Mahdottomin tilanne mihin olet saanut lapsen?

Olin virallisesti eronnut lapsen isästä puoli vuotta aiemmin, mutta tapailtiin kuitenkin vielä seksin merkeissä. Sitten tapasin miehen lähikaupungista jonne olin jo aiemmin suunnitellut muuttavani työn perässä. Työhön olisi sisältynyt paljon matkustusta Euroopassa jne. ja tuo tapaamani mies olisi ollut täysin sattumalta myös samassa firmassa töissä. Olin ollut jo haastattelussa firmassa ja olimme sopineet tekevämme parin kk:n päästä työsopimuksen sun muut.

Kk ennen ajattelemaani muuttoa ja irtisanoutumista vanhasta työpaikasta, huomasin olevani raskaana ja tietysti juurikin tuolle entiselle miesystävälleni.  Laitoin kaikki suunnitelmani romukoppaan, jatkoi vanhassa työssäni ja palasimme miehen kanssa takaisin yhteen.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 13:15"]

Millainen oli niin sanottu huono elämäntilanteesi jolloin sait kuulla odottavasi lasta / synnytit?

Aina odotetaan oikeaa aikaa, mutta mielenkiinnolla kuulisin päättömiä tilanteita joissa ajankohta vauvalle oli olosuhteet huomioonottaen huono.

[/quote]

Kuudes lapseni syntyi 5 kuukautta mieheni ja isänsä (sekä tietenkin viiden vanhemmankin lapsen) isän kuoleman jälkeen.

Vanhinkaan lapsista ei ollut kovin vanha silloin.

Talon remontti oli keksen, oli vielä asuntolainaa, oma firma tuotti sen mitä totti ja laman aikana oli usein tuottamattakin.

Wow. Tuossa tilanteessa tarvitaan jo kylmää päätä. Miten nyt menee lapsen isän kanssa?

Ap

Wow. Tuossa tilanteessa tarvitaan jo kylmää päätä. Miten nyt menee lapsen isän kanssa?

Ap

Wow. Tuossa tilanteessa tarvitaan jo kylmää päätä. Miten nyt menee lapsen isän kanssa?

Ap

Oho tuli kolmesti. Kysymys oli kakkoselle tarkoitettu.

3: kauanko tästä on aikaa?

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 13:24"]

Oho tuli kolmesti. Kysymys oli kakkoselle tarkoitettu.

3: kauanko tästä on aikaa?

[/quote]

14 vuotta.

Sain kaksoset kesken opintojen. Olin tietysti lähtökohtaisesti jo yksinhuoltaja, lapset saivat alkunsa yhden illan suhteesta. Raskaus oli vaikea ja päättyi vk 28 keskosten syntymään. Selvisivät kuitenkin  ja ovat tänäpäivänä normaaleita, opiskelevia nuoria.

Kun lasta ei vuosiin kuulunut, ostettiin remontoitava talo.

Kylppäri, wc ja sauna atomeina -> raskaus.

Pikavauhtia kylppäri ja wc kuntoon ja keittiön kimppuun, sauna jäi myöhemmäksi.

Keittiö rossipohjaa myöden atomeina -> raskausmyrkyts.

Minä poissa remppavahvuudesta, mies teki minkä ehtii. Sektio rv31 ja keskolassa ramppaamista seuraavat viikot.

Vauvan kotiutumiseen piti olla aikaa, kun sunnuntaina sanoivat että maanantaina kotiin. Kauhealla kiireellä kotiin, remppapölyjen pesu ja vauvakamojen kaivaminen esiin.... Hyvin se lopulta meni, eskarityttö osaa jo maalata seiniä :)

Sinnikästä porukkaa!

Ap

No mulla ei ole noin huonoa tilannetta ollut kuin edellisillä kirjoittajilla, mutta kuukausi sen jälkeen kun työpaikalla jaettiin YT:iden johdosta lopputilejä, tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Kyllä hävetti mennä kiittämään esimiestä säilyneestä työpaikasta tällä tavalla.

Toisekseen asuntolaina mitoitettu mahdollisimman isoksi kun lapsiluvun piti olla täynnä... Äitiyspäiväraha ei riittänyt millään ison lainan lyhennysiin. Onneksi pankki oli suopea ja antoi lyhennysvapaata.

olin muuttanut ulkomaille opiskelemaan korkeakouluun ja tapasin tulevan lapseni isan, tapailimme kevyesti ja seksia tietysti oli ja no miehen mielenkiinto hiipui ja lopetettiin deittailu kokonaan ja useamman viikon paasta huomasin olevani raskaana ja raskaus oli jo pidemmalla kuin luulin 9. viikolla. Koulusta maksoin suuret lukukausimaksut ja jos olisin ottanut omaa lomaa vauvaa varten niin olisin kaikesta tuosta ajasta koutunut maksamaan monen tonnin lukukausimaksut kuitenkin ja opinnot vaan olisivat myohastyneet vuodella.

En kertonut miehelle raskaudesta kuin vasta kun olin viikolla 14, mies oli ihan shokissa ja itse olin jo alkanut kypsya ajatukseen yksinhuoltajaaitina mitta mies halusi yrittaa seurustelua ja pian miutimmekin yhteen. Kavin koulua ilman taukoa koska synnytin heinakuussa joten kesakuu ja heina ja elokuu olivt vapaata ja se helpotti kovasti.

asuttiin eka vuosi yksiossa, mies opiskeli ja kavi iltaduunia ja itse opiskelin minka vaan pystyin ja nyt lapsemme on 4 vuotias, mina valmistuin yliopistosta ajoissa, sain juuronelamani ekan vakityon ja mies kosi minua viime kesana ja naimisiin menemme suomessa ensikesana. Joten voisinkai sanoa etta kaikki meninparhain pain vaikka moni ysravistani alussankauhistelikin kun kerroin pitavani lapsen

sain uuden työpaikan (vuoden soppari), 4 päivää ehdin olla töissä ja sitten saikulle valtavan pahoinvoinnin vuoksi, (tein testin ja olin raskaana) joka kesti koko odotusajan sitten. (olin suurimman osaa raskaudesta sairaalassa)

Mies oli armeijassa puoli vuotta tuosta odotusajasta. Ja kun lapsi oli syntynyt, selvisi minulla syöpä! Ei ollut ihana vauva-aika ei. Ja voitte kuvitella, että kyseisestä paikasta en ole koskaan kehdannut töitä enään kysyä.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 13:21"]

Wow. Tuossa tilanteessa tarvitaan jo kylmää päätä. Miten nyt menee lapsen isän kanssa?

Ap

[/quote]

Palasimme yhteen, odotusaikana riitelimme älyttömästi, vauvan synnyttyä elämä oli aika tasaista, mentiin naimisiin. Saimme vielä lisääkin lapsia. Sitten tapahtui kaikenlaista ja erosimme oltuamme naimisissa 10 vuotta.

2

Roikuin helikopterin jalaksesta yhdellä kädellä ja toisessa puristin smaragdipatsasta. Alla tulivuoen kraaterista pulppuava laava peitti alleen vanhaa indonesialaista temppeliä ja sitä asuttavia jättiläisvaraaneja.

14: kamalaa mutta ei mitenkään sun syy.ymmärrän kuitenkin, että häpeä on painanut ettet ole enään kysynyt sieltä töitä.ihmiselämään kuuluu välillä ihan uskomattomia käänteitä ja elämää nähneet ymmärtää niitä.

16: huh kylläpä on koeteltu ;D

Ap

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 13:50"]

Roikuin helikopterin jalaksesta yhdellä kädellä ja toisessa puristin smaragdipatsasta. Alla tulivuoen kraaterista pulppuava laava peitti alleen vanhaa indonesialaista temppeliä ja sitä asuttavia jättiläisvaraaneja.

[/quote]

Oliko tämä nyt raskautumisen vai synnyttämisen aikana?

18-vuotias, koulu kesken, raskauduin yhden illan suhteesta, vanhemmat uskovaisia. Ei auttanut kuin kotoa lähteä muualle asumaan oman onnen nojassa. Raskasta oli alkutaival mutta opinpahan tulemaan toimeen itsekseni ja kaksi rakasta ystävää olivat tukenani. Tästä on nyt 10-vuotta, olen naimisissa ja lapsia yhteensä kolme.

Olen välivuottani viettävä 21-vuotias kioskituuraaja, nyt hakemassa korkeampiin kouluihin. En ole koskaan seurustellut, lievästi painostettu abortti 17-vuotiaana joka jätti todella pahan mielen pitkäksi aikaa. Minut raiskattiin, jälkiehkäisy petti, olen nyt raskaana 22+5. En ole vielä pystynyt kertomaan kenellekään, en vanhemmille tai ystäville. Pelkään tuomitsijoita.

20/20 ihan kamalaa.. olen sanaton.olet rohkea!

Onhan sinulla joku kelle jutella edes?