Mies sanoi että esikoislapseni on yhdentekevä hänelle.

Mitä sun mielestäsi pitäisi tehdä?

Ei kai ketään pysty pakottamaan rakastamaan jos ei kerran rakasta, mutta tossa tilanteessa täytyy pystyä kohtelemaan tasa-arvoisesti ja  tasapuolisesti  kumpaakin lasta. Jos se ei pysty tähän ja ilmiselvästi suosii teidän yhteistä lastanne, silloin kun sinunkin lapsesi on teillä,

niin se olisi sitten vakavan keskustelun paikka.

Ja mikäli se suosiminen sittenkin jatkuisi, niin sellaista minä en ainakaan katselisi vaan saisi ukko lähteä.

Niin, ei toisen lapsesta voi väkisin pitää. Mies voisi aina valehdella sinulle asiasta, jos se helpottaisi oloasi.

Heti ensimmäiseksi. Olla yhdentekevä ei tarkoita sitä että vihaa tai ei piDä. En minäkään rakasta puolisoni etäpoikaa. Poika asuu muualla ja näen häntä parhaimmillaan kerran 2vk. Koen että on aika luonnollistakin, ettei tuollaisessa tapauksessa saa aikaan läheisiä välejä. Minulle hän on käytännössä tuntematon teini vaikka olemme hänen isän kanssa olleet yhdessä 5 vuotta.  Joo, hän on ihan mukava nuori, mutta tuskin itkisin silmäni päästä jos hän kuolisi. Jos ylipäätään itkisin, itkisin siksi, että miehellä olisi niin tuskaista yms... Vaikka minulla ei ole mitään suojeluvaistoa tuota lasta kohtaan, en minä tunne mitään suuria vihan tai inhon tunteitakaan. Hän on vaan, no, yhdentekevä.

Ei kukaan normaali aikuinen silti sano, että "lapsesi on minulle yhdentekevä".

'Ei kukaan normaali aikuinen silti sano, että "lapsesi on minulle yhdentekevä".'

Mä luulen että se mitä AP ei kerro, on se ettu lause on sanottu keskellä syyttävien riitojen. Eli ihan varmasti kuka tahansa aikuinen normaali ihminen voi tuon sanoa vihaisena.

Siis kahdeksan vuoden jälkeen tajuat, mitä mieltä miehesi on lapsestasi? Olisikohan vika siinä, ettet ole alun alkaenkaan ollut kiinnostunut siitä, tunteeko mies lasta kohtaan jotain vaan tärkeintä on ollut ne fiilikset teidän kahden välillä. Näin monet vanhemmat tekevät.

Säälin lastasi. Oikeastaan molempia lapsia. Mielestäni lapsi ei ole yhdentekevä, jos häntä näkee säännöllisesti. Näen kummilastani vain joitakin kertoja vuodessa, ja hän on silti minulle tärkeä. Emme edes ole mitään läheisiä mutta hän on minulle tärkeä lapsi, ja todellakin surisin ja itkisin, jos hän kuolisi. En siten lainkaan käsitä, miten joku lapsi, jonka elämässä on mukana kuukausittain, voi olla niin yhdentekevä, ettei edes kuolema kiinnostaisi. Täytyy olla tosi kylmä ihminen.

Kysyt mitä tehdä...siis...mitä? Jatkat normaalisti niinkuin tähänkin asti. Mitä tuo muuttaa?

Minusta on positiivista, että on yhdentekevä. Minä ainakin vihaisin lasta sydämeni pohjasta ja toivoisen sen kuolemaa enemmän kuin mitään muuta, suhteen ulkopuoliset lapset ovat suurin kuviteltavissa oleva riesa, vaikka eivät olisi suhteen aikana syntyneetkään.

nro 4 taas tässä.

Tuli mieleen, että tämä vaatimus rakastaa heidän lapsiaan kuin omiaan, tulee jotenkin aina naisilta. Miksi se on niin tärkeää jos lapsella muutenkin on jo rakastavat vanhemmat? 

Me ollaan keskusteltu tästä aiheesta mun miehenkin kanssa ja hänestä siinä ei ole mitään outoa etten tunne jotakin keinoemoista rakkautta hänen poikaansa kohtaan. Eihän se ole mun synnyttämä ja hoitama tai edes kasvattama poika?  En ole kuullut yhdestäkään miehestä joka esittäis epärealistisia odotuksia naisystäviään kohtaan siinä suhteessa mitä tuntea parisuhteen ulkopuolisia lapsia kohtaan. 

Selvennykseksi toki myönnetään, että jos on joutunut avopuolisoksi yhteishuoltajuus kuvioihin, niin silloin soisi ja olisi oletettavaa edes joidenkin tunteiden herääminen vuosien saatossa.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 16:45"]Heti ensimmäiseksi. Olla yhdentekevä ei tarkoita sitä että vihaa tai ei piDä. En minäkään rakasta puolisoni etäpoikaa. Poika asuu muualla ja näen häntä parhaimmillaan kerran 2vk. Koen että on aika luonnollistakin, ettei tuollaisessa tapauksessa saa aikaan läheisiä välejä. Minulle hän on käytännössä tuntematon teini vaikka olemme hänen isän kanssa olleet yhdessä 5 vuotta.  Joo, hän on ihan mukava nuori, mutta tuskin itkisin silmäni päästä jos hän kuolisi. Jos ylipäätään itkisin, itkisin siksi, että miehellä olisi niin tuskaista yms... Vaikka minulla ei ole mitään suojeluvaistoa tuota lasta kohtaan, en minä tunne mitään suuria vihan tai inhon tunteitakaan. Hän on vaan, no, yhdentekevä.

[/quote]

Jos et itkisi niin jotenkin olet tunnevammainen..

Hei sinä 4/10, minulla on kokemusta sellaisesta miehestä. Hänen mielestään jopa haluni saada omia lapsia oli väärin hänen viikonloppulapsiaan kohtaan, minun olisi pitänyt rakastaa niitä kuin omiani ja tyytyä niihin, olla suorastaan onnellinen kun kaikki oli jo valmista. Sanomattakin selvää, että suhde loppui, olen mieluummin yksin lopun ikääni kuin sellaisen miehen kanssa jolla on jo lapsia.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 16:53"]

'Ei kukaan normaali aikuinen silti sano, että "lapsesi on minulle yhdentekevä".'

Mä luulen että se mitä AP ei kerro, on se ettu lause on sanottu keskellä syyttävien riitojen. Eli ihan varmasti kuka tahansa aikuinen normaali ihminen voi tuon sanoa vihaisena.

  [/quote]

Ei ole riidelty sanoi sen ihan tavallisessa keskustelussa.

Jos tässä alkaa itkemään jokaista kummin kaimaakin niin sitä saa tehdä urakalla. Ei surulliset tapahtumat maailmasta lopu. Jokin raja herkkyyksilläkin täytyy olla ja omat surunsa kannattaa valita huolella. Terkuin entinen masentunut!

Miten sinulla ap nyt on vasta tullut esille tämä että mies ei välitä lapsestasi..eikö sitä ole huomannut missään arkielämän tilanteissa? Sääliksi käy näitä lapsia joista ei välitetä.... uskon että tällasilla erolapsilla olisi oikeasti parempi asua pelkästään sen äidin/isän kanssa yhdessä kuin jossain uusioperheessä missä äitipuoli/isäpuoli ei välitä yhtään. Jos lapsi elää vuosikausia tällaisessa ympäristössä missä toinen "vanhempi" suhtautuu häneen ikävästi, se tulee taatusti vaikuttamaan hänen loppuelämäänsä ja itsetuntoonsa. Miettikää vähän ennenkuin perustatte näitä mahtavia uusioperheitänne....suurin osa uusioperheistä on pelkkää kulissia.....inhotaan toisten lapsia jne.

Kerro AP millainen tilanne olis jos olis toisinpäin?  Sulla 1 lapsi miehes kanssa ja tällä esikoinen toisen naisen kanssa joka asuu muualla. Ikävöisitkö lasta ja rakastaisit kuin omaasi? 

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 17:11"]

Miten sinulla ap nyt on vasta tullut esille tämä että mies ei välitä lapsestasi..eikö sitä ole huomannut missään arkielämän tilanteissa? Sääliksi käy näitä lapsia joista ei välitetä.... uskon että tällasilla erolapsilla olisi oikeasti parempi asua pelkästään sen äidin/isän kanssa yhdessä kuin jossain uusioperheessä missä äitipuoli/isäpuoli ei välitä yhtään. Jos lapsi elää vuosikausia tällaisessa ympäristössä missä toinen "vanhempi" suhtautuu häneen ikävästi, se tulee taatusti vaikuttamaan hänen loppuelämäänsä ja itsetuntoonsa. Miettikää vähän ennenkuin perustatte näitä mahtavia uusioperheitänne....suurin osa uusioperheistä on pelkkää kulissia.....inhotaan toisten lapsia jne.

[/quote]

Tilanne muuttui kun saimme yhteisen lapsen sitä ennen piti lapsesta. Asuu siis isänsä luona olen etä-äiti esikoiselle.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 17:13"]

Kerro AP millainen tilanne olis jos olis toisinpäin?  Sulla 1 lapsi miehes kanssa ja tällä esikoinen toisen naisen kanssa joka asuu muualla. Ikävöisitkö lasta ja rakastaisit kuin omaasi? 

[/quote]

En varmastikkaan mutta en sanoisi yhdentekeväksikään.

Mitä sitten? Ei se nyt ole mikään ihme, että jos lapsi ei asu päivittäin luonanne, ei lapsen ja uuden aikuisen välille synny mitään sen kummempaa suhdetta. Yhdentekevä on tosiaan eri asia kuin se, että kohtelee eriarvoisesti. Eriarvoiseen kohteluun pitää puuttua, mutta siihen että toinen rakastaisi lastasi kuin omaansa, et voi puuttua.

Meidän uusperheessä vain minulla on lapsia, miehellä ei ja yhteisiä emme halua (aikuisten yhteinen päätös). Olen lasten lähivanhempi. Minä en edes odota, että mieheni olisi lapsistani mitään mieltä, kunhan kohtelee asiallisesti. Ja niin on tehnytkin, se riittää. Kaikki mitä lasten kanssa muuten juttelee ja yhdessä tekee, on mielestäni kiittämisen arvoista bonusta, mutta en kuitenkaan sen kummempaa heiltä odota, kuin että pystyvät asumaan saman katon alla ja että kaikilla on hyvä olla. En haluaisia pakottaa miestäni isän rooliin, kun hän ei sitä halua ja lapsilla sitä paitsi on isä, jota kyllä tapaavat.

Miksi olet etä äiti? Etkö voisi ottaa lastasi itselle ja käy isällään joka toinen viikonloppu

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 17:22"]

Miksi olet etä äiti? Etkö voisi ottaa lastasi itselle ja käy isällään joka toinen viikonloppu

[/quote]Siis nykyinen miehesi ei pidä sun lapsesta. Jätä sellainen mies. Lapsi on paljon tärkeämpi.