Kaksosten synnytys alakautta ----> onko todella hankalaa?

Minulla esikoisen synnytys kesti aikoinaan n. 9t ja loppuvaiheessa melkein jouduttiin turvautumaan imukuppiin, mutta vatsasta kun painettiin melko väkivaltaisesti, saatiin poika ulos ilman imukuppia. Ponnistusvaihe kesti reilun tunnin ja oli tosi rankka kokemus. Esikoisen jälkeen sain kahdet kaksoset peräkkäin joista molemmat parit ovat olleet samassa tarjonnassa eli A raivotarjonnassa ja B perätilassa. Molemmat synnytykset ovat sujuneet nopeasti ja hyvin.

Ensimmäisessä tuplasynnytyksessä B-vauva kääntyi A:n synnyttyä raivotarjontaan ja molemmat siis syntyivät normaalisti ja TODELLA helposti verrattuna esikoiseen. Toisessa kaksossynnytyksessä A tuli siis normaalisti ja B-vauvan synnytin perätilassa. Tyttö syntyi ihan helposti vaikka perätilassa olikin.

Ei siis mielestäni kannata ollenkaan pelätä kaksossynnytystä, varsinkaan jos olet jo yhden synnyttänyt. Toinen lapsi tulee lähes aina paljon helpommin kuin esikoinen. Lisäksi tuplat ovat keskimääräistä pienempiä joten siksikin homma on helpompaa :). B-vauvan synnyttäminen on myös helpompaa kuin A:n, koska paikat ovat jo auki valmiiksi. Kaikkein helpottavinta minun kaksossynnytyksissä on ollut se että lääkärit ovat koko ponnistusvaiheen olleet kokoajan läsnä ja olen kokenut olevani hyvissä, osaavissa käsissä.

Tsemppiä koitokseen ja turhat huolet pois :)!

b:vauvan synnyttäminen helppoa,kun a on aukaissu tiet..(= mulla oli b-vauva melkein puoli kiloa isompi, kuin a, niin se ei todellakaan tullu " siinäsivussa" .. mut muuten oli kaksosten synnyttäminen helpompaa, mitä esikoisen synnyttäminen. .. kaikki meni ihan hyvin, molemmat oli raivotarjonnassa...

Esikoista synnytin 34½h ja se oli aika rankka kokemus, vaikkakaan ei tarvittu mitään apuvälineitä, mutta pitkän keston takia olin itse täysin puhki ponnistusvaiheessa. Kaksoset syntyivät tasan 2v. myöhemmin ja synnytyksen kesto oli 5h25min. Synnytys oli todella helppo esikoiseen verrattuna, tyttö syntyi 3 ponnistuksella (2395g, 46cm) ja poika 1 ponnistuksella (2995g, 49cm). Synnytyksen käynnistyttyä (vedet menivät) oli poika (b-vauva) vielä perätilassa, mutta kääntyi raivotarjontaan siskon synnyttyä. Olin itse hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen ja esim. en saanut tikin tikkiä sillä minkäänlaisia repeämiä ei tullut. Itselläni ei ole kuin hyvää sanottavaa kaksosten alatiesynnytyksestä!! Tsemppiä synnytykseen!!

eli minulla kaksosten synnytys oli kolmas synnytys...helppo!

a raivotarjonnassa ja b perätilassa. todella vähän tuli supistuksia koko aikana mutta oksitosiinia lisättiin sitten tosi paljon...vaikka ei sekään niihin oikein auttanut mutta syntyivät kuitenki. synnytys kesti 3,5

tuntia. molempien ponnistus kolme minuuttia kun supistuksia jouduttiin odottelemaan mut tosi helposti syntyivät. b mielestäni vielä helpommin vaikka oli perätilassa! vauvat painoivat a2680g ja b 2615g

että kyllä se hyvin menee... tunnen useita joilla kaksoset ja oikeestaan kaikilla ketä tiedän niin synnytys on ollut helppo!

varmahan ei voi olla mut olet hyvässä ja asiantuntevassa hoidossa siellä!

tsemppiä tulevaan...





äippä+ kaks tyttöö ja kaksospojat

Mä synnytin kaksoset kesäkuussa alakautta, A päätarjonnassa ja B perätilassa. Mulla tämä oli toinen raskaus ja mullakin eka synnytys oli melko pitkä ja eteni hitaasti.



Mulla käynnistettiin synnytys ja oli todellakin nopeampi ja rajumpi kuin eka synnytys. Ekaa synnytystä kuvailisin sanoilla " pitkä kitinä" ja tämä toinen oli sitten nopeampi, mutta kivuliaampi ( jos mahdollista????), koska alun keveät supistukset puuttuivat kokonaann ja alkoi heti kunnon supistuksilla 5 min. välein. Tippa laitettiin noin klo 9 aamulla ja joskus klo 10 alkoi supistukset , jotka jo joskus 11 aikaan olivat sitä luokkaa että huusin ääneen. Paikat ei kuitenkaan lähteneet aukeamaan niin nopeasti kuin kätilökin ajatteli. Kivut oli kovat, mutta synnytys ei aluksi juuri tuntunut etenevän ja vaadin epiduraalin, koska en ois enää jaksanut sekuntiakaan, oli semmoset kivut jo. No, se laitettiin, mutta joku meni mönkään, koska se ei auttanut oikeastaan kuin ehkä ihan hiukan. Esikoista synnyttäessä kipu katosi kokonaan ja tietysti odotin samaa vaikutusta nytkin. Mutta ei, huusin silti ääneen ja vedin ilokaasua.



Kätilöillä oli kova kiire ja olin aika kauan oman onneni nojassa ja kätilö tuli sitten jossain vaiheessa katsomaan alakertaa. Yhtäkkiä kohdunsuu olin auennut kokonaan, vaikka aluksi ei meinannut tapahtua mitään. Vauva oli vielä ylhäällä ja sain mennä vessaan ja kätilökin lähti jonnekin. Vesassa sitten tuli tunne, että se syntyy ja päähän sieltä jo oli tulossa eikä niinkään isompi hätä.....A syntyi ihan helposti parilla työnnöllä samantien ku pääsin synnytyspenkille ja saliin tuli monta kätilöä ja pari lääkäriä. Sen jälkeen vissiin alkoi supistukset heikkenemään ( luin jälkikäteen papereista), mutta kivut oli kovemmat ( tai sitten voimat oli jo loppu). Olin tosi kipeä ja huusin ääneen. B oli perätilassa ja kesti aikansa enenn kuin se laskeutui siten, että käskivät ponnistaa. Ponnistaminen oli hankalampaa kuin ensimmäisen eikä se tosiaan liukunut itsekseen ulos. Mutta se johtui just tosta perätilahommasta. Jos ois toinenkin ollut pää edellä tulossa, ni ois tullut varmaan ihan helposti. B ei meinanut tulla ulos helposti, tippaa lisättiin ja lääkärit koimensi vaan työntämään. No, tulihan se lopulta. Aluksi oli eloton, mutta rupesi hengittämään onneksi lastenlääkärin käsittelyssä. Onneksi, ehdin jo säikähtämään, vaikak tokkurassa ja sekaisin olinkin.



Tuossa oli henkilökuntaa reilusti paikalla ja yks kokeneempi lääkäri, joka ohjasi nuorempaa sairaalalääkäriä. Tuo seniori oli aika epäempaattienn tapaus, mutta varsinainen hoitava lääkäri aivan ihana nuorehko naislääkäri. Ja vaikka vanha lääkäri ei empaattinen ollutkaan, ni oli varmaan pätevä kuitenkin. Ilmeisesti leikkurikin oli jo hälytettu valmiiksi B.n ulostulon kestäessä, koska sieltä tuli pari hoitsua jo synnytyssaliinkin...siinä vaiheessa tosin en itse sitä tajunnut pelätä tai edes tajunnut, että mitä varten leikkaussalihenkilökunta nyt tätä tulee katselemaan.



Kahdeksan tunnin kuluttua tiputuksen aloituksesta kumpikin vauva oli maailmassa ja kaikki päättyi hyvin. Kipu oli kova, mutta palkinto vaivan arvoinen. Tietyllä tavalla tämä oli kaikesta huolimatta helpompi kuin eka synnytys. Tiesi, mitä tuleman pitää yms ja oli yli puolet lyhyempi. Vaikeinta tässäkin se avautumiskipu oli ja siinähän ne sitten ponnisti kaksi peräkanaa. Sillä hetkellä se tuntui kauhealta, mutta kyllä se aina menee. Ja tosiaan, sektioonhan ne vievät helposti ja sinua tarkkaillaan tiiviisti, vaikka kätilöillä kiire olisikin.



Onnea!

Siinä mielessä jaan kokemuksesi, että esikoisen synnytyksessä supistukset loppuivat täysin siihen, kun vauva syntyi ja istukka kaavittiin käsin nukutuksessa. Pelkäsin siis etukäteen saman tapahtuvan tuplana, sitä verenhukkaa yms.



Molemmat synnytykseni on käynnistetty (esikoisen 42+0 ja kaksosten 37+0) eikä omia supistuksia juurikaan tullut tai ne olivat heikkoja. Kaksossynnytyksessä oksitosiinitiputusta piti säädellä ja säästellä, jotta supistuksia riittäisi B-vauvallekin, joten käytännössä punnasin A-tytön ulos ilman supistuksia :) Toki mittarit jotain pientä osoittivat, mutta itse en epiduraalilta tuntenut mitään eikä niistä ollut juurikaan apua. Onneksi tyttö oli hieman pikkuveljeään pienempi (3420g) ja syntyi 20min ponnistamisen jälkeen.



Sain levätä supistuksia odotellen 20min ja sen jälkeen ne alkoivat uudestaan. Nyt oksitosiini laitettiin jo " täysille" ja supistukset auttoivat nuorimmaisemme (3850g) maailmaan 9min ponnistelujen jälkeen. Siinä vaiheessa ilmoitin kätilölle, että kohta lähdetään leikkuriin, sillä edessä on enää pahin - istukat. Yllätys olikin suuri, kun jonkun ajan kuluttua tunsin muljahduksen ja kätilö ilmoitti istukoiden syntyneen täydellisinä.



Minulle siis kaksosten synnytys oli aivan mahtava kokemus! Olin samantien valmis suihkuun ja kaksi seuraavaa päivää ravasin vauvoja katsomassa Vastasyntyneiden Valvontaosastolla, jossa he olivat heikkojen hapetusarvojen takia (olivat kuitenkin niin pikkuviikkoisia).



Luota vaan itseesi ja lähde synnyttämään pää pystyssä! Sinä selviät siitä ja hyvässä lykyssä koet jotain aivan upeaa ja ihmeellistä :)



Hilla ja uhmakkaat 2v2kk

...ketjussa " Alatiesynnytys kun B-vauva on perätilassa" , viimeisin viesti on heinäkuun alusta, linkin osoite: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=7220814&p=3&tmode=1&smode=

en ehtinyt edes saada mitään kipulääkitystä, ilokaasua vain. Oli siis todella iisi tapaus. Sen sijaan perätilassa olleen B:n kohdalla päädyttiin loppujen lopuksi hätäsektioon, kun sydänäänet hävisivät ja kohtuni ei jaksanut enää supistella A:n jälkeen laisinkaan. Eli molemmat tavat tuli koettua samalla kertaa :-) Tsemppiä vaan ja onnea koitokseen :-)