Lue keskustelun säännöt.
Miten nousta ja koota itsensä työnhaku pettymysten jälkeen?
30.10.2020 |
Miten jaksatte hakea, kun aina tulee ei kiitosta ja haastatteluissa olet vain kiintiö haastateltava, kun vakinaiseen työhön on jo joku valkattu sisältä. Miten jaksaa uskoa itseensä, kun on aivan puhki eikä luota enää itseensä? Vasta 2 kk työnhakua työttömänä, mutta olo jo lannistunut.
Kommentit (56)
Mä kävin paljon työhaastatteluja läpi aikoinaan. Se on peli jonka voi oppia. Mieti joka haastattelusta mikä meni pieleen ja seuraavassa olet parempi. Usein työhaastattelussa ei päästä kiinni siihen oletko pätevä vai et. Sun pitää vaan osata työhaastattelupeli, ja sen oppii harjoittelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei töitä saa enää kuin heti edellisen jälkeen ja täydellisellä cv:llä.
Minulla työhaastatteluissa juokseminen nosti pintaan voimakasta itseinhoa. Ei vain ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää. Välillä olin niin kuormittunut että oksentelin ennen haastatteluja. Yleensä moitin itseäni ennen niitä ja yritin haastatteluissa osoittaa muille etten ole niin surkea kuin miltä minusta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla työhaastatteluissa juokseminen nosti pintaan voimakasta itseinhoa. Ei vain ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää. Välillä olin niin kuormittunut että oksentelin ennen haastatteluja. Yleensä moitin itseäni ennen niitä ja yritin haastatteluissa osoittaa muille etten ole niin surkea kuin miltä minusta tuntuu.
Yritän siis vain sanoa ettet ole ainoa, joka kokee tuon rankaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin paljon työhaastatteluja läpi aikoinaan. Se on peli jonka voi oppia. Mieti joka haastattelusta mikä meni pieleen ja seuraavassa olet parempi. Usein työhaastattelussa ei päästä kiinni siihen oletko pätevä vai et. Sun pitää vaan osata työhaastattelupeli, ja sen oppii harjoittelemalla.
Avaatko tuota peliä, mitä erityisesti kannattaa tietää ja opetella siitä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla työhaastatteluissa juokseminen nosti pintaan voimakasta itseinhoa. Ei vain ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää. Välillä olin niin kuormittunut että oksentelin ennen haastatteluja. Yleensä moitin itseäni ennen niitä ja yritin haastatteluissa osoittaa muille etten ole niin surkea kuin miltä minusta tuntuu.
Mulla nostaa kans ja oksentelu tuttua. Olen myös todella hermostunut ja aivan poikki joka haastattelun jälkeen. Tälläkin viikolla oli useampi haastattelu. Viimeinen meni pieleen koska en ollut jaksanut enää valmistautua ja olin luovuttanut jo koska en ole koskaan aiemminkaan päässyt töihin kyseisen paikan tehtäviin joten epäilin sitä nytkin. Nyt on rekan alle jäänyt olo ja tuntuu, että saan kohta hermo romahduksen. Parisuhdekin kärsii jo enkä jaksa olla innoissaan edes vaikka taas sovittu yksi haastattelu ensi viikolle. En vaan jaksa tätä enää vaikka nyt ei saisi luovuttaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin paljon työhaastatteluja läpi aikoinaan. Se on peli jonka voi oppia. Mieti joka haastattelusta mikä meni pieleen ja seuraavassa olet parempi. Usein työhaastattelussa ei päästä kiinni siihen oletko pätevä vai et. Sun pitää vaan osata työhaastattelupeli, ja sen oppii harjoittelemalla.
Avaatko tuota peliä, mitä erityisesti kannattaa tietää ja opetella siitä? Ap
Sitä oppii vastaamaan sujuvasti kaikkeen jotain samantyylistä diibadaabaa, kun näkee vastauksensa jälkeen paikalla olijoiden ilmeistä millaisia reaktioita haastatteluissa hakijoista on haluttu saada irti.
Tyyliin kysymys kerro mistä viimeksi suutuit... Vastaat vaikka että kahvin jäähtyminen kupissa yllättävän keskeytyksen takia otti viime viikolla tosi paljon päähän (vaikket edes joisi kahvia). Näin näytät ettei sinua oikein mikään hetkauta. Olet sanavalmis ja pokka pitää vaikka kysyttäisiin jotain henkilökohtaista, ihannetyöntekijänä siis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ällöttää ajatus, että tässä maassa töihin pääsee vain ihmiset, jotka osaavat pelata jotain sairasta peliä. Pätevyydellä ei mitään väliä.
t. pitkäaikaistyötön, joka ei osaa pelata. Töitä osaisin kyllä tehdä.
En tiedä. Olen ollut haastattelussa seitsemän kertaa. Aina olen tullut valituksi. Jos osaisin sanoa mitä tulee tehtyä "oikein" niin auttaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Olen ollut haastattelussa seitsemän kertaa. Aina olen tullut valituksi. Jos osaisin sanoa mitä tulee tehtyä "oikein" niin auttaisin.
Millainen tyyppi olet? Entä millainen koulutus sinulla on? Ap
Vierailija kirjoitti:
Ällöttää ajatus, että tässä maassa töihin pääsee vain ihmiset, jotka osaavat pelata jotain sairasta peliä. Pätevyydellä ei mitään väliä.
t. pitkäaikaistyötön, joka ei osaa pelata. Töitä osaisin kyllä tehdä.
Joo en osaa itsekään mitään pelejä. Haluan vain töihin ilman mitään kikkailua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin paljon työhaastatteluja läpi aikoinaan. Se on peli jonka voi oppia. Mieti joka haastattelusta mikä meni pieleen ja seuraavassa olet parempi. Usein työhaastattelussa ei päästä kiinni siihen oletko pätevä vai et. Sun pitää vaan osata työhaastattelupeli, ja sen oppii harjoittelemalla.
Avaatko tuota peliä, mitä erityisesti kannattaa tietää ja opetella siitä? Ap
Eli jos joku kysyy että mikä on sun heikkous, niin sanot että olen liian tunnollinen tms. Ja sitten opit mitä sinun osaamisalueelta ne usein kysyvät ja opettelet niihin vastaukset. Ja et panikoi kun tulee joku ylläri, koska sulla kokemusta. Ja keksit hyvän vastauksen kysymykseen miksi hait tänne.
Viisi vuotta työttömänä, satoja hakemuksia, muutama haastattelu ja nolla työpaikkaa. En enää jaksa ei-vastauksia ja olen alistunut siihen, että en enää mene töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisi vuotta työttömänä, satoja hakemuksia, muutama haastattelu ja nolla työpaikkaa. En enää jaksa ei-vastauksia ja olen alistunut siihen, että en enää mene töihin.
Saako kysyä millä alalla olet ja mikä on koulutuksesi/työkokemuksesi? Oletko minkä ikäinen? Sitkeä olet ollut jos noin monta vuotta olet hakenut! Toivon sinulle kaikkea hyvää! Ap
Itselläni itseluottamus ei ole kiinni siitä olenko työelämässä vai en. Voin vain tehdä parhaani ja minut valitaan tai sitten ei valita. Olen ollut useita kertoja lyhyempiä ja pidempiä vuosien pätkiä työttömänä ja ei ole juuri ahdistanut. Vaikka en ole ollut työelämässä olen kokenut elämäni merkitykselliseksi ja tekemisestä ei ole ollut puutetta. Edes työttömyyden pitkittyessä ja ansiosidonnaisen loppuessa alkava köyhyys ei ole ollut ongelma sillä olen tottunut köyhyyteen jo lapsuudessa.
Ikää on yli viisikymmentä. Minulla on hyvin käytännöllinen maisterintutkinto ja tuore, täydentävä AMK-tutkinto. Koulutustani vastaavassa työssä, monissa alan tehtävissä, olen ollut vuodesta 1990 lähtien.
En olisi uskonut, että minun menneisyydelläni joutuisi työttömäksi. Ilmeisesti tuo mediassa käsitelty 55 vuoden ikäraja pitää paikkansa. Olen erittäin hyvä työssäni, mutta minulta puuttuu kokonaan se röyhkeys, jolla suhteita käytetään ja työpaikkoja saadaan. Olen käynyt TE-toimiston hyviä rekrykursseja, mutta ei päällekäyvyyttä voi opettaa ihmiselle, jonka luonteessa sitä ei ole.
Onnea sinulle työnhakuun. Vaikutat niin reippaalta, että ehkä vielä tärppää.
Vierailija kirjoitti:
Ikää on yli viisikymmentä. Minulla on hyvin käytännöllinen maisterintutkinto ja tuore, täydentävä AMK-tutkinto. Koulutustani vastaavassa työssä, monissa alan tehtävissä, olen ollut vuodesta 1990 lähtien.
En olisi uskonut, että minun menneisyydelläni joutuisi työttömäksi. Ilmeisesti tuo mediassa käsitelty 55 vuoden ikäraja pitää paikkansa. Olen erittäin hyvä työssäni, mutta minulta puuttuu kokonaan se röyhkeys, jolla suhteita käytetään ja työpaikkoja saadaan. Olen käynyt TE-toimiston hyviä rekrykursseja, mutta ei päällekäyvyyttä voi opettaa ihmiselle, jonka luonteessa sitä ei ole.
Onnea sinulle työnhakuun. Vaikutat niin reippaalta, että ehkä vielä tärppää.
Tämän kirjoitti siis numero 14 vastauksena ap:n kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni itseluottamus ei ole kiinni siitä olenko työelämässä vai en. Voin vain tehdä parhaani ja minut valitaan tai sitten ei valita. Olen ollut useita kertoja lyhyempiä ja pidempiä vuosien pätkiä työttömänä ja ei ole juuri ahdistanut. Vaikka en ole ollut työelämässä olen kokenut elämäni merkitykselliseksi ja tekemisestä ei ole ollut puutetta. Edes työttömyyden pitkittyessä ja ansiosidonnaisen loppuessa alkava köyhyys ei ole ollut ongelma sillä olen tottunut köyhyyteen jo lapsuudessa.
Saavuttaisinpa itsekin tällaisen tilanteen joskus... t. eri
Olisiko sinulla tilaisuutta puhua noista ajatuksista jonkun ammattilaisen kanssa? Tuo on todella kuormittava elämänvaihe.