Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuore miesystävä huomauttelee puheliaisuudestani
13.02.2014 |
Suhdetta takana kaksi kuukautta. Alkuvaiheessa heti mies sanoi että olen puhelias, sitä toki olenkin, karjalaiseen tyyliin. Mutta osaan myös kuunnella ja keskustella. Kerron asiat monisanaisesti ja vuolaasti enkä aina osaa tiivistää. Mies on nyt muutaman kerran sanonut hieman napakasti, tyyliin "Ole nyt hiljaa" tai "Etkö voisi vaan maata siinä sängyllä kauniina ja olla sanomatta mitään" tai " ai joo, kyllä sä kerroit, mutta joskus on vaikea poimia sun puheista oleellisinta pointtia".
Olen kysynyt häiritseekö asia, näistä huomautteluista kun voisi niin päätellä. Mies on sanonut että ei häiritse, koska hänen eksänsä oli tuppisuu, ja äitinsä ja koko suku samanlaisia kuin minä. Olen siis peruspositiivinen ja välitön karjalaisluonne, en mikään jaarittelija tai valittaja tms.
Tuo viimeisin hänen huomautuksistaan oli tänään aamulla, en sitä sitten käsitellyt. kannattaisiko asia ottaa puheeksi illalla töiden jälkeen, eli että hyväksyykö hän minut tosiaan sellaisena kuin olen? Minulla saattaa olla ADD/ ADHD, (ei diagnosoitu, mutta isälläni ja siskollani on diagnoosit) enkä voi itseäni lähteä tuosta vaan muuttamaan täysin erilaiseksi kuin olen, tai ainakin se on vaikeaa. Kukaan aikasempi mieheni ei ole koskaan maininnut että puheliaisuuteni ärsyttäisi, eikä kukaan ystävänikään. (kun ovat yleensä samanlaisia pölöttäjiä...) :-D
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:56"]
Heh, sen verran voin sanoa että olette ihan normaalit mies ja nainen parisuhteessa. Miehet ovat luonnostaan vähäpuheisempia, varsinkin jos on kotoisin Länsi-Suomesta.
Kyllä se siitä, kun olet suvaitsevainen sukupuolten aitoja eroja kohtaan: me miehet olemme useimmiten tekijöitä, ajattelijoita ja visualisteja, emme puhujia.
[/quote]
Mun mieheni kyllä tekee, ajattelee JA puhuu. Ei ole liikaa vaadittu.
Puhumaton mies on erittäin vaikea elämänkumppani. [/quote]
Naiset usein katsovat, että puhuminen on osa sosiaalista yhdessäoloa: ei ole väliä mitä puhuu, kunhan puhuu.
Miehille asia usein ei ole näin, vaan puhuminen nähdään informaation välittämisen keinona: jos ei ole asiaa, voi suun pitää kiinni. Simple, efficient, glorious, kuten eräs amerikkalainen filosofi sanoisi.
Jälkimmäiseen, miehiseen puheymmärrykseen tottuneesta puhelias karjalaisnainen voi tuntua todella rasittavalta pulisijalta.
Siinä se pieni ero.
[/quote]
Tuossa on kyllä hieman vedetty kotiinpäin. Ei mykkä ihminen automaatiolla - ja vielä vähemmän vain sukupuolen perusteella - ole mikään suuri visualisti tai ajattelija. Miehet vaan tykkäävät ajatella itsestään, että ovat neroista seuraavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei oo mitään väliä tykkääkö joku av-mamma puheliaista tyypeistä vai ei. Se ei ole syy käskeä aloittajaa muuttumaan. Hän on puhelias piste ja miehen pitää se hyväksyä tai olla hyväksymättä. Ihmiset on erilaisia ONNEKSI
Minusta nyt kannattaa olla hiukan odottavalla kannalla ja katsoa, mitä siitä tulee. Puheliaisuus on persoonallisuuspiirre ja sitä on tosi vaikea muuttaa. Erityisesti, jos sitä ei koe itsekään ongelmaksi. Meitä on moneen junaan. Jotkut tykkää puheliaista ihmisistä, toiset kokee ne rasittavina. Vastaavasti jotkut ei tykkää hiljaisista ja toiset taas arvostaa hiljaisuutta.
Itse olen pälättäjä ja joskus harmittaa, kun puhua pajatan niin paljon. Toisaalta olen huomannut, että tutussa seurassa olen jopa hiljaisempi kuin vieraiden parissa. Olen ollut esimerkiksi nykyisessä suhteessa 10 vuotta ja varmaan ekat vuodet pölpötin miehen ihan hiljaiseksi. Nykyään olen paljonkin hiljaa. Nopeakielisenä on niin paljon jo tullut sanottua, että alkaa sanottava loppua.:) Sama ilmiö oli edellisessä suhteessa. Olenkin aina sanonut, että kotioloissa olen paljon hiljaisempi kuin muualla. En tiedä, mistä se johtuu.
Liian puhelias ihminen on tosi rasittavaa seuraa, en tykkää yhtään.
No, selvästikään se mies ei ole ihastunut/rakastunut luonteeseesi. Kannattanee siis miettiä jatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tota voisit sanoa että tässaä olet. Että olet puhelias, joko hän hyväksyy sen tai sitten ei.
Mäkin olen puhelias. Mun mies nauraa usein, että menee puolet mun jutuista ohi, kun puhua pajatan miltei koko ajan. Jutut vilisee myös täynnä ihmisiä, joita hän ei ole koskaan edes tavannut.
Mies on aivan oikeassa.
Nykyään mä pajatan edelleen. Jos on oikeasti tärkeä asia, sanon erikseen sen ja muistutan siitä vielä tarvittaessa.
Ihmisistä höpöttäessäni yhdistän nykyään henkilön toiseen juttuun "tää maija on siis se sama Maija, josta kerroin, kun se...".
Nykyään mies pysyy jo ihan hyvin kartalla xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuleepa mulle ainakin vähän kurja mieli sun puolesta :/ Joskus on hetkiä, kun ei jaksa kuunnella, jos ajattelen omaa elämääni esimerkkinä, niin ollaan mieheni kanssa molemmat kovia puhumaan, mutta minä kaipaan enemmän hiljaisuutta ja omaa hetkeä. Joskus tulee siis sanottua miehelle että "hei anteeks, nyt en jaksais keskustella, kerrotko tuon hieman myöhemmin", eikä tämä oo ongelma miehelleni.
Jos poikaystäväsi sävy on noin tyly, niin tulee sellainen olo, että kuinka paljon se sinua arvostaa myöhemmin kun sitä alkuhuuman jälkeen entistä enemmän tarvitaan? Mitä hakee töksäyttelyllään, onko hetket semmoisia että haluaisi olla hiljaa juuri silloin, onko juuri herännyt tai jossain "tunteessa" kiinni, vai onko vain jatkuvaa?
Tsemppiä ja anna ihanan karjalaisuuden kukoistaa vaan!!
En hyväksyisi tuollaista huomauttelua. Nyt se on puheliaisuutesi, huomenna se voi olla tapasi pukeutua, ystäväsi, musiikkimakusi jne.
Eroaisin jo tässä vaiheessa. Ette selvästikään sovi toisillenne, lisäksi mies haluaa rumilla töksäytyksillään alistaa ja aiheuttaa sinulle pahan mielen. Kohteliaskaan miehesi ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jaksausi höpöttävää puolisoa. Kokemuksieni mukaan tuo piirre pahenee iän myötä ja lopulta sinusta tulee höpöttävä vanhus joka jatkaa juttua vaikka muut ovat lähtenee huoneesta ulos ja pitkän aikaa sitten - koska eivät kärsi kuunnella.
Mä en kestä ihmisiä, jotka puhuu liikaa. Yleensä vielä itsestään. Menisi hermot. Ei niiden kanssa voi edes leffaan keskittyä, kun pitää papattaa koko ajan. En jaksaisi olla suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin onhan siinä eroa sanooko tuollaisia juttuja hellästi hymyillen vai jopa vihaisesti. Ystävällisesti ja naureskellen sanottuna ei paha, mutta jos puolen vuoden seurustelun jälkeen puhuu tuollaista kumppanin aika olennaisesta ominaisuudesta, ja vielä tiuskien, niin ei taida olla suhteella kovin aurinkoinen tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhteen alussa häiritsee noin paljon - ei kyllä lupaa hyvää tulevaisuudessa. Olet varmasti ihana ihminen, mutta se mies ei osaa sinun parhaita puoliasi arvostaa. Kommentointi muuttuu todennäköisesti jatkossa yhä ilkeämmäksi ja epäkunnioittavammaksi, jos se puhe on muka jo nyt noin iso kysymys. Jätä yrmy jollekin toiselle örkille. Siinäpä sitten möllöttävät tuppisuina kilpaa.
Kannattaa myöntää se totuus, että parisuhde menee vaikeaksi, jos toisen pitää kovin paljon muuttua. Ei muutu kuin pahemmaksi, tai sitten toinen ahdistuu siitä kun pitäisi muuttua.
Aloittajan kannattaisi edelleen etsiä miestä, jonka mielestä naisen puheliaisuus olisi kivaa.
Heh, sen verran voin sanoa että olette ihan normaalit mies ja nainen parisuhteessa. Miehet ovat luonnostaan vähäpuheisempia, varsinkin jos on kotoisin Länsi-Suomesta.
Kyllä se siitä, kun olet suvaitsevainen sukupuolten aitoja eroja kohtaan: me miehet olemme useimmiten tekijöitä, ajattelijoita ja visualisteja, emme puhujia.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:56"]
Heh, sen verran voin sanoa että olette ihan normaalit mies ja nainen parisuhteessa. Miehet ovat luonnostaan vähäpuheisempia, varsinkin jos on kotoisin Länsi-Suomesta.
Kyllä se siitä, kun olet suvaitsevainen sukupuolten aitoja eroja kohtaan: me miehet olemme useimmiten tekijöitä, ajattelijoita ja visualisteja, emme puhujia.
[/quote]
Mun mieheni kyllä tekee, ajattelee JA puhuu. Ei ole liikaa vaadittu.
Puhumaton mies on erittäin vaikea elämänkumppani.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:56"]
Heh, sen verran voin sanoa että olette ihan normaalit mies ja nainen parisuhteessa. Miehet ovat luonnostaan vähäpuheisempia, varsinkin jos on kotoisin Länsi-Suomesta.
Kyllä se siitä, kun olet suvaitsevainen sukupuolten aitoja eroja kohtaan: me miehet olemme useimmiten tekijöitä, ajattelijoita ja visualisteja, emme puhujia.
[/quote]
Mun mieheni kyllä tekee, ajattelee JA puhuu. Ei ole liikaa vaadittu.
Puhumaton mies on erittäin vaikea elämänkumppani. [/quote]
Naiset usein katsovat, että puhuminen on osa sosiaalista yhdessäoloa: ei ole väliä mitä puhuu, kunhan puhuu.
Miehille asia usein ei ole näin, vaan puhuminen nähdään informaation välittämisen keinona: jos ei ole asiaa, voi suun pitää kiinni. Simple, efficient, glorious, kuten eräs amerikkalainen filosofi sanoisi.
Jälkimmäiseen, miehiseen puheymmärrykseen tottuneesta puhelias karjalaisnainen voi tuntua todella rasittavalta pulisijalta.
Siinä se pieni ero.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 14:56"]
Heh, sen verran voin sanoa että olette ihan normaalit mies ja nainen parisuhteessa. Miehet ovat luonnostaan vähäpuheisempia, varsinkin jos on kotoisin Länsi-Suomesta.
Kyllä se siitä, kun olet suvaitsevainen sukupuolten aitoja eroja kohtaan: me miehet olemme useimmiten tekijöitä, ajattelijoita ja visualisteja, emme puhujia.
[/quote]
Mun mieheni kyllä tekee, ajattelee JA puhuu. Ei ole liikaa vaadittu.
Puhumaton mies on erittäin vaikea elämänkumppani. [/quote]
Naiset usein katsovat, että puhuminen on osa sosiaalista yhdessäoloa: ei ole väliä mitä puhuu, kunhan puhuu.
Miehille asia usein ei ole näin, vaan puhuminen nähdään informaation välittämisen keinona: jos ei ole asiaa, voi suun pitää kiinni. Simple, efficient, glorious, kuten eräs amerikkalainen filosofi sanoisi.
Jälkimmäiseen, miehiseen puheymmärrykseen tottuneesta puhelias karjalaisnainen voi tuntua todella rasittavalta pulisijalta.
Siinä se pieni ero.
[/quote]
En jaa näkemystäsi.
Puheliaisuus/puhumattomuus on hyvin yksilöllinen piirre.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 17:15"]
Minullakin on 100 prosenttisesti karjalaiset sukujuuret. Molemmat isovanhempani olivat evakkoja.
Olen todella puhelias, ihmisrakas, empaattinen ja sosiaalinen. Välillä ihmiset varmaan luulee minua tyhmäksi kun höpötän niin paljon.
Välillä höpötän jopa siksi ettei kenenkään toisen tarvitse olla vaivautunut joissain tilanteissa.
Olen ottanut miehekseni ulkomaalaisen koska hänelle en jaksa englannin kielellä höpöttää ihan niin paljon :D Mieheni arvostaa minua ja pitää minua erittäin fiksuna, koska hänelle en pysty höpöttämään taukoamatta. Puheessa tulee selkeitä välejä kun mietin englanniksi miten joku sana menee. Vaikka englantini onkin todella sujuvaa.
Ymmärrän siis ongelmasi OIKEIN hyvin.
[/quote]
Olet ihan samanlainen kuin minä. Ja minäkin höpötän jos on fiilis että tulee kiusaantuneita taukoja muuten. :-D Luulen itse asiassa että tästä vähän hiljenen, kun suhdetta takana kauemmin.:-)
Mulla toimis ulkomaalainen mies tehokkaana hiljentäjänä, koska enkkuni on kerrassaan surkeaa. :-D
ap