Lue keskustelun säännöt.
Miksi nuoret naiset pelkää yksinoloa?
11.02.2014 |
Tuntuu, että monen nuoren naisen elämän suurin asia on se, että ei ole miestä. Odotetaan, että sitten kun saan sen miehen ja parisuhteen, kaikki on hyvin. Ei nautita nuoruudesta vaan surkutellaan vaan sitä, että ei ole miestä.
Sitten kun ollaan suhteessa ja huomataan, että miestä ei kiinnosta se suhde lainkaan ja mies vaan elää omaa elämäänsä omine menoineen tai kärsii alkoholiongelmasta tai pettää, niin kuitenkin roikutaan siinä suhteessa ja ajatellaan, että en mä enää muutakaan löydä ja lapsikin pitäisi jo tehdä, kun ikää alkaa olemaan. Ja sitten roikutaan siinä suhteessa siksi, että se on muka parempi kuin yksinolo.
Miksi näin?
Kommentit (6)
En kyllä ole tuollaista huomannut, tytär on 19v. ja nyt vasta ensimmäinen poikaystävä, ja hän panikoi kun pitäisi muuttaa miehen kanssa yhteen kun on tottunut asumaan yksin. Myöskään tyttäreni ystävättäret eivät vaikuta siltä että olisivat huolissaan jos ei ole poikaystävää, tietääkseni aika monella ei ole.
Kyllä se on luonnekysymys, minua nuorena ärsytti yksi ystävätär joka ei pystynyt olemaan yhtään yksin, kun minä taas olen aina viihtynyt myös yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen kappale on niin totta. Monella tuntuu se onnellisuus olevan kumppanin saamisesta kiinni. Sellaista jopa etsitään väkisin. Itse olen aina ollut sillä linjalla, että sellainen löytyy, jos on löytyäkseen. Mutta sitten on myös niitä nuoria naisia, jotka on olevinaan joitakin ikisinkkuja ja toitottavat muille kuinka heillä valuu parisuhteessa nuoruus hukkaan.
Olen 23, takana monta parisuhdetta. Nyt olen ollut vuoden sinkku, mikä on siis mun tähänastisella mittapuulla kauan :D Olisihan se kiva löytää se loppuelämän kumppani, mutta toisaalta sinkkunakin on kiva, maailmassa on niin paljon muitakin mukavia asioita kuin parisuhteet! Harmi, jos jonkun onnellisuus/onnettomuus on kiinni pelkästään parisuhteen olemassaolosta.
Tottakai minustakin on luonnollista, että nuori ihminen haluaa kumppanin. Mutta joillakin se haluaminen menee ihan yli, koko elämä on siitä kiinni ja asiaa voivotellaan ja vatvotaan ja ei osata olla onnellisia mistään ennen kuin on mies.
Sitten on monta esimerkkiä siitä, että roikutaan epätyydyttävässä suhteessa, jotta ei tarvitsisi olla yksin. Tunnen naisen, joka sanoi, ettei tämä mies varmaan se hänen elämänsä mies ole, mutta ikää on sen verran, että lapset on nyt tehtävä, joten tällä mennään ja katotaan sitten, ollaanko vielä yhdessä vai ei. Ja siis ihan fiksu koulutettu nainen kyseessä.
ap
2: Olin tulossa kirjoittamaan ihan samaa :). Siis, että luonnollistahan on haluta parisuhde ja kaikkialla ympärillämme se näkyy.
Mutta minullakaan ei koskaan ole kumppania ollut, tosin en ole halunnutkaan. Nyt yli nelikymppisenä voin todeta, että niin, jäi sitten kokematta millaista on olla nuori ja rakastunut. En tuon kokemuksen puutteesta sinällään ole pahoillani, koska en nuorena todellakaan suonut ajatustakaan parisuhteelle, ja jos olisin yrittänyt seurustella, niin ei siitä mitään olisi tullut. En muillekaan suosittele "muodon vuoksi" seurustelua, mutta todeta voin, että jäi kokematta tuollainen vaihe elämässä.
Minulla on ystäviä, jotka tuntuvat tarvitsevan parisuhteen aina. Ehkä hieman puolin ja toisin ihmettelemme toistemme valintoja, mutta onneksi ystävyys on kestänyt (ainakin joittenkin kanssa), vaikka elämän valinnat ovat niin erilaiset.
Minusta se on aika luonnollista, että ihmiset siinä iässä kun on nuoria ja kauniita, haluavat pariutua ja etsivät sitä puolisoa. Ei siinä mitään pahaa ole. Kaikkia ei lisäksi yhtään kiinnosta semmoinen vapaa sinkkuelämä nuorenakaan, jolloin on vähän tylsänpuoleista se oleminen ilman kumppania ja perhettä.
Itselläni ei ole omaa lehmää tässä ojassa, olen 39 ja olen elänyt koko ikäni yksin. Viihdyn liiankin hyvin yksin, ja siksi olen vaan ajelehtinut ja ajatellut, että kunhan tässä elelen niin kyllä se joskus se mieskin löytyy. Ei vaan löytynyt. Jos pääsisin ajassa taaksepäin, alkaisin kyllä jo nuorena aktiivisesti etsiä miestä, jonka kanssa perustaa perhe.