Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun olin 23v, laiha ja blondi niin miehiä tulvi ovista ja ikkunoista. Nyt 5 vuotta myöhemmin...
01.11.2020 |
...Painoa on tullut ehkä 7 kg lisää enkä ole enää blondi ja en kelpaa enää KENELLEKÄÄN!
Miehille kelpaa vain se nuori alle 25v laiha blondi.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on aika yksilöllistä.
Tunnen naisia joille on tullut +7kg ja +5v, ja ovat aika lailla yhtä hyvännäköisiä kuin aikaisemminkin. Aika usein sellaisia näyttäviä vähän pidemmänpuoleisia, ei pikkusöpöjä tai taskuveenuksia. Jotkut ovat jopa paremman näköisiä 28-vuotiaina kuin 23.vuotiaina.
Pikkusöpö ei ehkä sitten enää näytä pikkusöpöltä. Taskuveenuksille tuntuu tapahtuvan niin että parikymppisenä pyöreä perse katoaa ja vatsa/vyötärö pullistuu, ja ikää näyttää tulevan lisää enemmänkin 14v.
Salille ja staili kuntoon.
ps. jos kerran miehiä tulvi ovista ja ikkunoista, olisit käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja vakiintunut silloin.
Itse olin ehdottomasti parhaimmillani juuri siinä 28-vuotiaana, kun kasvoista hävisi liika lapsenpyöreys eikä "rupsahtaminen" ollut vielä alkanut. Nyt olen 34v ja vanheneminen on alkanut näkyä kasvoissa, paino-ongelmia ei koskaan ole ollut.
Huomaa kuitenkin että miesten näkemys asiasta on erilainen.
Naiset tyypillisesti pitävät itsestään eniten kolmekymppisinä (tutkittua) kun ei ole enää lapsenpyöreyttä.
Miehet pitävät eniten parikymppisistä (myös tutkittua) joilla on sitä lapsenpyöreyttä kasvoissa, peffassa ja reisissä.
No enpä tiedä - tuossa n. 28v, kun koin itse olevani parhaimmillani, sain myös ehdottomasti enemmän huomiota miehiltä kuin parikymppisenä. Myös niiltä superkomeilta miehiltä, joihin ei nuorempana tuntunut olevan mahdollisuuksia, vaikka ihan perusnätti olin silloinkin. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että vähän vanhempana löysin oman tyylini ja opin pukeutumaan&meikkaamaan niin, että ulkonäön parhaat puolet korostuivat. 57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sairastin syömishäiriötä 10 vuotta sitten ja painoin 42kg sain todella paljon huomiota miehiltä ja ihmiset olivat muutenkin ystävällisempiä (mm. avasivat ovia ja hymyilivät) Sain kehuja jatkuvasti vartalostani. Pahimmillaan söin muutaman tomaatin päivässä ja vihasin itseäni ja tunsin olevani silti "läski". Jopa täällä kovasti haukuttuja useita lävistyksiäni kehuttiin.
Syömishäiriöni muutti muotoaan ja lihoin yli satakiloiseksi, Olin kuitenkin itsevarmempi kuin koskaan. Tunsin itseni vahvaksi ja vaikka ihmiset auliisti kertoivat minulle jatkuvasti kuntoilu ja diettivinkkejä, tunsin olevani kaunis. Nautin mm. meikkaamisesta ja hiusten laitosta. Ostelin uusia vaatteita ja seurasin muotia. Olin tyytyväinen itseeni vaikka lähes joka päivä joku ilkeili painostani. Jopa lävistyksiäni alettiin katsoa pahasti. "Miksi olet tehnyt itsellesi noi?"
Minua katsottiin välillä selvästi inhoksuen päästä varpaisiin, koska kuinka tuo "läski kehtaa olla tyytyväinen itseensä kun minä en ole?!" Ovia ei enää avattu.
Vuosi sitten sairastuin ja laihduin koska en pystynyt syömään. Olen jatkuvissa vatsakivuissa edelleen. Ihmiset alkoivat onnitella ja kehua minua "saavutuksestani", eli laihtumisesta.
Olen vielä lievästi ylipainoinen ja olen näkymätön. Tunnen itseni rumaksi ja arvottomaksi ja vanhaksi (olen 30 vuotias). En jaksa enää välittää miltä näytän. Olen sama ihminen kuin olin nelkytkiloisena, mutta silti kohdellaan kuin olisin näkymätön tai tehnyt jotain inhottavaa.
Suojatien eteenkään ei vaivauduta pysähtymään vaikka olisin jo menossa yli.
Tappaisin itseni jos minulla ei olisi lapsia. En halua heille surua. Joka aamu katson peilistä että kuinka ruma olen ja avaan netin ja luen täältä vahvistuksia sille että kuinka vastenmielinen olen.
Tässä taas syy, miksi miehillä on naisvihaa. Nätillä naisella pyörii satoja miehiä kimpussa. Ruma mies joutuu tyytymään pornoon.
Väsynyt. kirjoitti:
Kun sairastin syömishäiriötä 10 vuotta sitten ja painoin 42kg sain todella paljon huomiota miehiltä ja ihmiset olivat muutenkin ystävällisempiä (mm. avasivat ovia ja hymyilivät) Sain kehuja jatkuvasti vartalostani. Pahimmillaan söin muutaman tomaatin päivässä ja vihasin itseäni ja tunsin olevani silti "läski". Jopa täällä kovasti haukuttuja useita lävistyksiäni kehuttiin.
Syömishäiriöni muutti muotoaan ja lihoin yli satakiloiseksi, Olin kuitenkin itsevarmempi kuin koskaan. Tunsin itseni vahvaksi ja vaikka ihmiset auliisti kertoivat minulle jatkuvasti kuntoilu ja diettivinkkejä, tunsin olevani kaunis. Nautin mm. meikkaamisesta ja hiusten laitosta. Ostelin uusia vaatteita ja seurasin muotia. Olin tyytyväinen itseeni vaikka lähes joka päivä joku ilkeili painostani. Jopa lävistyksiäni alettiin katsoa pahasti. "Miksi olet tehnyt itsellesi noi?"
Minua katsottiin välillä selvästi inhoksuen päästä varpaisiin, koska kuinka tuo "läski kehtaa olla tyytyväinen itseensä kun minä en ole?!" Ovia ei enää avattu.Vuosi sitten sairastuin ja laihduin koska en pystynyt syömään. Olen jatkuvissa vatsakivuissa edelleen. Ihmiset alkoivat onnitella ja kehua minua "saavutuksestani", eli laihtumisesta.
Olen vielä lievästi ylipainoinen ja olen näkymätön. Tunnen itseni rumaksi ja arvottomaksi ja vanhaksi (olen 30 vuotias). En jaksa enää välittää miltä näytän. Olen sama ihminen kuin olin nelkytkiloisena, mutta silti kohdellaan kuin olisin näkymätön tai tehnyt jotain inhottavaa.
Suojatien eteenkään ei vaivauduta pysähtymään vaikka olisin jo menossa yli.Tappaisin itseni jos minulla ei olisi lapsia. En halua heille surua. Joka aamu katson peilistä että kuinka ruma olen ja avaan netin ja luen täältä vahvistuksia sille että kuinka vastenmielinen olen.
Kuulostaa enemmän että ongelma on korvien välissä kuin painossasi.
Vierailija kirjoitti:
Se, että naisia ei voi syyttää siitä ettei heille kelpaisi muka kukaan kun ne on ne miehet kenelle ei kelpaa muu kuin se nuori ilolintunen.
Miesten mielestä nainen = alle 25v, BMI max. 21, kasvot vähintään Miss Suomi tasoa
Alle 25v on useimmiten typerä bimbo, lihaksia ihan vähän enemmän luiden ympärille että BMI olisi sen 25, ja miss Suomi taso on kyllä todella heikko nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas syy, miksi miehillä on naisvihaa. Nätillä naisella pyörii satoja miehiä kimpussa. Ruma mies joutuu tyytymään pornoon.
Onko siis mielestäsi naisten vika se että kaikki miehet pyörivät nättien naisten ympärillä? Onko se mielestäsi naisten vika, että ruma mies katsoo vaihtoehdoikseen nätin naisen tai pornon? Vai mistä se naisviha tässä tilanteessa kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas syy, miksi miehillä on naisvihaa. Nätillä naisella pyörii satoja miehiä kimpussa. Ruma mies joutuu tyytymään pornoon.
Tästä syystä on niin paljon miesvihaa. Ruma mies kuvittelee ansaitsevansa nätin naisen, eikä kelpuutaa tavallista tai rumaa naista vaikka se olisi hänen oikea taso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas syy, miksi miehillä on naisvihaa. Nätillä naisella pyörii satoja miehiä kimpussa. Ruma mies joutuu tyytymään pornoon.
No sinä olet ainakin luonteeltasi oksettavan ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt. kirjoitti:
Kun sairastin syömishäiriötä 10 vuotta sitten ja painoin 42kg sain todella paljon huomiota miehiltä ja ihmiset olivat muutenkin ystävällisempiä (mm. avasivat ovia ja hymyilivät) Sain kehuja jatkuvasti vartalostani. Pahimmillaan söin muutaman tomaatin päivässä ja vihasin itseäni ja tunsin olevani silti "läski". Jopa täällä kovasti haukuttuja useita lävistyksiäni kehuttiin.
Syömishäiriöni muutti muotoaan ja lihoin yli satakiloiseksi, Olin kuitenkin itsevarmempi kuin koskaan. Tunsin itseni vahvaksi ja vaikka ihmiset auliisti kertoivat minulle jatkuvasti kuntoilu ja diettivinkkejä, tunsin olevani kaunis. Nautin mm. meikkaamisesta ja hiusten laitosta. Ostelin uusia vaatteita ja seurasin muotia. Olin tyytyväinen itseeni vaikka lähes joka päivä joku ilkeili painostani. Jopa lävistyksiäni alettiin katsoa pahasti. "Miksi olet tehnyt itsellesi noi?"
Minua katsottiin välillä selvästi inhoksuen päästä varpaisiin, koska kuinka tuo "läski kehtaa olla tyytyväinen itseensä kun minä en ole?!" Ovia ei enää avattu.Vuosi sitten sairastuin ja laihduin koska en pystynyt syömään. Olen jatkuvissa vatsakivuissa edelleen. Ihmiset alkoivat onnitella ja kehua minua "saavutuksestani", eli laihtumisesta.
Olen vielä lievästi ylipainoinen ja olen näkymätön. Tunnen itseni rumaksi ja arvottomaksi ja vanhaksi (olen 30 vuotias). En jaksa enää välittää miltä näytän. Olen sama ihminen kuin olin nelkytkiloisena, mutta silti kohdellaan kuin olisin näkymätön tai tehnyt jotain inhottavaa.
Suojatien eteenkään ei vaivauduta pysähtymään vaikka olisin jo menossa yli.Tappaisin itseni jos minulla ei olisi lapsia. En halua heille surua. Joka aamu katson peilistä että kuinka ruma olen ja avaan netin ja luen täältä vahvistuksia sille että kuinka vastenmielinen olen.
Kuulostaa enemmän että ongelma on korvien välissä kuin painossasi.
Kiitos. Saitpas minulle hyvän mielen kannustavilla sanoillasi. Mielenvikaseksi ei ole vielä sanottukaan.
Ongelma ei ole "korvien välissä" nämä ovat kokemuksiani ihmisten suhtautumisesta minuun ja sinä lisäsit juuri kokemuksiani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on aloittajan oma vika, kun on päästänyt itsensä rupsahtamaan. Ei kai kukaan läskii hässi!
Väsynyt. kirjoitti:
Kun sairastin syömishäiriötä 10 vuotta sitten ja painoin 42kg sain todella paljon huomiota miehiltä ja ihmiset olivat muutenkin ystävällisempiä (mm. avasivat ovia ja hymyilivät) Sain kehuja jatkuvasti vartalostani. Pahimmillaan söin muutaman tomaatin päivässä ja vihasin itseäni ja tunsin olevani silti "läski". Jopa täällä kovasti haukuttuja useita lävistyksiäni kehuttiin.
Syömishäiriöni muutti muotoaan ja lihoin yli satakiloiseksi, Olin kuitenkin itsevarmempi kuin koskaan. Tunsin itseni vahvaksi ja vaikka ihmiset auliisti kertoivat minulle jatkuvasti kuntoilu ja diettivinkkejä, tunsin olevani kaunis. Nautin mm. meikkaamisesta ja hiusten laitosta. Ostelin uusia vaatteita ja seurasin muotia. Olin tyytyväinen itseeni vaikka lähes joka päivä joku ilkeili painostani. Jopa lävistyksiäni alettiin katsoa pahasti. "Miksi olet tehnyt itsellesi noi?"
Minua katsottiin välillä selvästi inhoksuen päästä varpaisiin, koska kuinka tuo "läski kehtaa olla tyytyväinen itseensä kun minä en ole?!" Ovia ei enää avattu.Vuosi sitten sairastuin ja laihduin koska en pystynyt syömään. Olen jatkuvissa vatsakivuissa edelleen. Ihmiset alkoivat onnitella ja kehua minua "saavutuksestani", eli laihtumisesta.
Olen vielä lievästi ylipainoinen ja olen näkymätön. Tunnen itseni rumaksi ja arvottomaksi ja vanhaksi (olen 30 vuotias). En jaksa enää välittää miltä näytän. Olen sama ihminen kuin olin nelkytkiloisena, mutta silti kohdellaan kuin olisin näkymätön tai tehnyt jotain inhottavaa.
Suojatien eteenkään ei vaivauduta pysähtymään vaikka olisin jo menossa yli.Tappaisin itseni jos minulla ei olisi lapsia. En halua heille surua. Joka aamu katson peilistä että kuinka ruma olen ja avaan netin ja luen täältä vahvistuksia sille että kuinka vastenmielinen olen.
Haluatko kuulla? Täältä päästä löydät istumasta 167/98 mitoissa olevan.
Kävin yhdessä vaiheessa 84 Kilossa kunnes retkahdin. Olen silti onnellinen huolimatta muiden mahdollisista ajatuksista. Koitetaan molemmat olla :)
Annetaan ihmisten pauhaa. Ääntä se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas syy, miksi miehillä on naisvihaa. Nätillä naisella pyörii satoja miehiä kimpussa. Ruma mies joutuu tyytymään pornoon.
Ostovaimot paikkaa vajetta. Siksi toisekseen ymmärsin etelänaapurin oikein jonottavan tänne ainakin FB datingin puolella.
Mä olen jo 45-vuotias, ja enemmän olisi miehiä tarjolla nyt kuin nuorena. Hoikka olen ollut aina, blondi en koskaan, mutta kasvot on kauniit. Näytän vähän Cindy Crawfordilta. Nuorena tuntui, ettei miehet uskaltaneet lähestyä. Liian pitkäkin olin monen mielestä. Tai yleisin juttu oli, että tykkäävät, mutta eivät ole valmiita sitoutumaan.
Ihmisen tulee olla sellainen millaisena aitse viihtyy. Muut ihmiset eivät saa määrätä kenenkään ulkonäköä, painoa jne. Se ei kuulu muille. Minä olen yli 50v nainen, painan yli 100 kg ja olen erittäin tyytyväinen itseeni. Kukaan ei ole itselleni suoraan kommentoinut mitään. En haluaisi ikinä painaa alle 80 kg. Olen tyytyväinen ulkonäkööni. Vaikka kuka sanoisi mitä niin se ei vaikuta käsitykseeni itsestäni. Nauraisin negatiivisille kommenteille. Kukaan ei manipuloi ajatuksia itsestäni. Minä päätän itse millainen olen ja haluan olla. Syön monipuolisesti kunnon kotiruokaa, tukka ei ole harmaantunut, iho on heleä. Olkaa juuri sellaisia kuin itse haluatte. Ette ole mitään orjia. Määrätkää itse millaisia haluatte olla.
Itse olen 30v, lievästi ylipainoinen, tumma, enkä edes kovin kaunis, mutta miehiä riittää. Kai se onkin sitten se persoona mikä ratkaisee ;)
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas syy, miksi miehillä on naisvihaa. Nätillä naisella pyörii satoja miehiä kimpussa. Ruma mies joutuu tyytymään pornoon.
Mitä ihmettä selität?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen tulee olla sellainen millaisena aitse viihtyy. Muut ihmiset eivät saa määrätä kenenkään ulkonäköä, painoa jne. Se ei kuulu muille. Minä olen yli 50v nainen, painan yli 100 kg ja olen erittäin tyytyväinen itseeni. Kukaan ei ole itselleni suoraan kommentoinut mitään. En haluaisi ikinä painaa alle 80 kg. Olen tyytyväinen ulkonäkööni. Vaikka kuka sanoisi mitä niin se ei vaikuta käsitykseeni itsestäni. Nauraisin negatiivisille kommenteille. Kukaan ei manipuloi ajatuksia itsestäni. Minä päätän itse millainen olen ja haluan olla. Syön monipuolisesti kunnon kotiruokaa, tukka ei ole harmaantunut, iho on heleä. Olkaa juuri sellaisia kuin itse haluatte. Ette ole mitään orjia. Määrätkää itse millaisia haluatte olla.
Kiitos tästä, ketjun ainut järkevä viesti.
Alue: Aihe vapaa
Laihuus on kauheaa.