Jos ihmisellä on esim. parantumaton syöpä, kuuluuko hänen elää loppuelämä niin kuin itse haluaa, vai

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äiti sairasti syöpää niin ei olisi matkustanut ulkomaille, koska koko ajan oli joku hoito päällä ja niiden välissä oli vain lyhyitä katkoja ja myös vakuutusasiat jne. Suomessa matkusti muutaman reissun niin piti ennalta selvittää lähin sairaala, jos sytostaattien vuoksi lähtisi tulehdusarvot nousuun, ohjeen mukaan sairaalaan pitää lähteä jo yöllä, jos kuume lähtee nousuun. 

Harva kuolemansairas on niin hyvässä kunnossa, että pystyy matkustelemaan, mutta jos on niin mikäs siinä sitten. Ja selvittää vakuutuksesta, mitä tapahtuu, jos joutuu sairaalaan ulkomailla, ettei tule ikäviä yllätyksiä jo tiedossa olevan vakavan sairauden hoidossa. 

En välttämättä tarkoita matkustelua. 

Esim. jos kuoleva vaikka toivoo että saisi elää loppuajan ihan yksin keskellä metsää. Itse voisin hyvin kuvitella haluavani tehdä niin. Mitä jos läheiset haluaisi että päin vastoin, tämä henkilön tulisi viettää mahd. paljon aikaa heidän kanssaan. 

Mikä on silloin oikea tapa elää?

No aika todennäköistä on, että jos on syöpä todettu, niin kunto menee sellaiseksi, ettei siinä mikään metsäkämppä käy mielessäkään. 

Tai nimenomaan tarvitsee ne läheisensä sinne mukaan avuksi. 

Juuri näin. Harva kuolemansairas on siinä kunnossa, että pärjäisi itsekseen ilman läheistensä tai sairaalahenkilökunnan apua. Tämän uskallan täältä kuolinvuoteen viereltä kertoa. Sama koskee sitä viimeisten vuosien, kuukausien tai viikkojen matkustelua ja täysillä elämistä. Täysillä eläminen on jo itsessään toive siitä, että voisi elää edes yhden päivän kivutonta tavallista arkea ilman oksentelua ja loputonta ahdistusta.

Lämmin halaus sinulle

Eiköhän ihminen itse päätä elämästään oli tilanne mikä tahansa.

Ihan naurettava ajatus, että vasta kuolemansairaana olisi tehtävä jotain ihme checlist asioita. Jos on joku niin typerä konsepti, miksi sitä ei toteuttaisi nyt ja tässä, ilman sairautta.

Kuolemansairas välittää muiden mielipiteistä silloin kun itse haluaa. En tiedä, onko tilanne loppujenlopuksi kovinkaan erilainen muusta elämästä, jonkun verran on aina neuvotteluja läheisten kanssa, kompromisseja pitää väliin tehdä. Kukaan ei pakota, mutta näin se monella on koska rakkaiden ihmisten toiveet ja hyvinvointi on tärkeää, kuolemansairaallekin. Olen itse menettänyt kaksi rakasta ihmistä aivan liian nuorena, ja kumpikin heistä toivoivat, että heitä kohdeltaisiin mahdollisimman normaalisti ja ihmiset käyttäytyisivät niin kuin ennenkin heidän kanssaan. Ei heillä ollut bucket listoja, vaan halusivat olla mahdollisimman paljon läheisten kanssa, viettää aikaa mökillä ja muuta vastaavaa.

Pitää laatia 4 työpaikkahakemusta/kk, laihduttaa, sijoittaa ja vertailla sähkön hintoja aina viimeiseen hengenvetoon asti, siis jos tällä palstalla asiaa kysytään. Sen syvempää filosofiaa tai henkisyyttä ei suurimmasta osalta palstan henkisesti kypsiltä älyköiltä ei neuvoksi irtoa.

Vierailija kirjoitti:

Voisivat edes silloin toteuttaa sen mahdollisuuden tappaa syöpäsolu: hiilarit niin nolliin, et katoaa!

Tietyntyyppiseen aivosyöpään voi toimia, ei välttämättä muihin syöpiin.

Yksi ikävä asia jota kuolemansairaat usein joutuvat sietämàän ovat nämä uskomushoitojen ja erinäisten ruokavalioiden tuputtajat. Tuttuni vietti viimeiset kuukaudet elämästään jollain ylikalliilla ranchilla,, jossa ketodieetit, paastot ja raakaruoka olivat elämän eliksiiri jolla kaikki sairaudet paranevat. Niin vain kuoli pois. Teki kuten halusi, mutta ikävää perheelle jotka menettivät mahdollisuuden viettää viimeiset ajat hänen kanssaan.

Kysymyksenasettelu on jo kummallinen, kysyt "kuuluuko" ihmisen elää..ei ole mitään sääntöä miten ihmisen pitää viettää loppuelämänsä, jos aikaa on enää vähän. Ihminen elää omien halujen ja voimavarojensa mukaan. Ketä varten edes kysyt, haluatko alkaa määräilemään jotain kuolevaa tuttavaasi ja ohjeistamaan, miten hänen kuuluu viettää muutamat elämän viimeiset päivät? On aika kummallinen ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Voisivat edes silloin toteuttaa sen mahdollisuuden tappaa syöpäsolu: hiilarit niin nolliin, et katoaa!

Tämä nyt on varmasti idiotismin huippu. 

Parantumattomasti sairaskin saa elää haluamallaan tavalla, matkustella jne. Miksi pitäisi olla sitä vastaan?

Jos jotkut haluaisi hänen vaan olevan kotosalla ja läheisten kanssa, olisi se aika kummallista.

Ympäristöä vaihtamalla saa mm.välillä ajatuksetkin ihan muualle.

Vierailija kirjoitti:

Parantumattomasti sairaskin saa elää haluamallaan tavalla, matkustella jne. Miksi pitäisi olla sitä vastaan?

Jos jotkut haluaisi hänen vaan olevan kotosalla ja läheisten kanssa, olisi se aika kummallista.

Ympäristöä vaihtamalla saa mm.välillä ajatuksetkin ihan muualle.

Ulkomaan matkailuun liittyen:

Millaisen matkavakuutuksen parantumattomasti sairas saa? Miten kotiutetaan, jos sairaus pahenee kesken matkan?