava värssy kertoo aika hyvin mitä ajattelen kuolemasta.
Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
-Eeva Kilpi-
[/quote]
Minusta tuo tosi järkky runo, en tajua sen hyvyyttä ollenkaan.
[/quote]
Älä ota tosissas sitä.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 18:33"]
Kun kuolemme, niin kuolemme, mutta elämme läheistemme muistoissa. Kun he kuolevat, me häviämme olemasta. Se on lohdullinen ajatus.
[/quote]
Mulle tuli ihan spontaanisti mieleen, ettänäin on, mutta käyttämämme muovi on kaatopaikoilla ikuista. Samoin ydinjäte. Siellä se roina säteilee kun meitä ei muista enää kukaan.
Minä en ihan allekirjoita tuota, että uskovaiset ovat henkisesti heikkoja ja etsivät helpotusta kuolemanpelkoon. Toki jotkut varmasti ovat, mutta mielestäni heillä on enemmän murehdittavaa kuin ateistilla. Jos elämä vain päättyy eikä ole enää mitään niin se ei ole mielestäni kovinkaan pelottava ajatus. Jos taas joudut pohtimaan pääsenköhän minä tai lapseni taivaaseen niin ei ihmekään, jos pelottaa. Jos olisi olemassa korkeampi voima, joka meidät tuomitsee miten haluaa ilman, että me voimme asiaan vaikuttaa niin eikös se ole ajatuksena paljon pelottavampi?
Mä ajattelen kanssa, että se oli siinä. Jos kuolinsyyssä on ollut epäselvyyksiä, niin tilulii, nytse on auki ja nyt se on kii. Muuten tehkööt raadolla mitä tahansa. Hesassa maa on niin kallista, että suosittelisin tuhkaamista.