Mistä tietää, että mies ei ole onnellinen?

Niin... Kun tilanne on se, että me ollaan oltu yhdessä jo joitakin vuosia. On pari lastakin, ja on ollut ylä- ja alamäkiä, enemmän varmaan kuitenkin noita alamäkiä... Pitkään oli seksin kanssa ongelmia, kun mies ei halunnut. Siis useampi vuosi meni siinä, ja ne vuodet oli minulle naisena tosi raskaita. Sitten mies jäi vielä kaiken lisäksi kiinni lyhyestä suhteesta, jonka jälkeen hakeuduimme terapiaan, ja se auttoi jonkin verran, mutta nyt kun terapia alkaa olla ohi, ja tarpeeksi aikaa kulunut tästä viimeisimmästä suuresta kriisistä, niin tuntuu siltä että asiat eivät ole muuttuneet tarpeeksi parempaan suuntaan. Eivät niin paljon, että voisin sanoa olevani tyytyväinen tilanteeseen. Nyt seksiä sentään on, mutta ei läheisyyttä.

Mies on melko lojaalia sorttia, ja lapset ovat hänelle tosi tärkeitä, että en jaksa uskoa että jättäisi perhettään, ainakaan nyt kun lapset ovat vielä niin pieniä. Eikä toisaalta kyllä uskalla ottaa puheeksi sitä mikä mieltä vaivaa, ehkä se on jotain sellaista mitä en kestä kuulla? Ihmettelen vaan sitä, kun kaiket illat istuu koneella, jos vaikka ehdotan että katsottaisiin elokuvaa yhdessä tms, niin ei vaan jostain syystä nappaa. Nukkuu myös paljon. Saattaa yhteisenä vapaaviikonloppuna (joita ei ole joka viikonloppu) mennä klo8 illalla yöunille, vaikka olisi nukkunut päivälläkin. Siis samaan aikaan lasten kanssa. Herää sitten aamulla aikasin, tekee omia juttujaan, on koneella, lukee jne. Mutta ikäänkuin välttelee sitä ettei tarvi vaimonsa kanssa viettää kahdestaan yhtään aikaa. Ei halua kohdata minua. On kyllä toisaalta aina ollut enemmän tai vähemmän tällainen. 

Mutta onko tällainen ihan normaalia? Kyllä kai siihen että parisuhde toimii vaaditaan sitäkin, että vietetään aikaa puolison kanssa joskus kahdestaan? Muuten kuin sängyssä? Ja luulisi, että jos rakastaa toista, niin silloin haluaisi sitä ihan itsekin? Miten te vietätte aikaa miestenne/vaimojenne kanssa? 

Mä olen tosi turhautunut. Mieheni on ensimmäinen pitkäaikainen kumppanini, joten hyvin vaikea sanoa mikä on normaalia ja mikä ei. Tuntuu vaan pahalta kun yritän tästä puhua miehelleni, niin joko hän ei kuuntele, tai sitten vaikuttaa siltä että hän ei ymmärrä alkuunkaan mitä tarkoitan. Hänen mielestään minulle pitäisi riittää että hän on kotona, eikä vaikka juokse jossain baareissa iltaisin.