Lue keskustelun säännöt.
Lapseni on narkomaani
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 22:56"]
Ap, onko sulla mitään ajatusta siitä, MIKSI lapsesi ajautui narkomaaniksi?
voimia kovasti!
[/quote]
Kiitos
En tiedä. Omien sanojensa mukaan hän halusi tätä. Ilmeisesti mielsi asian jotenkin "kovaksi jutuksi, hohdokkaaksi".
Ei ole kivaa enää. Tietenkin on riippuvainen ja siten "haluaa" jatkaa. Tuskainen ja itkuinen on kuitenkin herkkinä hetkinä, ja katuu että näin kävi. Se että meidän välimme ovat nyt hyvät, helpottaa molempia. Hänen ei tarvi salailla, tietenkin tietää ettei ole kyse hyväksynnästä tms. Ja minä saan yhteyden häneen päin aika nopeasti, ja näemme säännöllisesti.
[/quote]
Tämän ketjun perusteella suhtaudut mielestäni tilanteeseen niin täydellisen hienosti kuin suinkin mahdollista. Lapsesi on onnekas, kun hänellä on sinunlaisesi äiti.
Miten muut lapsesi kokevat asian? Ovatko nuorempia vai vanhempia, ja ovatko mitenkään tekemisissä tämän narkomaaniksi ajautuneen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos taas :)
Vähän nuorempia muut lapset, ovat tekemisissä ja kokevat asian erittäin surullisena. Olisivat tietenkin tekemisissä enemmän, jos asia olisi toisin. Nyt aika mahdotonta kovin paljoa, kun vanhin elää täysin erillaista elämää. Levoton, kiire, nukkuu yleensä päivisin, sekaisin, ei välttämättä pidä lupauksiaan sovituista näkemisistä jne.
Kyllä olimme, ja varhaisnuorena oli mielipide ehdottomasti ei. ap
Olen narkomaaninuoren (22v) vanhempi ja olen pohtinut paljon sitä, mikä saa nuoren aloittamaan huumeidenkäytön. Onko se luonne vai ympäristö vai ne molemmat yhdessä. Olen jutellut asiasta myös muiden vanhempien kanssa, joiden nuoret käyttävät huumeita. Nyt haluankin oman kokemukseni perusteella varoittaa muita vanhempia siitä, että esim. hoitamaton adhd, jatkuva äärimmäisten kokemusten tarve, levottomuus, nopea tylsistyminen erilaisiin asioihin, uhkarohkeus, itsepäisyys, ns. "huono" kaveripiiri ja toisaalta ehkä myös huono itsetunto saattavat altistaa huumeiden käytölle. Saattaa olla, että käytön aloittaminen johtuu monen osatekijän yhteisvaikutuksesta. Jos nuori on varovainen, vastuuntuntoinen, läksynsä ja muut asiansa hoitava voi olla, että riski on pienempi. Varsinkin varovaisuus saattaa suojata käytöltä. Mikäli lapsi tai nuori on levoton ym. luonteeltaan, kannattaa ehkä yrittää hankkia hänelle jokin häntä kiinnostava harrastus, esim. liikunta, jossa saa "tervehenkisiä" kavereita.
Voimia teille kaikille. Oma poikani pääsi irti. Se on elämäni tärkein asia. Mikään ei mene sen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen ikä? Asuuko vielä kotona? Milloin aloitti huumeiden käytön ja milloin selvisi sinulle?
Oliko täydellinen yllätys sinulle vai ajattelitko tämän lapsen kohdalla joskus, että näin voi käydä?
Lapsen ikä? Asuuko vielä kotona? Milloin aloitti huumeiden käytön ja milloin selvisi sinulle?
Oliko täydellinen yllätys sinulle vai ajattelitko tämän lapsen kohdalla joskus, että näin voi käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21-vuotias. Ei asu enää kotona. Aloitti käytön 19-vuotiaana ja asia selvisi minulle joidenkin kuukausien kuluttua. Kerran on ollut kuivilla muutaman kuukauden. Oli yllätys, haastava lapsi, mutta tätä en osannut odottaa.
Jälkeenpäin ajatellen, oletko sitä mieltä että olisit voinut jotenkin estää lapsesi addiktoitumisen huumeisiin, jos olisit tehnyt jotakin toisin?
Huomaamalla ajoissa? Muuttamalla asuinpaikkaa? Tai jotakin muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narkomaani, miten? Mitä siis käyttää ja miten ja kuinka usein. Huom! Joku marisätkä silloin tällöin ei vielä narkkaria tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsesyytöksiä on paljonkin. En osaa sanoa olisinko voinut estää tekemällä toisin.
Aika ajoissa huomasin, en asialle silti mitään voinut.
Sen osaan kyllä sanoa, että todella paljon mietin ja olen miettinyt nimenomaan kyseisiä asioita, kaikkea mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 21:03"]
Narkomaani, miten? Mitä siis käyttää ja miten ja kuinka usein. Huom! Joku marisätkä silloin tällöin ei vielä narkkaria tee.
[/quote]
Tiedän kyllä ettei, vaikken sitäkään hyväksy.
Käyttää suonensisäisiä, päivittäin, erittäin suuria määriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 21:03"]
Narkomaani, miten? Mitä siis käyttää ja miten ja kuinka usein. Huom! Joku marisätkä silloin tällöin ei vielä narkkaria tee.
[/quote]
Ja subutexia lähinnä. Muutakin kyllä.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 21:04"]
Miten itse jaksat?
[/quote]
Huonosti. Vaan vaihtoehtojakaan ei ole. Asia on mielessä lähes koko ajan, ja menettämisen pelko on valtava.
Voi sentään, mulla on samanikäinen poika ja tuli tosi paha mieli tästä viestistä.
Eipä tässä muuta voi, kun lähettää sinne toivoa ja paljon voimia sinulle.
*halit*
Minunkin poikani on. Hän on vasta 17, lastensuojelusta emme saaneet apua.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 21:11"]
Voi sentään, mulla on samanikäinen poika ja tuli tosi paha mieli tästä viestistä.
Eipä tässä muuta voi, kun lähettää sinne toivoa ja paljon voimia sinulle.
*halit*
[/quote]
Kiitos, itku tuli :) Hymy sille, että inhimillisyyttä löytyy tältäkin palstalta.
Onko lapsi jäänyt rikoksista kiinni?
Oletko ajatellut mennä johonkin läheisten tukiryhmään?
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 22:56"]
Ap, onko sulla mitään ajatusta siitä, MIKSI lapsesi ajautui narkomaaniksi?
voimia kovasti!
[/quote]
Kiitos
En tiedä. Omien sanojensa mukaan hän halusi tätä. Ilmeisesti mielsi asian jotenkin "kovaksi jutuksi, hohdokkaaksi".
Ei ole kivaa enää. Tietenkin on riippuvainen ja siten "haluaa" jatkaa. Tuskainen ja itkuinen on kuitenkin herkkinä hetkinä, ja katuu että näin kävi. Se että meidän välimme ovat nyt hyvät, helpottaa molempia. Hänen ei tarvi salailla, tietenkin tietää ettei ole kyse hyväksynnästä tms. Ja minä saan yhteyden häneen päin aika nopeasti, ja näemme säännöllisesti.