Onko teillä paljon ystäviä?

Neljä hyvää ystävää.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:44"]

Ei oo täälläkään ystäviä. Mies ei halua että kutsuisimme ketään edes käymään. Kovin yksinäistä!

[/quote]

Sama...

Kovin on yksinäisiä ja täällä yksi lisää joukkoonne. Oonkin tullut tulokseen, ettei ystäviä oikeasti edes tarvitse, eipähän tarvitse kantaa huolta heistä muttei sitten iloitakaan. +-0.

Ei ole. Lasken oikeasi ystäväkseni enää vain siskon. Muut ovat tuttavia.

Näköjään meitä muitakin on joilla on pienet ystäväpiirit. Ihan lohdullista kuulla. Tuolla facebookissa saa sellasen kuvan että ihmisillä on niin suuret sosiaaliset verkostot ja paljon ystäviä. Ehkä se ei olekaan kuitenkaan koko totuus. Olen miettinyt olenko itse jotenkin epäsosiaallinen tai jotain, mut kai se on sitä "oikeaa elämää" vain. :)

Hyviä ystäviä on kolme, kavereita joiden kanssa voi kahvilla/shoppailemassa käydä on varmaan kymmenkunta. Ystävät on niitä joille voi puhua luottamuksella mistä vaan koska vaan jne..kaverit on sitten kavereita.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:53"]

Ei ole. Lasken oikeasi ystäväkseni enää vain siskon. Muut ovat tuttavia.

[/quote]

Mä olen katkera kaikille, joilla on sisko. Fb:ssä hyvin huomaa, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä mukaan ympäriltä häviää kaikki muut paitsi siskot. Todella moni mun fb-kavereista tuntuu olevan oikeasti tekemisissä vain siskojensa kanssa. Matkustelevat, viettävät iltaa, soittelevat, shoppailevat jne. jne. lähinnä vain siskon kanssa.

Miehillä sitten ne veljet, mutta etenkin naispuolisilla tuo korostuu. Itselläni on vain veli ja vähän samaa se on mullakin. Vain veljelleni laittelen kuvia lapsestani jne., mutta jos hän olisi sisko, niin varmasti oltaisiin vieläkin läheisempiä ja mullakin olisi joku jolle purkautua. Ei veljelle osaa jutella kuin siskolle ehkä osaisi.

On mulla, paljon hyviä ystäviä. Yksi lapsuudesta, kaksi ala-asteelta, kolme yläkoulusta, kaksi lukiosta, kaksi opiskeluajoilta. 

Meillä on tosi usein joku kylässä, mikä on ihanaa. Mieheni on vähän erakompi, mutta ei sitä meidän kyläilyt haittaa, vetäytyy omiin puuhiinsa kun keittiössä alkaa taas kunnon kinkerit...

Tiedän olevani onnekas.

Sisko on kyllä aarre, totta.  Se on aina paikalla, jos kukaan muu ei ole kuulolla. Olemme aina olemassa toisillemme.

Ensinnäkin puoliso ja sisarukseni, jotka ovat enemmänkin kuin ystäviä.

Näiden lisäksi ainakin 3 sellaista, joita pidän hyvänä ystävänäni ja joille ensimmäisenä soittaisin jonkun pahan kriisin tullen.

Mieleen tulee kymmenkunta muuta ihmistä, joita myöskin kutsun ystävikseni, mutta joihin ei ole yhtä läheinen suhde.

Lisäksi aika paljon kavereita, joiden kanssa voin kyläillä puolin ja toisin tai vaikka harrastaa yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:45"]Ei yhtään. Kaksi kaveria on, mutta en osaa pitää heitä ystävinä, koska ei heille voi murheista puhua... Tavataankin kerran vuodessa. Ja todella iso kynnys soittamiseenkin on, vaikka ovat lapseni kummeja. Yhteyttä pidetään siis lähinnä fb:n kautta.

Ollaan siis ihan hyviä kavereita, mutta ei mitään sellaisia ystävyksiä, joiden kanssa tehdään asioita yhdessä ja joiden kesken voi jakaa ilot ja surut. Tai että kenelle tärkeät asiat kerrottaisiin ensimmäisenä.

Kuukausi sitten kirjoitin toiselle näistä kavereista eräästä aika merkittävästä minulle tapahtuneesta asiasta, mutta en ole vieläkään saanut mitään vastakaikua sieltä suunnalta. Ei tsemppiä eikä mitään. Tuo kuvastaa hyvin meidän "ystävyyttä".

[/quote]

Ehkä ongelmasi onkin, että et ole pitänyt heitä ystävinäsi! Ystävyyttä täytyy pitää yllä molemminpuolin. Ei kukaan halua pitää yhteyttä sellaiseen, josta huomaa, ettei pidä ystävänä. Miksi et vaikka soittele useammin, jos ei ole aikaa nähdä? Ystävää kiinnostaa ja haluaa pysyä toisen elämässä mukana, mutta sinunkin täytyy olla kiinnostunut pysymään hänen elämässään mukana.

Ei ole yhtään ystävää, ei ole koskaan ollutkaan. Olen outo lintu, joka joutuu vaan kiusatuksia ja syrjityksi joka paikassa. Minulla ei ole edes miestä, ei ole kukaan huolinut.

Ei yhtään ystävää. Oikeastaan hyvä niin kun en jaksaisi.

On, mulla on noin kymmenen todella hyvää ja läheistä ystävää, paljon (noin 20-30) hyviä kavereita ja tuttavia joiden seurassa on mukavaa mutta keskustelu pysyy suht pinnallisella tasolla varmaan 100. Bonuksena vielä iso suku jonka jäsenistä pidän vaihtelevasti.

Olen paitsi todella välittävä ja lojaali ystävä myos varsin sosiaalinen ja järjestän itse paljon kaikenlaisia kekkereitä ja vastaan meille tuleviin kutsuihinkin mahdollisimman usein myöntävästi.

Eipä ole ei. Ei ketään oikein sydänystävää. Kaksi kaveria. Kaksi kaveria oli lis, mutta muuttivat paikkakunnalta pois. Muutama tuttu, joita näen joskus kavereitten luona, siis niiden kahden. Miestä ei oo. Oon töissä aina ystävällinen kaikille, mutta ei ketään kiinnosta nähdä työajan ulkopuolella. Kaikenlaisia työkavereitten pippaloita ja risteilyjä järjestetään, mutta ei niinhin koskaan kutsuta mua.

Ap vastaa vielä. Minullakin oli ennen isompi ystävä joukko ja tiiviimpi yhteys. Kuitenkin asiat muuttuvat vuosien varrella kun kaikilla on nyt jo aviopuolisot ja omat lapset. Kaikkien aika taitaa kulua pääsääntöisesti omaan perheeseen ja tulee uusia ystäviä lasten kautta jne. Ystävämäärä on tämänkin asian vuoksi varmaan pienentynyt. Ei aika riitä pitämään yllä kovin monia ystävyyssuhteita. Ne tärkeimmät vain.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:45"]Ei yhtään. Kaksi kaveria on, mutta en osaa pitää heitä ystävinä, koska ei heille voi murheista puhua... Tavataankin kerran vuodessa. Ja todella iso kynnys soittamiseenkin on, vaikka ovat lapseni kummeja. Yhteyttä pidetään siis lähinnä fb:n kautta.

Ollaan siis ihan hyviä kavereita, mutta ei mitään sellaisia ystävyksiä, joiden kanssa tehdään asioita yhdessä ja joiden kesken voi jakaa ilot ja surut. Tai että kenelle tärkeät asiat kerrottaisiin ensimmäisenä.

Kuukausi sitten kirjoitin toiselle näistä kavereista eräästä aika merkittävästä minulle tapahtuneesta asiasta, mutta en ole vieläkään saanut mitään vastakaikua sieltä suunnalta. Ei tsemppiä eikä mitään. Tuo kuvastaa hyvin meidän "ystävyyttä".

[/quote]

Ehkä ongelmasi onkin, että et ole pitänyt heitä ystävinäsi! Ystävyyttä täytyy pitää yllä molemminpuolin. Ei kukaan halua pitää yhteyttä sellaiseen, josta huomaa, ettei pidä ystävänä. Miksi et vaikka soittele useammin, jos ei ole aikaa nähdä? Ystävää kiinnostaa ja haluaa pysyä toisen elämässä mukana, mutta sinunkin täytyy olla kiinnostunut pysymään hänen elämässään mukana.

[/quote]

Se on ollut aina nimenomaan toisinpäin. Niin kuin tuossa kerroinkin, että nytkin kerroin melko tärkeästä ja henk. koht. asiasta toiselle näistä kavereista, mutta en ole mitään vastakaikua sieltä saanut. Nyt kun oikein mietin, niin nämä kaverit tietää minusta paljon enemmän kuin minä heistä. Siis sellaisia henk. koht. juttuja. Ja aina se olen minä, joka ensimmäisenä ottaa yhteyttä..

Perheystäviä on paljon, meitä on n 10 perhettä jotka tapaamme usein jonkun luona syömässä. Lapset olleet mukana syntymästään saakka, joskus harvoin vain me aikuiset. Näitä ehkä kerran kuukaudessa. Lisäksi on ystäväperhe joka asuu ihan vieressä, heidän kanssaan - varsinkin kesäisin laitetaan 2-4x viikossa ruokaa yhdessä jommankumman pihalla ja syödään yhdessä. Olemme myös matkustelleet porukalla.

Varsinaista likkakaveria jolle kertoisin salaisuuteni ei ole, entisten työkavereiden kanssa meitä on sellainen "likkaviisikko" jotka on läheisimpiä. Tunnemme myös perheet ja jaamme kaikki ilot ja surut.

Mun paras ystävä on mun mies, kaikessa:)

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:34"]

Läheisin ystäväni on tietenkin oma mieheni. Lisäksi minulla on yksi erittäin hyvä ja pitkäaikainen ystävä (nainen).

[/quote]

Miten niin tietenkin? Suhde puolisoon on niin erilainen, että minusta puolisoa ei voi pistää samalle asteikolle. Tietysti puoliso on (tai ainakin pitäisi olla) ystävä, mutta ystävyyden osuutta suhteesta on vaikea erottaa suhteen muista osista. Parempi on jättää puoliso laskelmista kokonaan pois. En minä laske lapsianikaan ystävikseni, vaikka taatusti suhde on läheisempi kuin ystäviini.

Mulla on 8 todella läheistä ystävää joille voin puhua ihan kaikesta. Lisäksi kavereita joiden kanssa lähinnä tavataan silloin tällöin kahvittelun tai juhlimisen merkeissä.