Olen naimisissa ja työkaverini on luultavasti kiinnostut minusta. Mitä tehdä?
Olen siis naimissa oleva nainen ja luulen että työkaverini on kiinnostunut minusta. Hän kehuu minua, hakeutuu seuraani, harrastamme yhteistä harrastusta ja viestittelemme lähes päivittäin. Hän hymyilee minulle jatkuvasti ja muistaa pienimmätkin jutut ja yksityiskohdat minusta. Mieheni tuntee myös tämän kaverin.
Itse olen ihan tyytyväinen tilanteeseen, kaveripohja sopii minulle hyvin, viihdyn tosi hyvin miehen seurassa. Minulla on aina hauskaa hänen kanssaan. Jos luen tilannetta oikein niin luulen kuitenkin miehen olevan kiinnostunut minusta. Mitään lähempää kanssakäyntiyritystä hänei ole kuitenkaan ikinä tehnyt. Haluaisin kuitenkin tietää onko mies kiinnostunut minusta. Miksikö? Koska ajattelen suhteemme olevan epätasapainossa jos hän odottaa minulta ja suhteeltamme jotain muuta kuin ystävyyttä. Miten selvitän asian? Vai annanko vain olla ja jatkan normaalisti eteenpäin?
Kommentit (29)
Tyypillistä naisen käytöstä, heti kun joku mies vähän kehuu ja imartelee, ollaan lääpällään. Todellisuudessa miest tuskin on kiinnostunut noin helposta tapauksesta. On varmaan varattu ja kertoo naureskellen kavereilleen sinusta.
Iloista antajaa Jumala rakastaa!
Töissä annat työkaverille ja kotona puolisolle. Kaikki ovat tyytyväisiä, varsinkin sinä.
Miksi tekisit mitään, kun noin on kivaa. Jos on pitkään samassa työpaikassa, ihastumisia tulee ja menee eikä niitä jaksa ottaa enää kovin vakavasti.
Kyllä ihastus aikanaan sammuu, anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä naisen käytöstä, heti kun joku mies vähän kehuu ja imartelee, ollaan lääpällään. Todellisuudessa miest tuskin on kiinnostunut noin helposta tapauksesta. On varmaan varattu ja kertoo naureskellen kavereilleen sinusta.
Mies on sinkku.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä naisen käytöstä, heti kun joku mies vähän kehuu ja imartelee, ollaan lääpällään. Todellisuudessa miest tuskin on kiinnostunut noin helposta tapauksesta. On varmaan varattu ja kertoo naureskellen kavereilleen sinusta.
Haluaisimpa nähdä sen heteromiehen, joka kehuu ilman taka-ajatuksia.
Eipä tuossa muuta vaihtoehtoa ole kuin heivata entinen perheesi pois haittaamasta elämääsi.
Sitten vain heittäydyt onnen huumaan.
Turhaan nolaat tyypin juttelemalla asiasta. Vähennä kanssakäymistä. Ei teidän tarvitse päivittäin viestitellä, jos kerran samassa duunissakin olette ja harrastatte samaa.
Mitkä ovat sun motivaatiot? Oletko itse ihastunut? Vaiko vaan seuran vuoksi? Eli miksi ajattelet, että mies olisi susta kiinnostunut, jos säkään et hänestä ja silti olet hänessä kiinni kuin takiainen?
Vai voiko vaan Porvoossa olla noin hellusta?
Tiedän useamman kaverimiehen olleen ihastuneen minuun aikansa, mutta joka ikinen on kunnioittanut silloista parisuhdettani eikä ole yrittänyt mitään. Ihastukset ovat menneet ohi. Ja ihan itse siis ovat asiasta kertoneet, en todellakaan ole niin omahyväinen että kuvittelisin kaikkien ihastuvan minuun :D Päinvastoin. Eli anna ajan tehdä tehtävänsä. Se menee ohi, jos on vain ihastus.
Vierailija kirjoitti:
Turhaan nolaat tyypin juttelemalla asiasta. Vähennä kanssakäymistä. Ei teidän tarvitse päivittäin viestitellä, jos kerran samassa duunissakin olette ja harrastatte samaa.
Mitkä ovat sun motivaatiot? Oletko itse ihastunut? Vaiko vaan seuran vuoksi? Eli miksi ajattelet, että mies olisi susta kiinnostunut, jos säkään et hänestä ja silti olet hänessä kiinni kuin takiainen?
Vai voiko vaan Porvoossa olla noin hellusta?
Niin kuin sanoin, pidän miehestä, hän on hauska tyyppi. Miksi kuvittelen että olen hänessä kiinni kuin takiainen? Viesteissä sovimme tarkan treeniajan ja -paikan ja juttelemme samantyylisiä juttuja kuin naispuolisten kavereiden kanssa.
Porvoossa en asu.
-ap
Aika useinhan ne vastakkaisten sukupuolten ystävyyssuhteet ovat epätasapainossa, toinen odottaa enemmän kuin toinen.
Vai että ihan ystävinä haluaisit pysyä. Hohhoijjaa, millon naiset tajuaisi ettei tuo mitään ystävyyttä ole. Se haluaa sinua ja jos ei saa niin siihen loppuu hänen kehuskelut ja yhteydenpito.
Jos mies haluaa jotain, hän sen kyllä ilmaisee. Turha sun sitä murehtia miehen puolesta.
"...Haluaisin kuitenkin tietää onko mies kiinnostunut minusta. Miksikö? Koska ajattelen suhteemme olevan epätasapainossa jos hän odottaa minulta ja suhteeltamme jotain muuta kuin ystävyyttä."...
Joo, joo. Tuohon et usko itsekään. Eikä muutkaan vakuutu. Oikeasti motiivisi on ihan jossain muualla. Huomio imartelee ja saa olon tuntumaan ihanalta. Mietit, voisiko tässä edetä ihan hiukan, ihan pikkuisen vaan. Katsoa, mihin oma viehätysvoima riittää. Ensin ehkä pitkiä katseita ja silmäpeliä, nopeita kosketuksia. Kohta suutelettekin, ensin vain hätäisesti, mutta kohta jo pitkään... Siitä se lähtee. Oma puoliso ei enää tunnukaan samalta kuin ennen, vaan jotenkin tylsältä ja arkipäiväiseltä. Kotielämä alkaa ahdistaa ja ärsyttää. Odotat vaan sitä, että pääset duuniin. Tämä kuvio on niin ennalta-arvattava. Sillä toisella osapuolella, (joka on sinkku) ei ole mitään menetettävää. Hauska ja viihdyttävä kuvio, josta voi irtautua halutessaan. Savuavat rauniot eivät ole hänen ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useamman kaverimiehen olleen ihastuneen minuun aikansa, mutta joka ikinen on kunnioittanut silloista parisuhdettani eikä ole yrittänyt mitään. Ihastukset ovat menneet ohi. Ja ihan itse siis ovat asiasta kertoneet, en todellakaan ole niin omahyväinen että kuvittelisin kaikkien ihastuvan minuun :D Päinvastoin. Eli anna ajan tehdä tehtävänsä. Se menee ohi, jos on vain ihastus.
Mitä se sitten on, jos ei mene ohi?
Miksi viestitellä päivittäin jonkun miehen kanssa, varsinkin kun itse naimisissa. Vaikuttaa vähän liian hyvältä kaveruudelta.
Jos ap:n mieskin on tyyppiin tutustunit niin tuskin mistään hirveän vakavasta ja salaisesta on kyse
Töitä.
That is all.