Lue keskustelun säännöt.
Onko jättäjällä (moraalista) oikeutta vaatia yhteishuoltajuutta?
01.11.2020 |
Jos toinen ei ole mitään pahaa tai väärää tehnyt, on aina haaveillut lapsista ja ydinperheestä ja tehnyt kaiken hyvin ja oikein... ei ole koskaan huutanut möykännyt, riidellyt tai kieltäytynyt seksistä, ollut aina yhteistyökykyinen ja -haluinen... sitten toinen ottaa ja päättää rikkoa perheen. Onko hänellä tällöin oikeutta vaatia, että hän saa viedä lapset mukanaan puoleksi heidän lapsuutensa ja nuoruutensa ajasta? Se toinen niitä lapsiakin enemmän halusi. Minusta perheensä hylkääjä menköön menojaan, mutta lapsia hänellä ei ole oikeutta viedä kotoaan.
Kommentit (53)
AP vaikuttaa kynnysmattomieheltä, jolla ei ole omia mielipiteitä ja tekee kaiken vasta kun käsketään. Ei ihme, että vaimo haluaa eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai onko aikuisella ihmisellä, joka on toinen perheensä tukipilari, muka itsestään selvä oikeus lähteä ja rikkoa perheensä ilman yhtään hyvää syytä???
On.
Tosin sinun tapauksessasi tulee heti mieleen useampikin hyvä syy, miksi exäsi ei ole sinua jaksanut.
Kyllä sitä kuule tässä maailmassa paljonkin ihan ilman perusteita jätetään kumppani, joka ei ole mitään pahaa tehnyt.
Entä sitten? Jokainen saa ihan itse valita, kenen kanssa haluaa olla vai haluaako olla yksin. Ei kenelläkään ole velvollisuutta olla kanssasi, vaikka "et ole mitään pahaa tehnyt".
No kyllä niin ainakin avioituessa sanotaan että näin tullaan toimimaan. Mutta kuten jo sanoin en puhu itsestäni vaan aiheesta yleisesti, dorka.
Höpsis. Itsestäsi sinä puhut, katkerana kun exäsi ei jaksanut kaltaistasi kiukuttelijaa.
Ensi kerralla kannattaa ottaa selvää, mikä ero on sitovalla sopimuksella ja jonkun poppamiehen edessä höpistyillä loitsuilla.
Sä sanoit että kenelläkään ei ole velvollisuutta pysyä aviopuolisonsa rinnalla jos ei huvita. Nytkö muuttui jo mieli, eli avioliitto sittenkin sitoo?
Mitä helvelttiä selität?
Avioliitto ei sido olemaan yhdessä sekuntiakaan pidempään kuin haluaa. Se varallisuusoikeudellinen sopimus. Etkö ole edes lukenut, mihin paperiin nimesi laitat?
No niin, riehu-eetu rauhoittuu, mä en ainakaan kenenkään ääliöiden kanssa puhu mitään.
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kynnysmattomieheltä, jolla ei ole omia mielipiteitä ja tekee kaiken vasta kun käsketään. Ei ihme, että vaimo haluaa eron.
XD
No, se että paska lentää, on tietenkin aina hintana siitä että aloittaa keskustelun vauva-foorumilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä toinen vanhempi ei haluaisi, että myös etä on kiinnostunut lapsistaan ja haluaa pitää huolta heistä?
Koska haluaa elää elämäänsä lastensa kanssa eikä vain puolta heidän lapsuudestaan? Koska ydinperhe oli yhteinen suunnitelma johon alunperin molemmat sitoutuivat? Sopimus on sopimus.
Ideaalimaailma toimii näin, oikeassa maailmassa ja elämässä on monta eri sävyä, eikä mikään ole noin mustavalkoista. Tulee tunne, että et ole paljon elämää nähnyt tai kokenut ja siksi näkökulmaa ei juuri ole, tai ainakin se on hyvin naiivi.
Kenelläkäänhän ei ole pakko olla kenenkään kanssa yhdessä, jos ei niin halua. Ei sinun eikä kenekään muun kanssa. Toinen vanhempi vaikuttaa kuitenkin olevan vastuullisen oloinen ja osaavan ajatella muitakin kuin itseään eli lapsiaan ja haluaa pitää heihin tiiviit välit ja vanhemmuutensa heihin. Jos ero tulee, niin eikö se ole paras mahdollinen tilanne lasten kannalta? Puoliso on eronnut sinusta, ei lapsistaan ja lapsilla on oikeus myös toiseen vanhempaansa. Jos sinä alat eron jälkeen vainoamaan exääsi ja vieraannuttamaan lapsiasi toisesta vanhemmastaan, niin sinä siinä väärin toimit. Vaikka olet kuinka katkera exällesi siitä, että "hän ei pysynyt yhteisessä sopimuksessa" niin elä ikinä erota lapsia hänestä, vaan aikuisena ihmisenä käsittelet oman eron jälkeisen katkeruutesi ja vihasi sitten vaikka terapiassa, jos ei se muuten onnistu.
Lapset eivät siitä säry, että vanhemmat eroavat, mutta siitä särkyvät, että yhteys toiseen vanhempaan katkaistaan syyttäja rumasti. Harvoin ero tulee, jos parisuhde on ollut molempien mielestä loistava ja siinä on oikeasti ollut kaikki kunnossa ja yhteinen intressi. Ehkä olet käyttäytynyt siinä niinkuin nytkin, päsmäröinyt ja määräillyt asioita niinkuin niiden sinun mielestäsi kuuluisi sujua?
Vierailija kirjoitti:
Jos suostuu yhteishuoltajuuteen niin se toinen voi keksiä hakea sitten yksinhuoltajuuttakin seuraavaksi, jos on kelmu kaveri. Kenestä oikeesti on kiva ajatus, että omaa lasta kasvattaa sitten joku itselle tuikituntematon nainen/mies?
Eihän se mikään suostumusasia ole. Jos kumpikin vanhempi on ollut huoltajia niin eihän se muutu miksikään eron jälkeen. Tietenkin voi hakea yksinhuoltajuutta, mutta siihen pitää olla melko painavat perusteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai onko aikuisella ihmisellä, joka on toinen perheensä tukipilari, muka itsestään selvä oikeus lähteä ja rikkoa perheensä ilman yhtään hyvää syytä??? Väärin se on!
Millä se näytetään toteen ettei sitä hyvää syytä ollut?
Ei ehkä yksittäisessä tapauksessa mitenkään, mutta kyllähän niitä silti tähän maailmaan mahtuu ja mä puhun nyt sellaisista tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä toinen vanhempi ei haluaisi, että myös etä on kiinnostunut lapsistaan ja haluaa pitää huolta heistä?
Koska haluaa elää elämäänsä lastensa kanssa eikä vain puolta heidän lapsuudestaan? Koska ydinperhe oli yhteinen suunnitelma johon alunperin molemmat sitoutuivat? Sopimus on sopimus.
Ideaalimaailma toimii näin, oikeassa maailmassa ja elämässä on monta eri sävyä, eikä mikään ole noin mustavalkoista. Tulee tunne, että et ole paljon elämää nähnyt tai kokenut ja siksi näkökulmaa ei juuri ole, tai ainakin se on hyvin naiivi.
Kenelläkäänhän ei ole pakko olla kenenkään kanssa yhdessä, jos ei niin halua. Ei sinun eikä kenekään muun kanssa. Toinen vanhempi vaikuttaa kuitenkin olevan vastuullisen oloinen ja osaavan ajatella muitakin kuin itseään eli lapsiaan ja haluaa pitää heihin tiiviit välit ja vanhemmuutensa heihin. Jos ero tulee, niin eikö se ole paras mahdollinen tilanne lasten kannalta? Puoliso on eronnut sinusta, ei lapsistaan ja lapsilla on oikeus myös toiseen vanhempaansa. Jos sinä alat eron jälkeen vainoamaan exääsi ja vieraannuttamaan lapsiasi toisesta vanhemmastaan, niin sinä siinä väärin toimit. Vaikka olet kuinka katkera exällesi siitä, että "hän ei pysynyt yhteisessä sopimuksessa" niin elä ikinä erota lapsia hänestä, vaan aikuisena ihmisenä käsittelet oman eron jälkeisen katkeruutesi ja vihasi sitten vaikka terapiassa, jos ei se muuten onnistu.
Lapset eivät siitä säry, että vanhemmat eroavat, mutta siitä särkyvät, että yhteys toiseen vanhempaan katkaistaan syyttäja rumasti. Harvoin ero tulee, jos parisuhde on ollut molempien mielestä loistava ja siinä on oikeasti ollut kaikki kunnossa ja yhteinen intressi. Ehkä olet käyttäytynyt siinä niinkuin nytkin, päsmäröinyt ja määräillyt asioita niinkuin niiden sinun mielestäsi kuuluisi sujua?
Noinko sinustakin saa olettaa kaikkea pahaa tuntematta toista yhtään?! Eikä oikeesti oo noin vaikeeta puhua asiasta yleisellä tasolla paitsi ehkä vajaaälyisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö joku tilastoista kun en millään uskoisi että kaikklla olis yhteiis huoltajuus?. Tapasin vanhat työtoverini lounaalla viimeksi. Heistä kolme oli eronnut ja kaikki samasta syystä. Miehestä oli tullut väkivaltainen ja väkivalta oli toistuvaa . Oli outoa kun tunsin enemmän tai vähemmän mielestäni nämä miehet ja pidin heitä fiksuina" ylempää keskiluokkaa" edustavina. Väkivalta on siis tosiasia kaikissa yhteiskuntaluokissa. Että sellaiseenkin on varauduttava. Heillä ei ollut yheisuoltajuutta .Enkä tunne sellaisia. .Erään työtoverin mies pakeni velkojaan 1990 luvun lamassa toiseen maanosaan ja katosi. Ei mitään yhteyttä olla saatu. Vaimo ja lapset joutuivat ulosottoon ja sen jälkeen velkasaneerauseen moneksi vuodeksi. Pienin ei edes muista isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän se sitä lasta jätä vaan vaimon/miehen.
Sä oot naimisissa aikuisen kanssa etkä niiden lasten kanssa.
Äly hoi älä jätä mikä kysymys taas kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä toinen vanhempi ei haluaisi, että myös etä on kiinnostunut lapsistaan ja haluaa pitää huolta heistä?
Koska haluaa elää elämäänsä lastensa kanssa eikä vain puolta heidän lapsuudestaan? Koska ydinperhe oli yhteinen suunnitelma johon alunperin molemmat sitoutuivat? Sopimus on sopimus.
Ideaalimaailma toimii näin, oikeassa maailmassa ja elämässä on monta eri sävyä, eikä mikään ole noin mustavalkoista. Tulee tunne, että et ole paljon elämää nähnyt tai kokenut ja siksi näkökulmaa ei juuri ole, tai ainakin se on hyvin naiivi.
Kenelläkäänhän ei ole pakko olla kenenkään kanssa yhdessä, jos ei niin halua. Ei sinun eikä kenekään muun kanssa. Toinen vanhempi vaikuttaa kuitenkin olevan vastuullisen oloinen ja osaavan ajatella muitakin kuin itseään eli lapsiaan ja haluaa pitää heihin tiiviit välit ja vanhemmuutensa heihin. Jos ero tulee, niin eikö se ole paras mahdollinen tilanne lasten kannalta? Puoliso on eronnut sinusta, ei lapsistaan ja lapsilla on oikeus myös toiseen vanhempaansa. Jos sinä alat eron jälkeen vainoamaan exääsi ja vieraannuttamaan lapsiasi toisesta vanhemmastaan, niin sinä siinä väärin toimit. Vaikka olet kuinka katkera exällesi siitä, että "hän ei pysynyt yhteisessä sopimuksessa" niin elä ikinä erota lapsia hänestä, vaan aikuisena ihmisenä käsittelet oman eron jälkeisen katkeruutesi ja vihasi sitten vaikka terapiassa, jos ei se muuten onnistu.
Lapset eivät siitä säry, että vanhemmat eroavat, mutta siitä särkyvät, että yhteys toiseen vanhempaan katkaistaan syyttäja rumasti. Harvoin ero tulee, jos parisuhde on ollut molempien mielestä loistava ja siinä on oikeasti ollut kaikki kunnossa ja yhteinen intressi. Ehkä olet käyttäytynyt siinä niinkuin nytkin, päsmäröinyt ja määräillyt asioita niinkuin niiden sinun mielestäsi kuuluisi sujua?
Noinko sinustakin saa olettaa kaikkea pahaa tuntematta toista yhtään?! Eikä oikeesti oo noin vaikeeta puhua asiasta yleisellä tasolla paitsi ehkä vajaaälyisille.
Kovasti vaikuttaa tämä "yleisellä tasolla" puhuminen menevän sinulla tunteisiin, omaa asiaasi sinä täällä ajat. Olisiko omassa ajattelutavassasi jotain vikaa, kun vähän näyttää kukaan ajatustasi komppaavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai onko aikuisella ihmisellä, joka on toinen perheensä tukipilari, muka itsestään selvä oikeus lähteä ja rikkoa perheensä ilman yhtään hyvää syytä??? Väärin se on!
Jättäjällä on syynsä. Jos ne syyt ovat hänelle olennaisia, sitten ne ovat riittävän hyviä. Mikä voisi mielestäsi olla huono syy lopettaa suhde?
Lapset särkyy kun vanhemmat on PAKOLLA eli lapsien takia yhdessä eikä rakkauden takia.
T. Nyt on sitten oudot ajatukset rakkaudesta kun vanhemmat oli yhdessä vain koska lapset oli pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku tilastoista kun en millään uskoisi että kaikklla olis yhteiis huoltajuus?. Tapasin vanhat työtoverini lounaalla viimeksi. Heistä kolme oli eronnut ja kaikki samasta syystä. Miehestä oli tullut väkivaltainen ja väkivalta oli toistuvaa . Oli outoa kun tunsin enemmän tai vähemmän mielestäni nämä miehet ja pidin heitä fiksuina" ylempää keskiluokkaa" edustavina. Väkivalta on siis tosiasia kaikissa yhteiskuntaluokissa. Että sellaiseenkin on varauduttava. Heillä ei ollut yheisuoltajuutta .Enkä tunne sellaisia. .Erään työtoverin mies pakeni velkojaan 1990 luvun lamassa toiseen maanosaan ja katosi. Ei mitään yhteyttä olla saatu. Vaimo ja lapset joutuivat ulosottoon ja sen jälkeen velkasaneerauseen moneksi vuodeksi. Pienin ei edes muista isäänsä.
Naimisissa olevat ovat automaattisesti yhteishuoltajia. Tämä poistuu eron jälkeen vain, jos toinen vanhempi luopuu huoltajuudesta tai toinen saa yhteishuoltajuuden hakemalla. Harvoin oikeasti voidaan toiselta huoltajalta viedä huoltajuus. Siihen täytyy olla jokin erityinen syy.
Totta kai, kun hän on lastensa vanhempi.
Vanhemmuus ei pääty koskaan. Suhteet saattaa kariutua mutta vanhemmuus ei. Lapset ei ole mitään koston välineitä.
Onko tänään joku "olen sekaisin ja haluan julistaa sen kaikille" päivä? Mikä on jättäjä? Sinut on jätetty, siihen varmaan jokin syykin, vaikka pidätkin itseäsi täydellisenä. Ehka kannattaisi hetki miettiä, miksi toinen ei halua sinun kanssasi enää elää? Miksi sekoitat lapset tuohon yhtälöön, lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa, ja kysymyksesi perusteella tuokin on sinulle ihan vieran asia. Nyt peilin eteen.
Ennen avioeroon piti olla syy , se käsiteltiin oikeudessa. Oikeudessa sovittiin silloin joskus myös perheen raha-asiat vaikka kukaan ei olis eroamassa. Tavallisin syy oli ettei mies palkastaan huolimatta osallistunut vuokraan eikä ruokaan. Oliskohan joku matalan kynnyksen " perheoikeus" nytkin lasten turvana, joku antais ohjeita perheen rahanjaosta. Se kuka maksaa on jatkuva riidan aihe tällä palstalla.
Ajattele nyt lasten lasten parasta. Eikö so ole lasten etu nähdä molempia vanhempia yhtä paljon?
Moraalisesti ratkaisin itse jättäjänä asian, etten vaatinut exältä mitään elatusapua. Toki tapaamiset hoituivat mallikkaasti. Olen tyytyväinen ja lapsi on nyt aikuinen.