Tuntuuko muista sinkuista elämä tyhjältä ilman kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei tunnu, kun olen aseksuaali ja aika erakkoluonne. Mutta ymmärrän silti hyvin että monella tuntuu ja kai se on vain luonnollista, ihminen on kuitenkin jossain määrin "laumaeläin" meitä erikoisempia poikkeuksia lukuun ottamatta ja parinmuodostus ja lisääntymnenkin on aika perustarpeita.

Ja vaikka tosiaan itse olen erilainen niin pidän outona tätä nykyään vallalla olevaa ajattelua, että olisi joku vika jos kaipaa muita ihmisiä ja puolisoa.

Parinmuodostus ei ole perustarve, naiminen sen sijaan on. 

Paha sanoa kun en koskaan ole ollut parisuhteessa.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei tunnu, kun olen aseksuaali ja aika erakkoluonne. Mutta ymmärrän silti hyvin että monella tuntuu ja kai se on vain luonnollista, ihminen on kuitenkin jossain määrin "laumaeläin" meitä erikoisempia poikkeuksia lukuun ottamatta ja parinmuodostus ja lisääntymnenkin on aika perustarpeita.

Ja vaikka tosiaan itse olen erilainen niin pidän outona tätä nykyään vallalla olevaa ajattelua, että olisi joku vika jos kaipaa muita ihmisiä ja puolisoa.

Parinmuodostus ei ole perustarve, naiminen sen sijaan on. 

Naiminen ei ole perustarve, syöminen ja juominen sen sijaan ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Olen eronnut sinkku eikä elämä tunnut yhtään tyhjältä, päinvaistoin. 

Aluksi se onkin vapauttavaa ja olo on helpottunut, kun pääsee honosta suhteesta eroon. Mutta ennustan nyt, että kohta sinäkin olet deittimarkkinoilla parisuhdetta etsimässä.

Neljä vuotta ollut sinkkuna eikä kiinnosta deittimarkkinat yhtään. 

Ei se kyllä tunnu. Hetkittäin elämä toki tuntuu merkityksettömältä ja yksitoikkoiselta, mutta se ei johdu sinkkuudesta, ja nuo tuntemuksen menevät ohi. Koen olevani tosi onnekas, kun elän yltäkylläisyyden ja hyvinvoinnin keskellä ja minulla on mahdollisuuksia valita sekä päättää omasta kohtalostani. 

Suurin osa yksinäisistä sortuu unelmakumppaniajatteluun. Ajatelkaa todellisuutta riitoineen ja ongelmineen, niin ei tunnu enää yksinäiseltä. AV on mahtava palsta, lakkaa heti tekemästä kumppania mieli :p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Olen eronnut sinkku eikä elämä tunnut yhtään tyhjältä, päinvaistoin. 

Onko sulla kavereita vai viihdytkö ihan yksin?

On kavereita ja viihdyn yksin. En ole nyt tavannut ketään kavereita puoleen vuoteen, mutta olen kuitenkin ollut heihin yhteydessä muutoin. 

Ei, sehän olisi työlästä.

Ei tuntunut tyhjältä, mutta kosketusta, läheisyyttä ja seksiä kohtaan oli voimakas kaipuu, perustarpeita kun ovat.

Siksipä en olekaan enää sinkku.

Olen ollut sinkkuna niin pitkään, että en oikein jaksa enää iloita sen hyvistä puolista. Pärjään yksin, mutta olisi kiva, jos elämä olisi joskus muutakin kuin pärjäämistä. Kaipaan kumppania jakamaan asioita, olemaan se

tärkeä ihminen minulle. Haluan rakastaa ja saada vastarakkautta.

Hetken aikaa luulin löytäneeni sellaisen ihmisen, vastinkappaleen. Paluu sinkkuuteen oli karu, kun oli saanut vähän aikaa kokea miltä tuntuu kun ei ole aina yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei tunnu, kun olen aseksuaali ja aika erakkoluonne. Mutta ymmärrän silti hyvin että monella tuntuu ja kai se on vain luonnollista, ihminen on kuitenkin jossain määrin "laumaeläin" meitä erikoisempia poikkeuksia lukuun ottamatta ja parinmuodostus ja lisääntymnenkin on aika perustarpeita.

Ja vaikka tosiaan itse olen erilainen niin pidän outona tätä nykyään vallalla olevaa ajattelua, että olisi joku vika jos kaipaa muita ihmisiä ja puolisoa.

Parinmuodostus ei ole perustarve, naiminen sen sijaan on. 

Naiminen ei ole perustarve, syöminen ja juominen sen sijaan ovat.

No kyllä se vähän on. Tuntuu samalta kuin olisi ihan hirveä nälkä ja jano. 

Siis kropassa asti tuntuu naimisen puute. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Olen eronnut sinkku eikä elämä tunnut yhtään tyhjältä, päinvaistoin. 

Aluksi se onkin vapauttavaa ja olo on helpottunut, kun pääsee honosta suhteesta eroon. Mutta ennustan nyt, että kohta sinäkin olet deittimarkkinoilla parisuhdetta etsimässä.

Neljä vuotta ollut sinkkuna eikä kiinnosta deittimarkkinat yhtään. 

niin deittimarkkinat. Miten hyvä parisuhde?

Pidän elämästäni, mutta kumppanin puute sattuu ja tuntuu tyhjänä tilana.

Ei todellakaan! Olen todella introvertti ja hieman epäsosiaalinen muutenkin, joten on ihan parasta kun ei ole heti miestä ja lapsia rinkumassa huomiota ynnä muuta heti kun tulen kotiin!

Ei todellakaan. Elämä on niin ihanaa yksin, ei kukaan kyttää, määräile, nalkuta, mangu, vongu tai vonkaa. Mitään parempaa en tiedä kuin oman vapauden!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei tunnu, kun olen aseksuaali ja aika erakkoluonne. Mutta ymmärrän silti hyvin että monella tuntuu ja kai se on vain luonnollista, ihminen on kuitenkin jossain määrin "laumaeläin" meitä erikoisempia poikkeuksia lukuun ottamatta ja parinmuodostus ja lisääntymnenkin on aika perustarpeita.

Ja vaikka tosiaan itse olen erilainen niin pidän outona tätä nykyään vallalla olevaa ajattelua, että olisi joku vika jos kaipaa muita ihmisiä ja puolisoa.

Parinmuodostus ei ole perustarve, naiminen sen sijaan on. 

Naiminen ei ole perustarve, syöminen ja juominen sen sijaan ovat.

No kyllä se vähän on. Tuntuu samalta kuin olisi ihan hirveä nälkä ja jano. 

Siis kropassa asti tuntuu naimisen puute. 

Naimattomuuteen (siis panemattomuuteen) ei kuole, toisin kuin syömättömyyteen tai juomattomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Olen eronnut sinkku eikä elämä tunnut yhtään tyhjältä, päinvaistoin. 

Aluksi se onkin vapauttavaa ja olo on helpottunut, kun pääsee honosta suhteesta eroon. Mutta ennustan nyt, että kohta sinäkin olet deittimarkkinoilla parisuhdetta etsimässä.

Neljä vuotta ollut sinkkuna eikä kiinnosta deittimarkkinat yhtään. 

niin deittimarkkinat. Miten hyvä parisuhde?

Ei kiinnosta. Oma tupa ja oma lupa. En ikinä enää muuta kenenkään kanssa yhteen. 

Ei tunnu. Olen tosin ikisinkku eli en ole ikinä seurustellut, joten ehkä en osaa kaivata jotain mitä ei ole koskaan ollutkaan?

Minulla on hyviä ystäviä ja seksiä saan aina välillä, mutta seksiä voisin toki ottaa lisääkin ja ystävien kanssa enemmän kaikkia ihania illanistujaisia ja juhlia.

Kaipaan siis elämääni lisää sosiaalisuutta, juhlia ja mukavia illanviettoja, en miestä.

T: supersosiaalinen sinkkunainen

Todellakin tuntuu. Olen ollut niin kauan yksin etten nää sinkkuudessa yhtään mitään hyviä puolia. Kaipaan enemmän kuin mitään muuta läheisyyttä, kumppanuutta ja seuraa kaikenlaiseen touhuumiseen. Tää yksinäisyys on kamalaa. Kaverit, jotka viettää luonnollisesti suurimman osan ajastaan perheen tai puolisojensa kanssa, eivät todellakaan korvaa sitä, että olisi oma kumppani. Häilyn suorastaan mielenterveyden rajamailla tämän asian kanssa, nytkin itkettää taas aika kovin kun aloin ajatella asiaa tämän keskustelun myötä. 

Mä en ole sinkku. Mä olen yksinäinen. Sinkuilla on yhdenlainen elämä, yksinäisellä on toisenlainen.

Ja kyllä, tämä on melko tyhjää. Hetket yksin ovat varmasti kivoja. Suhteiden välissä saa olla itsekseen ja toteuttaa elämäänsä niin kuin haluaa. Mulla tuo hetkin on ollut koko elämä. Se ei ole sinkkuutta. Se on kaukana siitä. Mä olen lähes joka paikassa yksin. Menen yksin kaikkialle. Olen yksin, kun sattuu ja olen yksin, kun olen onnellinen. Sinkkuus on yleensä valinta ja se edustaa tietynlaista elämää. Yksinäisyys vain on. Se syö ihmisen sisältä pikkuhiljaa ja varastaa tunteet kunnes jäljellä on vain tyhjä kuori.