Miten nousta ja koota itsensä työnhaku pettymysten jälkeen?

Tsemppiä aloittaja. Tuo on paska tilanne. Itselläni työttömyyttä kesti 8kk. Kävin monissa haastatteluissa, pääsin varasijoille, mutta millään ei tuntunut tärppäävän. Kunnes sitten lopulta kuitenkin tärppäsi. Vinkkini siis sinulle on: koita vain jaksaa juosta niissä haastatteluissa. Tiedän, että se on väsyttävää ja lannistavaa, varsinkin kun saa sen soiton tai viestin: "Valintamme ei valitettavasti tällä kertaa kohdistunut sinuun". Koita silti muistaa, että sinä olet pätevä, sinä olet kykenevä ja sinä ansaitset saada hyvän työn. Jossain vaiheessa arpa osuu kohdallesi.

Vierailija kirjoitti:

Ikää on yli viisikymmentä. Minulla on hyvin käytännöllinen maisterintutkinto ja tuore, täydentävä AMK-tutkinto. Koulutustani vastaavassa työssä, monissa alan tehtävissä, olen ollut vuodesta 1990 lähtien.

En olisi uskonut, että minun menneisyydelläni joutuisi työttömäksi. Ilmeisesti tuo mediassa käsitelty 55 vuoden ikäraja pitää paikkansa. Olen erittäin hyvä työssäni, mutta minulta puuttuu kokonaan se röyhkeys, jolla suhteita käytetään ja työpaikkoja saadaan. Olen käynyt TE-toimiston hyviä rekrykursseja, mutta ei päällekäyvyyttä voi opettaa ihmiselle, jonka luonteessa sitä ei ole.

Onnea sinulle työnhakuun. Vaikutat niin reippaalta, että ehkä vielä tärppää.

Onpa ikävä kuulla. Harmi ettei ole ollut tarpeeksi fiksuja työnantajia jotka olisivat tajunneet sinut napata. Itseltäkin kyllä puuttuu tuo röyhkeys. :(mutta pakko varmaan jaksaa yrittää, koska olisi vielä 30 vuotta ainakin työikää jäljellä...Kiitos tsempeista. Niitä tarvitaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itselläni itseluottamus ei ole kiinni siitä olenko työelämässä vai en. Voin vain tehdä parhaani ja minut valitaan tai sitten ei valita. Olen ollut useita kertoja lyhyempiä ja pidempiä vuosien pätkiä työttömänä ja ei ole juuri ahdistanut. Vaikka en ole ollut työelämässä olen kokenut elämäni merkitykselliseksi ja tekemisestä ei ole ollut puutetta. Edes työttömyyden pitkittyessä ja ansiosidonnaisen loppuessa alkava köyhyys ei ole ollut ongelma sillä olen tottunut köyhyyteen jo lapsuudessa.

Ihailtavaa! Pystyisimpa itse samaan. Itsellä taitaa itseluottamus ja itsetunto olla liikaakin kiinni työstä ja suorituksista. :( Ehkä yritän funtsia miten saavutan tuon sinun tilasi... Ap

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä aloittaja. Tuo on paska tilanne. Itselläni työttömyyttä kesti 8kk. Kävin monissa haastatteluissa, pääsin varasijoille, mutta millään ei tuntunut tärppäävän. Kunnes sitten lopulta kuitenkin tärppäsi. Vinkkini siis sinulle on: koita vain jaksaa juosta niissä haastatteluissa. Tiedän, että se on väsyttävää ja lannistavaa, varsinkin kun saa sen soiton tai viestin: "Valintamme ei valitettavasti tällä kertaa kohdistunut sinuun". Koita silti muistaa, että sinä olet pätevä, sinä olet kykenevä ja sinä ansaitset saada hyvän työn. Jossain vaiheessa arpa osuu kohdallesi.

Kiitos. Näin se täytyy ajatella. Silloin ainakin on toivo mennyt jos luovuttaa. :(Ap

Vierailija kirjoitti:

Ikää on yli viisikymmentä. Minulla on hyvin käytännöllinen maisterintutkinto ja tuore, täydentävä AMK-tutkinto. Koulutustani vastaavassa työssä, monissa alan tehtävissä, olen ollut vuodesta 1990 lähtien.

En olisi uskonut, että minun menneisyydelläni joutuisi työttömäksi. Ilmeisesti tuo mediassa käsitelty 55 vuoden ikäraja pitää paikkansa. Olen erittäin hyvä työssäni, mutta minulta puuttuu kokonaan se röyhkeys, jolla suhteita käytetään ja työpaikkoja saadaan. Olen käynyt TE-toimiston hyviä rekrykursseja, mutta ei päällekäyvyyttä voi opettaa ihmiselle, jonka luonteessa sitä ei ole.

Onnea sinulle työnhakuun. Vaikutat niin reippaalta, että ehkä vielä tärppää.

Sullekin voisi olla hyvä ajatella sitä työhaastattelupelinä. Ei työhaastattelussa päästä kiinni siihen oletko pätevä vai et. Sun vaan pitää osata antaa hyvät vastaukset kysymyksiin joita haastattelijat kysyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikää on yli viisikymmentä. Minulla on hyvin käytännöllinen maisterintutkinto ja tuore, täydentävä AMK-tutkinto. Koulutustani vastaavassa työssä, monissa alan tehtävissä, olen ollut vuodesta 1990 lähtien.

En olisi uskonut, että minun menneisyydelläni joutuisi työttömäksi. Ilmeisesti tuo mediassa käsitelty 55 vuoden ikäraja pitää paikkansa. Olen erittäin hyvä työssäni, mutta minulta puuttuu kokonaan se röyhkeys, jolla suhteita käytetään ja työpaikkoja saadaan. Olen käynyt TE-toimiston hyviä rekrykursseja, mutta ei päällekäyvyyttä voi opettaa ihmiselle, jonka luonteessa sitä ei ole.

Onnea sinulle työnhakuun. Vaikutat niin reippaalta, että ehkä vielä tärppää.

Sullekin voisi olla hyvä ajatella sitä työhaastattelupelinä. Ei työhaastattelussa päästä kiinni siihen oletko pätevä vai et. Sun vaan pitää osata antaa hyvät vastaukset kysymyksiin joita haastattelijat kysyvät.

Ongelmaksi on muodostunut se, etten enää edes pääse haastatteluihin. Viimeisin oli reilut kolme vuotta sitten. Haastattelut menivät omasta mielestäni oikein hyvin, mutta useimmista kuitenkin jäi sellainen tuntu, että hakija oli päätetty ennen rekrytointikommervenkkien aloittamista. Yhdessä haastattelussa sanottiin ihan suoraan, että minut oli kutsuttu vain haastattelijoiden uteliaisuuden vuoksi.

Yleensä haastattelukysymykset tulevat suoraan jostain valmiista pohjasta. Työnantaja ei niinkään välttämättä ole kiinnostunut mitä vastaat, vaan näkemään että ylipäätään osaat paineen alla käyttäytyä riittävän fiksun oloisesti ja saat suusi auki.

Esimerkiksi eräässä haastattelussa ollut kysymys mikä on isoin töissä tekemäsi virhe... Kelasin sen kuullessani että eihän yleensä perustöitä tekevillä ihmisillä edes työtehtävien puolesta yleensä ole tilaisuutta tehdä kovin massiivisia kämmejä töissä. Vastasin kuitenkin jotain sen suuntaista, että jotakin työtehtäviä olisin voinut priorisoida toisin. Luulen että tuo oli parempi kuin jos avautuisi perusteellisesti ettei ole ikinä oppinut esimerkiksi hoitamaan jotain asioita ajallaan ja työnantajalle on on tullut siitä paljon harmia jne.

Työhaastattelupeli tarkoittaa sitä, että myyt työnantajan illuusion siitä, että voisit olla juuri sitä mitä he ovat etsimässä, hakijasta jää ns. hyvä fiilis. Arkipäiväinen todellisuus paljastuu yleensä nopeasti. Työpaikka harvoin on niin mahtava kuin mitä haastattelussa lupailtu eikä ja työntekijäkään yleensä paljastu miksikään ihmeidentekijäksi, vaan ihan tavalliseksi puurtajaksi.

Haen vuokrafirmojen kautta töihin, kun he osaavat myydä minua paremmin töihin ja sieltä voi poikia hyväkin paikka.

Olen yrittänyt motivaation säilyttämiseksi yhdistää haastatteluissa käyntien yhteyteen jonkun kivan jutun, esimerkiksi palkintona sen jälkeen pullakahvit jossain kivassa kahvilassa yms.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä haastattelukysymykset tulevat suoraan jostain valmiista pohjasta. Työnantaja ei niinkään välttämättä ole kiinnostunut mitä vastaat, vaan näkemään että ylipäätään osaat paineen alla käyttäytyä riittävän fiksun oloisesti ja saat suusi auki.

Esimerkiksi eräässä haastattelussa ollut kysymys mikä on isoin töissä tekemäsi virhe... Kelasin sen kuullessani että eihän yleensä perustöitä tekevillä ihmisillä edes työtehtävien puolesta yleensä ole tilaisuutta tehdä kovin massiivisia kämmejä töissä. Vastasin kuitenkin jotain sen suuntaista, että jotakin työtehtäviä olisin voinut priorisoida toisin. Luulen että tuo oli parempi kuin jos avautuisi perusteellisesti ettei ole ikinä oppinut esimerkiksi hoitamaan jotain asioita ajallaan ja työnantajalle on on tullut siitä paljon harmia jne.

Tämän päivän haastattelu taisi mennä päin sitä itseään.. Jäädyin parissa kysymyksessä totaalisesti. Sepä se onkin miten olla itsevarma kun itseluottamus on lytistetty kerta toisensa jälkeen noissa haastatteluissa... Huoh. Ap

Voi kun pääsisi edes haastatteluihin =(

t. 50-vee pitkäaikaistyötön täydellisellä kokemuksella ja koulutuksella sekä suosituksilla.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsisi edes haastatteluihin =(

t. 50-vee pitkäaikaistyötön täydellisellä kokemuksella ja koulutuksella sekä suosituksilla.

Itse olen yllättynyt kun olen päässyt niin moneen.. Tosin lopputulos sama kuin sulla ja ilman töitä vaan olen yhä. Ja rättiväsynyt tähän työnhaku showhun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni itseluottamus ei ole kiinni siitä olenko työelämässä vai en. Voin vain tehdä parhaani ja minut valitaan tai sitten ei valita. Olen ollut useita kertoja lyhyempiä ja pidempiä vuosien pätkiä työttömänä ja ei ole juuri ahdistanut. Vaikka en ole ollut työelämässä olen kokenut elämäni merkitykselliseksi ja tekemisestä ei ole ollut puutetta. Edes työttömyyden pitkittyessä ja ansiosidonnaisen loppuessa alkava köyhyys ei ole ollut ongelma sillä olen tottunut köyhyyteen jo lapsuudessa.

Ihailtavaa! Pystyisimpa itse samaan. Itsellä taitaa itseluottamus ja itsetunto olla liikaakin kiinni työstä ja suorituksista. :( Ehkä yritän funtsia miten saavutan tuon sinun tilasi... Ap

Luulen että omalla kohdallani reitti tämän tilan saavuttamiseen on ollut se että toinen vanhempani ei ole ollut ikinä töissä minun elinaikanani. Sai minut ja sisarukseni nuorena, oli meidän kanssa kotona pitkään, sairastui kun nuorin alkoi olla siinä iässä että olisi voinut palata töihin ja ei enää kuntoutunut työkykyiseksi. Jotenkin siitä on jäänyt sellainen kuva että elämä voi olla merkityksellistä ja hyvääkin vaikka ei olisi töissä syystä tai toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsisi edes haastatteluihin =(

t. 50-vee pitkäaikaistyötön täydellisellä kokemuksella ja koulutuksella sekä suosituksilla.

Itse olen yllättynyt kun olen päässyt niin moneen.. Tosin lopputulos sama kuin sulla ja ilman töitä vaan olen yhä. Ja rättiväsynyt tähän työnhaku showhun. Ap

Mä haen te-koulutuksen kautta uusia mahdollisuuksia. Jos mahdollista, niin suosittelen Taitotalon koulutuksia.

Heitä läskiksi ja jää roikkumaan korvauksille.

Pidä mielessä että myös sinä haastattelet sitä työnantajaa. Yritä unohtaa hetkeksi että "nyt on kiire löytää töitä" ja mene sinne haastatteluun asenteella haluaisinko oikeasti olla täällä töissä ja mitä tällä työnantajalla on tarjottavaa minulle?

Ja muista että olet vain suurtyöttömyyden etuaaltoa, robotointi viet työt nopeasti koko maailmasta. Mikä sua vapaa-ajalla kiinnostaa ja mikä olisi sun ideaali elämä?

Helpommin sanottu kuin tehty, ymmärrän kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni itseluottamus ei ole kiinni siitä olenko työelämässä vai en. Voin vain tehdä parhaani ja minut valitaan tai sitten ei valita. Olen ollut useita kertoja lyhyempiä ja pidempiä vuosien pätkiä työttömänä ja ei ole juuri ahdistanut. Vaikka en ole ollut työelämässä olen kokenut elämäni merkitykselliseksi ja tekemisestä ei ole ollut puutetta. Edes työttömyyden pitkittyessä ja ansiosidonnaisen loppuessa alkava köyhyys ei ole ollut ongelma sillä olen tottunut köyhyyteen jo lapsuudessa.

Ihailtavaa! Pystyisimpa itse samaan. Itsellä taitaa itseluottamus ja itsetunto olla liikaakin kiinni työstä ja suorituksista. :( Ehkä yritän funtsia miten saavutan tuon sinun tilasi... Ap

Luulen että omalla kohdallani reitti tämän tilan saavuttamiseen on ollut se että toinen vanhempani ei ole ollut ikinä töissä minun elinaikanani. Sai minut ja sisarukseni nuorena, oli meidän kanssa kotona pitkään, sairastui kun nuorin alkoi olla siinä iässä että olisi voinut palata töihin ja ei enää kuntoutunut työkykyiseksi. Jotenkin siitä on jäänyt sellainen kuva että elämä voi olla merkityksellistä ja hyvääkin vaikka ei olisi töissä syystä tai toisesta.

Tottakai voi olla! Jälleen kerran mainitsen myös kirjan Bullshit Jobs jossa on surkuhupaisia juttuja töistä joita ei tarvitsisi tehdä ollenkaan, mutta yhteiskunnan sumuttamiseksi pidetään ihmiset kiireisen ja teholkkaan näköisinä. Samalla vaivalla ja hinnalla vois järkätä kansalaispalkan.

Minä uskon kohtaloon ja johdatuksen. Jos et saa työtä, jota haet, voit ajatella ettei se ollut sinulle tarkoitettu, vaan sinua odottaa työ, jossa tarvitaan ammattitaitoasi ja lisäksi sinunlaistasi persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon kohtaloon ja johdatuksen. Jos et saa työtä, jota haet, voit ajatella ettei se ollut sinulle tarkoitettu, vaan sinua odottaa työ, jossa tarvitaan ammattitaitoasi ja lisäksi sinunlaistasi persoonaa.

Kuinkahan kauan tällaista johdatusta sopii odottaa?