Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä perheenjäseniä/läheisiä ketkä ovat alkaneet uskoa ateismiin?
01.11.2020 |
Meidän tytär on alkanut uskoa ateismiin ja tunnen hirveästi huonoa omatuntoa asiasta. Minun on vaikea hyväksyä että minä olen saattanut väärin kasvattamalla johdattaa hänet helvettiin ja ikuiseen kadotukseen. OLen kysynyt seurakuntamme papilta asiasta ja hän on vakuuttanut, että tie takaisin Jeesuksen luo on tyttäreni itse kuljettava enkä voi auttaa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman elämäni paras päätös oli lähteä entisestä uskonlahkostani. Jatkuva ahdistus poistui, kun sai vihdoin olla oma itsensä.
Suurinta vanhemman rakkautta on antaa oman lapsensa elää.
Sinulla ei selvästikään ollut aitoa uskoa heidän edustamaansa asiaan. Toisaalta tietysti harmi, jos hylkäsit Jeesuksen samalla kun heidät, koska silloin meni se elämäkin.
Tämä on pahinta uskonnollisissa yhteisöissä. Pelon lietsonta helvetillä. Hengellinen väkivalta ei millään tavoin edusta sitä lähimmäisenrakkautta, josta raamatussa puhutaan.
Juuri niin. Missä rakkaus? Ahdasmielisyys on ainakin kaukana rakkaudesta.
Jeesuskin tuomitsi kirjanoppineita ja fariseuksia - ulkokullattuja. Hän seurusteli hyljeksittyjen kanssa. Hän tuskin olisi väkipakolla pitänyt ketään seuraajinaan tai pelotellut Helvetillä luopujia. Mutta eivätkö tämän päivän uskonyhteisöt saa pidettyä jäseniään muutoin mukana kuin Helvetin pelottelulla ja selän kääntämisellä. Aika hurjaa sanoa kenellekään noin, että "silloin meni se elämäkin". Henkistä väkivaltaa kirkkaimmillaan. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi."
»Mitä arvelette: jos jollakulla on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, niin eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä eksynyttä? Ja jos hän sen löytää – totisesti: hän iloitsee siitä enemmän kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät olleet eksyksissä. Samoin ei teidän taivaallinen Isänne tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuisi hukkaan."
Kuinka moni teistä nyt kirjoittaneista vastasi aloituksen kysymykseen?
Meillä suvun ja perheen oletuksena on uskonnottomuus, enemmän tai vähemmän. Ja toisin kuin joku väitti, emme synny minkään jumalan (niistä viidestätuhannesta) lapseksi, vaan nimenomaan ateismiin. Sitten uskovaisessa perheessä indoktrinoidaan uskomaan ja uskonnottomassa perheessä annetaan vapaus uskoa tai olla uskomatta.