Pienten lasten äidit, oletteko päivittäin väsyneitä?

Mä en ihan  joka päivä ole väsynyt mutta varmaan joka kolmas ainakin, yhden kanssa pärjään vielä mainiosti, alusta asti toki ollut mukana perhetyöntekijä,  halusin sen itse koska mulla on asperger ja väsyn helposti ja haluan kuitenkin  lapselleni sosiaalisiakontakteja ja vaihtelevuutta arkeen kuten vauvajumpassa käyntiä, muskaria sun muuta mammakerhoo joihin tuskin yksinäni pystyn oma-aloitteisesti vielä lähtemään. Toista last ei tule vaikka on kyselty, ihan sen vuoksi etten usko  mun energian riittävän kuitenkaan kahteen, tai ainakaan vielä pitkää pitkään aikaan uudestaan kaikkea vauva-ajan ihanuutta. Pitää muistaa että myös ns. teillä "normaaleilla" ihmisillä (en pidä itseäni silti mitenkään epänormaalina, itse pidän aspergeria enemmän liutana luonteenpiirteitä, enkäsairautena  joka vaikeuttaa elämää..) on myös varastossa ihan oma  määrä energiaa, toiset vaan jaksaa enemmän kuin toiset päivän aikana ja kyse ei mistään laiskuudesta tai toimettomuudesta ole, kroppa sen kertoo milloin pitää vähän höllätä ja miten paljon jaksaa, ei ihmisiä oo luoto samanlaisiksi näissä asioissa joten turha arvostelu sikseen :)

Voimia valtavasti kaikille joilla lapsen kanssa rankkaa ja väsy kova. Tiedän kuitenkin kaikesta huolimatta pääseväni helpolla. Meillä ei onneksi vauva itke öitä kipuansa enään.

ap

Sumussa mennään täälläkin.

Kolmonen, nyt 7 kk, on myös allerginen. Täysimetin niin pitkään kuin mahdollista aika tiukalla dieetillä. Se helpotti öitä, mutta tietysti verottaa omaa jaksamista kun ruokavalio on kovin rajoittunut. Nyt sitten vauva opettelee kiinteitä, ja reagoi sopimattomiin ruoka-aineisiin refluksilla ja valvomisella. Laitoin hänet eilen klo 21 illalla nukkumaan, ja pidin oikein kirjaa: ennen klo 5 heräsi kaikkiaan 7 kertaa, valvoi sitten klo 7.30 saakka, ja nukahti sitten tunniksi. Herätyskellö soi klo 7, että ehtisin laittaa isommat kouluun. En vain jaksanut nousta, joten herätin miehen huolehtimaan koululaisista.

Nyt on jo noin yleisesti ottaen vähän helpompaa, kun vauvakin menee yöunille periaatteessa klo 21. Ei ole tähän asti nukkunut päiväunia kuin kantoliinassa (refluksin takia), joten päivällä ei oikein voi levätä. Siitä huolimatta olen ihan kuollut  tuolloin klo 21, ja jaksan juuri ja juuri tyhjentää pesu- ja tiskikoneen. Sen jälkeen pitäisi huomioida miestä, ja sitä en sitten enää jaksaisi... Parisuhde ei siis voi mitenkään hyvin, mutta olkoon. 

KÄY LÄÄKÄRISSÄ! Ilman muuta kannattaa tutkituttaa tilanne, vaikka väsymys ajoittuukin pikkulapsiaikaan. 

6 v. ja 2 v. En ole päivittäin väsynyt ollut koskaan. Yksittäisiä päiviä vain.

Minulla on lapset 3v ja kohta 1v. Tämä toisen lapsen vauvavuosi on mennyt täysin sumussa, päätä särkee koko ajan ja ehkä alle kymmenen kertaa olen tuntenut itseni pirteäksi. Silmät ovat raskaat ja päässä humisee. Esikoisen kohdalla en todellakaan tuntenut näin, toki tämä toinen on ollut huonompi nukkumaan, eikä esikoinen enää nuku päiväunia. Näin ollen olen nukkunut ehkä tunnin pari pätkissä viimeisen vuoden.

Haluan kuitenkin uskoa, että kunhan yöt normalisoituvat taas (tästä on jo viitteitä), niin omakin jaksaminen paranee. Ja aion ottaa jatkossa "itsekkäästi" omaa aikaa urheiluun, pari kertaa viikossa. Olkootkin se sitten pois yhteiseltä perheajalta tai lasten ollessa päiväkodissa, mutta ei tämä sumussa kulkeva marttyyriäitikään ole lapsille se paras mahdollinen. ;)

Ei tarvitse pässiksi haukkua. Kertonee enemmän haukkujasta. Vinkkini toimivat varmasti monille esikoisen kanssa. Meilläkin lapsi kärsi kolmen kuukauden koliikin, joten ei se helppoa ollut kipeän vauvan kanssa, mutta hyvällä ennakoinnilla pärjättiin pitkälle, eikä väsymys päässyt ottamaan ylivaltaa. Se, että jaoimme lapsenhoidon myös öisin toi molemmille sen mahdollisuuden, että välillä sai nukkua koko yön. Pulassa olisin ollut, jos emme olisi asioita järjestelleet näin. Siskoni lapsi oli meillä myös usein hoidossa tuohon aikaan, joten sovellettavaa riitti.

Ei tarvitse älähtää ja haukkua, jos aivan kaikki neuvot eivät koske juuri teidän perhettänne, mutta tätä palstaa lukee aika moni ihminen, jolle neuvoni ovat varmasti avuksi. Ei kaikesta tarvitse ottaa itseensä.

9

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 15:47"]

Ei tarvitse pässiksi haukkua. Kertonee enemmän haukkujasta. Vinkkini toimivat varmasti monille esikoisen kanssa. Meilläkin lapsi kärsi kolmen kuukauden koliikin, joten ei se helppoa ollut kipeän vauvan kanssa, mutta hyvällä ennakoinnilla pärjättiin pitkälle, eikä väsymys päässyt ottamaan ylivaltaa. Se, että jaoimme lapsenhoidon myös öisin toi molemmille sen mahdollisuuden, että välillä sai nukkua koko yön. Pulassa olisin ollut, jos emme olisi asioita järjestelleet näin. Siskoni lapsi oli meillä myös usein hoidossa tuohon aikaan, joten sovellettavaa riitti.

Ei tarvitse älähtää ja haukkua, jos aivan kaikki neuvot eivät koske juuri teidän perhettänne, mutta tätä palstaa lukee aika moni ihminen, jolle neuvoni ovat varmasti avuksi. Ei kaikesta tarvitse ottaa itseensä.

9

[/quote]

Minun mielestäni vinkkisi olivat ihan hyvät, ennakointi on aina fiksua. Meillä esikoinen nukkui kohtuullisen hyvin vauvanakin (heräilyä maksimissaan kerran kahdessa tunnissa), miehellä oli alkuun pitkä loma, esikoinen oppi pulolle, joten vuoroja pystyi joskus jakamaan. Urheilu ja vitamiinit tosiaan tukivat omaakin jaksamista.

Mutta.

Tämä toinen. Hän ei ole montaa kahden tunnin pätkää nukkunut yössä putkeen 11kk:n aikana, siinä ei paljoa miehen lomapäivät auta. Pulloakaan ei ole huolinut, joten vastuuta ei ole voinut jakaa, tai miettiä sellaista luksusta kuin mummilaan viemistä. Päiväuniaikoja ei ole pystynyt hyödyntämään, kun on esikoisen tarpeet siinä. Ja jostain syystä nyt kun lapsia on kaksi, niin ollaan sairasteltu paljon enemmän. Väsymys on niin järkyttävää paikoitellen, ettei meistä vanhemmista kumpikaan jaksa urheilla. Yksinkertaisesti kropan fysiikka ei sitä kestä, yritetty on. (Ennen harrastettiin urheilua viisi kertaa viikossa ja ehkä hieman "ylenkatsottiin" muiden tekosyitä olla urheilematta.)

Luulen ja uskon että ihminen tarvitsee perusmäärän unta, jotta hänestä olisi mihinkään extraan. Vastustuskykykin aivan selvästi heikkenee ilman unta.

Mutta pakko tämän on helpottaa jossain vaiheessa, joohan? :)

T. 47

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 15:47"]

Ei tarvitse pässiksi haukkua. Kertonee enemmän haukkujasta. Vinkkini toimivat varmasti monille esikoisen kanssa. Meilläkin lapsi kärsi kolmen kuukauden koliikin, joten ei se helppoa ollut kipeän vauvan kanssa, mutta hyvällä ennakoinnilla pärjättiin pitkälle, eikä väsymys päässyt ottamaan ylivaltaa. Se, että jaoimme lapsenhoidon myös öisin toi molemmille sen mahdollisuuden, että välillä sai nukkua koko yön. Pulassa olisin ollut, jos emme olisi asioita järjestelleet näin. Siskoni lapsi oli meillä myös usein hoidossa tuohon aikaan, joten sovellettavaa riitti.

Ei tarvitse älähtää ja haukkua, jos aivan kaikki neuvot eivät koske juuri teidän perhettänne, mutta tätä palstaa lukee aika moni ihminen, jolle neuvoni ovat varmasti avuksi. Ei kaikesta tarvitse ottaa itseensä.

9

[/quote]

Minun mielestäni vinkkisi olivat ihan hyvät, ennakointi on aina fiksua. Meillä esikoinen nukkui kohtuullisen hyvin vauvanakin (heräilyä maksimissaan kerran kahdessa tunnissa), miehellä oli alkuun pitkä loma, esikoinen oppi pulolle, joten vuoroja pystyi joskus jakamaan. Urheilu ja vitamiinit tosiaan tukivat omaakin jaksamista.

Mutta.

Tämä toinen. Hän ei ole montaa kahden tunnin pätkää nukkunut yössä putkeen 11kk:n aikana, siinä ei paljoa miehen lomapäivät auta. Pulloakaan ei ole huolinut, joten vastuuta ei ole voinut jakaa, tai miettiä sellaista luksusta kuin mummilaan viemistä. Päiväuniaikoja ei ole pystynyt hyödyntämään, kun on esikoisen tarpeet siinä. Ja jostain syystä nyt kun lapsia on kaksi, niin ollaan sairasteltu paljon enemmän. Väsymys on niin järkyttävää paikoitellen, ettei meistä vanhemmista kumpikaan jaksa urheilla. Yksinkertaisesti kropan fysiikka ei sitä kestä, yritetty on. (Ennen harrastettiin urheilua viisi kertaa viikossa ja ehkä hieman "ylenkatsottiin" muiden tekosyitä olla urheilematta.)

Luulen ja uskon että ihminen tarvitsee perusmäärän unta, jotta hänestä olisi mihinkään extraan. Vastustuskykykin aivan selvästi heikkenee ilman unta.

Mutta pakko tämän on helpottaa jossain vaiheessa, joohan? :)

T. 47

[/quote]

Siskolleni kävi pitkälti samoin kuin sinulle. Sen vuoksi esikoinen olikin meillä usein hoidossa, vaikka meilläkin oltiin koliikkisen kanssa paikoin helisemässä. Mutta uskallan lohduttaa, että kyllä se helpottaa. Siskon nuorimmainen on pian puolitoista ja nukkuminen sujuu jo. Tsemppiä.

9

Olen lähes päivittäin. Nyt kuitenkin tämä alkaa olla kohtuullista väsymystä, kun vauva on jo 10 kk, mutta ekat kuukaudet olivat tosi väsyttäviä. Ja yksi isompi lapsi löytyy myös. Mulla väsymykseen veivät vauvan vähäunisuus = paljon valvomista & sairaalaan johtanut rintatulehdus, joka romahdutti vastustuskyvyn hetkeksi (söin useita antibioottikuureja peräkkäin).