Sektio pelottaa!

Hassu sinä! Siinä ei ole mitään pelättävää. Paljon karmeampaa on se pierasemalla synnyttäminen kun ensin kituu ja kituu .... Itselläni 3 x sektio ja oli ihan hyvät kokemukset. Suosittelen.

Kiitos tuhannesti vastauksista. Sain näistä voimaa ja rohkeutta tulevaan sektioon. :)

Ap

Vastaan minäkin vielä! Eka sektio tehtiin -08 ja toinen pari kk sitten. Molemmat suunniteltuja, hallittuja toimenpiteitä, aivan ihanat muistot jäivät. Henkilökunta ihanaa ja rauhoittelivat minua, kun aika paljon jännitin. Tärisin kauttaaltaan jo selkäydinpuudutusta laitettaessa, joten minulla se tärinä johtui jännityksestä. Lakkasi heti kun sain vauvan syliin heti leikkaussalissa. Huono olo tuli jossain kohtaa, mutta meni heti ohi kun laittoivat verenpainetta nostavaa lääkettä suoneen. Oli ohi kokonaisuudessaan 40 minuutissa ja pääsin molemmista heti ottamaan vauvan rinnalle. Minua ei pelottanut, kun mietin kuinka hyvissä käsissä olen, yliopistollisessa keskussairaalassa hyvien veripalveluiden ym yhteydessä. Sektio on Suomessa turvallinen. Se on mukava tapa saada vauva, toki varmasti alatiesynnytyskin. Molemmissa omat puolensa :) Mutta älä missään nimessä pelkää :)

Mä oon synnyttäny kuusi alakautta ja en oo kitunu. Viimeks luin kirjaa ja ku kätilöopiskelija halusi kokeilla kohdun suuta laitoin kirjan pois. Oli auki 7cm, kolmen supistuksen jälkeen synty vauva. Jotenkin kauhistuttaa ajatuskin siitä, ettei kipu loppuis synnytykseen.. no onhan mulla ollu jälkisupistuksia ja rajujakin, mutta niitä tulee sektionkin jälkeen. Eli sektio olis mulle ihan viimeinen vaihtoehto, en oo halunnu puudutuksiakaan.

Veljen vaimo on kokenu molemmat, samoin siskoni ja kumpikin sanoo, että aina mielummin alakautta. 

Omassa päässäni voin miettiä pelkosektiota syynä mutta potilaat hoidan kaikki yhtä hyvin. T . Sairaanhoitaja

Joo ei se niin herkkua oo toipua sektiosta. Vauvan hoito on ainakin ensimmäisen viikon verran hankalaa yksin, joten apua kannattaa siihen alkuun varata kotiin, vaikka joku sukulainen jossei mies voi auttaa. Itselläni esim. sängyssä kääntyminen oli todella tuskaista ja makuullaan imettäessä puolen vaihto kun piti vauva nostaa samalla oli lähes mahdotonta. Mitään vauvaa painavampaa ei saa nostaa kuukauteen, joten esim. kauppakäynnit ei onnistu kun kasseja tai vauvaa turvakaukalossa ei saisi nostella... Pitempään seisominen tai kävely oli kivuliasta pari viikkoa, joten esim. tiskauskin olisi ollut vaikeaa.

Ensimmäiset päivät sairaalassa en olisi päässyt sängystä istualleen ilman moottoroitua sänkyä... Ja se ensimmäinen suihkureissu sektion jälkeisenä päivänä, olin todella lähellä pyörtyä heikotuksesta. Oxanestin (voimakas piikkikipulääke) voimalla sinne mentiin. Kateellisena katsoin sairaalassa alakautta synnyttänyttä huonekaveria, joka pari tuntia synnytyksestä käveli vessaan ongelmitta ja pystyi heti hoitamaan vauvaansa.

Älä nyt kuitenkaan kauhistu tästä tekstistä, itse sektio on helppo juttu ja toipumisestakin selviää kun pyytää apua ja tarpeeksi särkylääkettä :) Kivut unohtuu nopeasti. Toista kertaa en itse kuitenkaan haluaisi kokea, kiireellisenä tehtiin sydänäänten laskun takia kun yritettiin käynnistää synnytystä. Josko se seuraava tulis sitten alakautta. Sinänsä en välitä kivusta jota alatiesynnytyksessä takuulla on enemmän. En sektion kokeneena osaa pitää itseäni varsinaisesti synnyttäneenä, ja sen "oikean" synnytyksen haluaisin vielä joskus kokea.

Hei ap, älä suotta pelkää!

Minulle tehtiin kiireellinen sektio kolme viikkoa sitten. Leikkaus oli täysin kivuton, epiduraalin laitto ei sattunut, ei myöskään paljon peloteltu kohdun painelu leikkauksen jälkeen. Leikkausivut olivat sitä luokkaa, että pelkkä käsikauppa-panadol ja burana riittivät mainiosti. Sängystä nousu oli hankalaa sen muutaman päivän ajan, mutta jo viikon kuluttua leikkauksesta pystyin liikkumaan ihan normaalisti ja hoitamaan vauvaa. Haava on parantunut todella hyvin, eikä mitään kipuja ole enää jäljellä näin 3 viikkoa sektion jälkeen.

Pidä vaan ap huoli siitä, että sulla on apua vauvan hoitoon 24h tarjolla ainakin sen ekan viikon ajan leikkauksen jälkeen ja varaudu siihen,että maidonnousu voi olla hitaampaa kuin alatiesynnyttäneillä. Leikkaushaavan kanssa imettäminen voi aluksi myös tuntua vähän hankalalta, kun vatsalihaksia pitää varoa.

Tsemppiä sulle ap ja onnea tulevasta vauvasta! :)

t. Kiireellisen sektion kokenut ja siihen erittäin tyytyväinen 10 pisteen tyttövauvan äiti

Minä sain nelikymppisenä esikoisen hätäsektiolla. En voi tajuta, kuka haluaa vapaaehtoisen sektion. Sektion ikävät puolet siis näyttäytyvät vasta siinä vaiheessa, kun alatiekollegat ovat jo hyvää vauhtia toipumassa. Aluksi kivut, mutta suurempi riski haavahematoomiin, kiinnikkeisiin, joskus jopa infektioihin. NAvan yli vedetty viilto tuhosi aiemmin treenatut vatsalihakseni, pömppö puolikuumasu alkoi treenistä huolimatta helpottaa vasta noin vuoden kuluttua synnytyksestä (hormoneillakin osuutensa ilmeisesti). Imetys meni päin peetä, kätilöt sanoivat, että traumaattinen sektio oli pääsyy, maito nousi hyvin.

Jos elektiivinen sektio, voisin olla melko rauhallisin mielin. En itsekään tunne varsinaisesti synnyttäneeni, mutta olen kuitenkin ihanan lapsen äiti- se on tärkeintä!

Neuvolassa ei näistä synnäriasioista tiedetä, ellei ole salikokemusta omaava kätilö neuvolantätinä. Yleensä ovat terveydenhoitajia.

Noista vatsalihaksista vielä... Minulle tehtiin vaakaviilto bikirajaan ja vatsani on nyt 3 viikkoa sektion jälkeen yhtä litteä kuin ennen sitä, mitään pussia tai roikkuvaa nahkaa ei jäänyt jäljelle. Tietenkään en vielä pysty treenaamaan vatsalihaksia, mutta eivät pysty alatiennyttäneetkään tuttavani vielä 3 viikon jälkeen... Itse olen ainakin huomattavasti paremmassa kunnossa ja hyvävointisempi kuin kanssani samaan aikaan alatiesynnyttänyt kaverini, joka sai synnytyksessä kipeät repeämät. Valittelee edelleen kuinka tuskallista isolla hädällä käyminen on ja miten virtsa karkailee. Olen todella tyytyväinen,että säästyin noilta ongelmilta.

t. 33

Ei se niin yksioikoista ole, että sektiosta kestäisi aina kauemmin toipua kuin alatiesynnytyksestä. Joillakin alatiesynnytyksen repeämät ja/tai eppari on huomattavasti kipeämpiä kuin sektiohaava. Hyvin usein ne hankalat sektiotoipumiset liittyy nimenomaan hätäsektioihin, joissa viilto tehdään nopeasti ja sen lisäksi voi olla vaurioita, jotka ovat tulleet pitkittyneestä alatieyrityksestä.

Jo ihan haava-alueen puhtaanapitämisen (infektioiden torjunta) ja istumisen vuoksi otin mieluummin haavan vatsalle kuin alapäähän.

Kummallista myös se, että parisuhteessa oleville ihmisille ihan jo ammattilaisetkin esittävät alatiesynnytystä puoltavana tekijänä sitä, että "et voi sitten muutamaan viikkoon käydä kaupassa tai siivota". Ei kai se nyt lapsen isältä voi liikaa olla vaadittu hoitaa nämä asiat?

Minulla on tuore, epämiellyttävä kokemus sektiosta. Esikoiseni oli perätilassa koko raskauden ajan (kääntämisyritys epäonnistui) ja koska lantioni mitat olivat erinomaiset, lapsen painoarvio oli sopiva ja toivon alatiesynnytystä, sitä suunniteltiin sairaalassani loppuraskauden lääkärintarkastuksessa. Synnytystä yritettiin käynnistää kahteen otteeseen rv:lla 39 ja 40, mutta poika ei lähtenyt syntymään. Koska keinot eivät tepsineet ja koska mitään merkkejä paikkojen kypsymisestä ei ollut, pyysin lopulta suunniteltua sektiota, sillä vauvan painoarvio oli rv:lla 40 jo n. 3,8kg ja pelkäsin, että jos arvio heittäisi ja poika olisikin yli neljä kiloa, alatiesynnytyksessä voisi käydä huonosti hänelle.

Lopulta sektio tehtiin rv 41+2. Sektio oli minulle epämiellyttävä kokemus, sillä se ensinnäkin pelotti minua paljon. Pahinta itse toimenpiteessä oli se, että selkäydinpuudutus levisi minulla kaulaan ja käsiin asti. Tunne oli pelottava ja epämiellyttävä: tuntui kuin joku olisi istunut rintakehäni päällä ja hengittäminen tuntui vaikealta, mistä syystä luulin, että jokin oli pahasti pielessä, vaikka myöhemmin lääkäri selitti, että tuntemukset johtuivat vain puudutteesta. Olin heräämössä leikkauksen jälkeen n. 3 tuntia ja aika tuntui pitkältä, sillä näin vauvani vain vilaukselta ennen heräämöön menoa, sillä vauvan hengitys oli pinnallista (niin kuin usein sektiolla syntyneillä vauvoilla) ja hänet jouduttiin viemään ensimmäisiksi elintunneikseen tehohoitoon. Heräämössä koin elämäni pisimmät tunnit odottaessani pojan näkemistä ja pelätessäni, miten teholla sujuu, sillä sain tietoa pojan tilasta harvakseltaan. Mieheni onneksi pystyi olemaan hänen kanssaan koko ajan.

Ekat päivät leikkauksen jälkeen sujuivat minulla suht hyvin, mutta jälkivuotoa ei tullut. Kolmantena päivänä kivut alkoivat pahentua ja vessassa tarpeilla käynti sekä istuminen sattuivat erittäin paljon. Neljäntenä päivänä leikkauksesta minulla diagnosoitiin kohtutulehdus ja olin 5 päivää antibioottitiputuksessa - siis yhteensä yhdeksän päivää sairaalassa sektion jälkeen. Kohtuun oli sektioarven päälle muodostunut hematoomia, jotka olivat tulehtuneet. Ja tulehdusta pahensi myös jälkivuodon jumahtaminen kohtuun. Sain kohtua supistavia lääkkeitä antibioottien kanssa, ja tulehdus alkoi paranemaan. Kivut olivat kuitenkin kovat, kuume korkea ja vointini erittäin heikko.

Nyt olen toipunut tulehduksesta, mutta sektiosta on nyt seitsemän viikkoa ja leikkaushaava ei ole vieläkään kokonaan umpeutunut. Joudun käymään 2-3 kertaa viikossa sitä hoidattamassa ja haavan umpeutuminen on tuskaisen hidasta. Kaiken huipuksi leikkaushaavani on epätavallisen pitkä, 30cm, mikä leikkaavan lääkärin mukaan johtui siitä, että leikkaussalihoitaja oli laittanut leikkauspeitteet väärin (?!). Puudutuksen alettua vaikuttamaan lääkärin oli kuitenkin alettava äkkiä leikkaamaan ja hän oli joutunut tekemään epätavallisen pitkän viillon peitteiden sijainnin takia.

Olen toisaalta tyytyväinen sektioon, sillä vauvani ei alun hengitysvaikeuksia lukuun ottamatta kärsinyt synnytyksessä, mikä olisi perätilassa olevan vauvan alatiesynnytyksessä ollut riskinä, ja hän on täysin terve ja tyytyväinen poika. Itse jouduin kärsimään kuitenkin erittäin epämiellyttävästä leikkaustilanteesta, kovista tulehduskivuista ja umpeutumattomasta, kipeästä haavasta, minkä vuoksi toivon todella, että seuraavat lapset voisin synnyttää alakautta. Uskoisin, että vain korkeintaan muutaman päivän kestävät synnytyskivut olisi helpompi kestää kuin viikkokausia jatkuvat sektion komplikaatiot ja leikkauksesta toipuminen. Toki tiedän, että alatiesynnytyksissäkin voi tapahtua mitä tahansa, mutta oman kokemukseni jälkeen en haluaisi enää ikinä sektiota, jos lapsen (tai minun) terveys vain ei ole uhattuna.

Minulle tehtiin kiireellinensektio. Olin ihan ok, spinaalipuudutus ja ehkä jotain muutakin. Olin aika väsynyt pitkän synnytyksen takia, mutta muuten ihan ok. Se sektio oli ok, ei siinä ehdi miettimään tunnottomuutta. kipua ei ollut, mutta tunsin paineen (kun lapsi otettiin pois yms). Minulla oli komplikaatioita kohdun repeämän takia, se johtui pitk synnytyksestä. Mutta sektiossa ei tartte pelätä, minulle jäi ihan hyvät muistot, vaikka utuiset.

Ei kannata liikoja miettiä. Se on nopeasti ohi ja miehesi voi olla pitelemässä kädestä. t. 2 x sektio. PS. Sektion jälkeinen tukivyö tai tiukka masutuubi helpottaa haavakipua. Muista pyytää tarpeeksi kipulääkettä sairaalassa, eivät anna pyytämättä kuin vähän.

Suunniteltua sektiota ei tehdä humautuksessa, vaan puudutuksessa. Ihan järjissäsi siis olet. Alaraajat on poissa pelistä pari tuntia ainakin. Pyydä kipulääkettä aina kun tarvitset. Leikkauksen ei kuulu sattua kohtuuttomasti. Hyvin se menee.

Puudutus laitetaan mutta mitään väsyttäviä tai huumaavia lääkkeitä ei anneta sektion aikana mielellään lainkaan. Sitten kun lapsi on syntynyt ja napanuora katkaistu voi tarvittaessa saada rauhoittavaa lääkettä. Humautusta ei käytetä missään sektiossa.

Suunniteltu sektio on monille kaunis ja rauhallinen tapahtuma. Kun et tunne kipua eikä muutakaan angstia ole, voit rauhassa keskittyä lapsesi syntymään. Tunnet kyllä, että mahassa myllätään, mutta kipu- ja kylmätunto on poissa. Sektio on myös nopeasti ohi. Jos kaikki menee hyvin, salissa ollaan vain noin 45 minuuttia ja siinä ajassa tehdään puudutus, leikataan, tervehditään vauvaa ja ommellaan. 

Älä suotta pelkää! Tulet todennäköisesti kokemaan sektiosalissa elämäsi hienoimpia hetkiä! Muistan kun miehen kanssa pidettiin rauhassa toisiamme kädestä kiinni ammattilaisten tehdessä työtään ja sitten kuului jo vauvan itku sermin takaa. Pian saatiin vauva jo halattavaksi :)

Sektiossa ikävin puoli on se seuraava päivä kun lähdetään liikkeelle, joten muista pitää huoli, että saat kunnon kipulääkityksen.

Sektio on ihana tapa synnyttää. Minulle on tehty neljä suunniteltua sektiota, ja kaikki menneet hyvin. Viimeisin kuukausi sitten, mutta voisin mennä uudelleen vaikka ensi viikolla. En ainakaan minä saanut kertaakaan "humautusta", vaan leikkaukset tehtiin puudutuksessa. Tietysti se on iso leikkaus ja toipuminen vie aikansa. Mene avoimin mielen synnytykseen/sektioon, nauti joka hetkestä, sillä pian se on vain muisto!

Humautus on jees fiilis, mutta kaikki muu sitten sen jälkeen ei ole.