Tapailemani mies on muuttunut omituiseksi

Tapailemani mies on muuttunut todella omituiseksi. Aloitimme tapailun vähän alle vuosi sitten. Emme asu yhdessä. Tapailimme ennen paljon. Kävimme leffoissa,  joskus baareilimme yhdessä, reissailimme pitkin Suomea ja elämä oli todella mukavaa. Teimme alusta asti selväksi, ettemme lähde mihinkään ”Muutetaan yhteen ja perustetaan perhe”- touhuun, vaan nautimme yhteisestä ajasta (ja seksistä). Sovimme kuitenkin, ettemme sotkeennu muihin ihmisiin, tai jos niin tahtoo niin sen voi rohkeasti sanoa. Eli käytännössä me seurustelimme, mutta pidimme takaporttia auki.

En koskaan painostanut häntä. Vuoroin kyselimme tekemisiä, mutta jos hänellä oli muuta tekemistä en inttänyt tai ruikuttanut vaan keksin itsellenekin jotain mukavaa. Minulla oli ennen joulua paljon töitä, joten emme ehtineet näkemään niin paljon kuin syksyllä/kesällä. Minulla on työ, jossa voin istua toimistolla 14 -15  tuntia putkeen  kun on kiireisintä aikaa.

Noh, vielä tammikuun alussa monta kertaa ja meillä oli hauskaa. Kävimme ulkona ja hän vei minut kylpylään. Nautimme toisistamme ja elämästä. Hän kertoi tuolloin välittävänsä minusta valtavasti ja kertoi ikävöineensä minua kun en ehtinyt tapaamaan. Sanoin tuolloin hänelle, etten tahdo myöskään menettää häntä työlle. Olen kova tekemään töitä, ja hän tietää sen, mutta viime talven ”jättiputki” tuntui harmittavan häntä. Tahdoin, että hän tietää että olen kanssa itse sen ymmärtänyt sen hänen kantiltaan. Tapasimme tuonkin jälkeen.

 Nyt hänestä ei ole liki kolmeen viikkoon kuulunut juuri mitään. Ei ehdi näkemään, ei edes puhelimessa juttelemaan. Ei soita. FB:ssä hän tuntuu (ainakin minusta) lähtevän pois heti kun tulen sinne. Soittaessani hänelle hän tuntuu olevan kylmä ja etäinen. Nyt viime sunnuntaina kysyin hänen kuulumisia, vastaus lyhyt ”hyvää kuuluu, raskas viikko edessä”.

Onko nyt niin, että hän on löytänyt toisen? Uskoisin, että hän pystyisi siitä sanomaan, kun useamman kerran olen sanonut etten tahdo sitouttaa häntä liikaa, vaan jos löytyy toinen niin löytykööt. Minua ei niinkään harmita se, että jos hänellä olisi toinen, vaan se kun ei sanota mikä on! Hänellä on ollut elämässä kaikenlaista, joten mietin että onko se toinen nainen tai esimerkiksi pelko tms mikä saa hänet jarruttamaan. Ideoita?

 Toivoisin erityisesti miesten näkökulmaa, koska suhteemme oli vähän tavallisesta poikkeava. Mikä saisi teidät käyttäytymään tuolla tavalla?