Miksi äidit eivät halaa vierastavaa lastaan?
Meillä vierastus menee aina ohi sillä. Hetki keskitytään turvalliseen aikuiseen, omaan äitiin tai isään joka paijaa, pusuttelee, painaa turvalliseen tuttuun syliin, hymyilee ja guguilee. En ymmärrä miksi jotkut vaan tyyliin toteaa "hän vierastaa" ja jättävät lapsen omilleen, katselemaan vieraita pelottavia naamoja. Ainoa ratkaisu sitten ehkä on, että "meidän täytyy lähteä". Tai tarjotaan leluja hädissään, "katsopa miten kiva lelu tässä", mikä ei välttämättä auta. Kun ainoa itsestäänselvä asia mitä tarvittaisiin on rakas oman äidin turvallinen pehmoinen syli. Että hetken maailma on taas se hyvä paikka, mihin kuuluu vain äiti ja hän. Sieltä sitten kotvan päästä alkaa jo uteluttaa ja kiinnostaa ne muutkin ihmiset. 😊
Kommentit (8)
Sen lapsen tarvii siis saada hetkeksi kääntää katseensa pois niistä vieraista naamoista ja nähdä vain se äidin tuttu, hymyilevä rakastava naama, joka puhuu rauhoittelevia sanoja ❤️
Miten niin. Aina kun lapsi on vierastanut, vanhempi on ottanut hänet syliin. Tuollaista toimintatapaa, jota kuvailit, en taida olla nähnyt ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki eivät tee niin kuin minä?
Susta on siis kiva turhaan itkettää vauvoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki eivät tee niin kuin minä?
Susta on siis kiva turhaan itkettää vauvoja?
Tietysti. Aivan ehdottomasti kannatan vauvojen itkettämistä.
guguilee ;D ;D ;D