Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette äänikirjan lukijoista jotka näyttelevät lukiessaan?
29.10.2020 |
Itseäni ärsyttää. Mieluiten kuuntelen neutraalia lukemista. Parhaillaan kuuntelussa kirja jonka lukija muuten hyvä, mutta paikka paikoin alkaa näyttelemään ja tekisi mieli lopettaa jo koko kirja tästä syystä.
Kommentit (21)
Riippuu koska sitä kirjaa kuuntelee. Jos nukkumaan mennessä joku eläytyy ja kiekuu kuin hullu, ei nukahtamisesta tule mitään. Jossain lenkillä tai autossa taas tasainen lukija on liian tylsä. Koneääni on mahdoton edes seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puklu tulee suuhun kun mieslukija korottaa äänensä falsettiin kun kirjassa on äänessä naishahmo.
En tiedä.
Miksi ihmeessä mietit tuollaista asiaa?
Onko se SINULLE tärkeää, minä kysyn?
:D
En kuuntele äänikirjoja, koska mieluummin luen ja olen omassa maailmassani - en jonkun toisen kertomassa tai näyttelemässä.
Vierailija kirjoitti:
Puklu tulee suuhun kun mieslukija korottaa äänensä falsettiin kun kirjassa on äänessä naishahmo.
En ole tuollaiseen törmännyt, mutta esim. Seela Sella lukee ihanasti äänikirjoja. Tykkään!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä.
Miksi ihmeessä mietit tuollaista asiaa?
Onko se SINULLE tärkeää, minä kysyn?
:D
En kuuntele äänikirjoja, koska mieluummin luen ja olen omassa maailmassani - en jonkun toisen kertomassa tai näyttelemässä.
Ei ole sinun mielipiteesi tärkeä, kunhan kyselen. Sinulta voisin kysyä että miksi avasit edes tämän keskustelun jos et kuuntele kirjoja? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koska sitä kirjaa kuuntelee. Jos nukkumaan mennessä joku eläytyy ja kiekuu kuin hullu, ei nukahtamisesta tule mitään. Jossain lenkillä tai autossa taas tasainen lukija on liian tylsä. Koneääni on mahdoton edes seurata.
No ei toki täysin eleetöntä koneääntäkään jaksa kuunnella, mutta tässä kirjassa esim lukija haukottelee lukiessaan ”lähdetäänkö kotiin, hän sanoi haukotellen”. Siinä on ainakin itselleni liikaa näyttelemistä, kuuntelen kirjaa, en kuunnelmaa.
Lukija saa mun puolesta jonkun verran näytelläkin, inhoan monotonista ääntä ja valitettavasti suomalasista suurin osa käyttää sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkään aina eläytyä kirjaan. Eläydyn itsekin kirjaa lukiessa, näytellen haukotukset, tuhahdukset sun muut mielessäni. Eihän sitä pysty yhtään eläytymään, jos siellä luetaan, että haukottelee tai huutaa tai kuiskaa, mutta sitten se luettaisiinkin ihan normaalilla äänellä. Liikaa ristiriitaisuuksia, mikä tökkii ainakin omassa ajatuksessani. Pitää sitä mielestäni edes vähän lukijan eläytyä, jotta kuuntelija pääsee mukaan kirjan maailmaan.
En pysty kuuntelemaan kirjoja, josrain syystä menevät ihan pilalle 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan keskustelekaan täysin monotonisella äänellä.
Kuuntelin juuri erään aika vanhan äänikirjan ja olin aivan ihastunut siitä, kun kunnon vanhan ajan näyttelijä huokaili, piti taukoja, venytteli sanoja ja muutenkin eläytyi henkilöihin niin taitavasti. Nykyisiä lukijoita on kai ohjeistettu lukemaan niin neutraalisti, että välillä ihan tympäisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itseäni tuo näytteleminen häiritsee, se tuo tarinaan tulkinnan joka voi olla aivan erilainen kuin miten itse kirjan ymmärrän. Esim. vaimo voi sanoa miehelleen "mene jo" vihaisesti, väsyneesti, pilkallisesti jne. riippuen miten näyttelijä ymmärtää tekstin. Joka sitten on ristiriidassa oman ajatukseni kanssa.
Ääni siis mahdollisimman neutraalille lukemiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään aina eläytyä kirjaan. Eläydyn itsekin kirjaa lukiessa, näytellen haukotukset, tuhahdukset sun muut mielessäni. Eihän sitä pysty yhtään eläytymään, jos siellä luetaan, että haukottelee tai huutaa tai kuiskaa, mutta sitten se luettaisiinkin ihan normaalilla äänellä. Liikaa ristiriitaisuuksia, mikä tökkii ainakin omassa ajatuksessani. Pitää sitä mielestäni edes vähän lukijan eläytyä, jotta kuuntelija pääsee mukaan kirjan maailmaan.
Tämä on mielenkiintoinen pointti, itse nimenomaan pystyn paremmin eläytymään jos lukija ei yritä tehdä sitä puolestani.
Vierailija kirjoitti:
Mikä kirja ja lukija?
Lukija on Meri Nenonen ja kirja Liane Moriarty: Sulje silmäsi ja laske kymmeneen.
Vierailija kirjoitti:
itseäni tuo näytteleminen häiritsee, se tuo tarinaan tulkinnan joka voi olla aivan erilainen kuin miten itse kirjan ymmärrän. Esim. vaimo voi sanoa miehelleen "mene jo" vihaisesti, väsyneesti, pilkallisesti jne. riippuen miten näyttelijä ymmärtää tekstin. Joka sitten on ristiriidassa oman ajatukseni kanssa.
Ääni siis mahdollisimman neutraalille lukemiselle.
Tämä juuri, erilaiset tulkinnat ja siitä aiheutuvat ristiriidat häiritsevät.
Vierailija kirjoitti:
Puklu tulee suuhun kun mieslukija korottaa äänensä falsettiin kun kirjassa on äänessä naishahmo.
Tämä tosiaan on ehkä kamalinta ikinä. 😆
Olen vuodesta 1976 lähtien kuunnellut äänikirjoja, ja melkein poikkeuksetta parhaita lukijoita ovat olleet ne, jotka eivät ole liiaksi eläytyneet tekstiin. Toisaalta tämä on joskus veteen piirretty viiva, sillä joihinkin kirjoihin sopii jonkinasteinen näytteleminen tai eläytyminen. Sitä ei silti saa harrastaa liikaa, sillä teatterista tai kuunnelmasta ei ole kyse.
Täytyy mainita pari kirjaa, joiden lukijana oli näyttelijä tai sen alan ihminen, ja jotka olivat kerrassaan hienoja lukukokemuksia: Täällä Pohjantähden alla Veikko Sinisalon lukemana ja Hiljaa virtaa Don Heikki Määttäsen lukemana.
Nykyään kuuntelen kirjat enimmäkseen synteettisen puheen avulla, joten aika moni uudemmista äänikirjanlukijoista on vielä kuulematta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu koska sitä kirjaa kuuntelee. Jos nukkumaan mennessä joku eläytyy ja kiekuu kuin hullu, ei nukahtamisesta tule mitään. Jossain lenkillä tai autossa taas tasainen lukija on liian tylsä. Koneääni on mahdoton edes seurata.
Tämä on hyvä pointti, kuunneltiin joskus nukkumaan mennessä Robin Hood-äänikirjaa ja siinä joku alkoi yhtäkkiä laulaa hoilottaa 😄 Tykkään kyllä että saa eläytyä ja muuttaa ääntä kun puhuu eri hahmoina, minun on muutenkin vaikea keskittyä äänikirjoihin, jos on monotonista lopotusta, alkaa ajatukset harhailla.
Täysin neutraali eläytymätön puhetapa sopii tietokirjojen lukijoille, ei muille.