Millainen on vain VILKAS lapsi ja millanen ADHD????

Meillä 4-vuotias poika ihan mahdoton säkkyrä. Ajoittain pomppii, heiluu, kiipeilee ja pälättää minkä ehtii. Pystyy kyllä keskittymään syömiseen, satujen kuuntelemiseen ja telkkarin katsomiseen ja joskus leikkimiseen. Yleensä kyllä leikitkin vaihtuvat muutaman minuutin välein. Huh, toivottavasti rauhoittuu ajan myötä ja jaksaa istua koulun penkillä ja keskittyä opetukseen.

Kaikki adhd-lapset eivät ole edes vilkkaita. Vain vilkas lapsi pystyy kuitenkin paneutumaan ja keskittymään sitä vaativiin tehtäviin ikänsä tasoisesti.



Minulla HYVIN vilkas 6v, ikiliikkuja ja täystuho, mutta jaksaa tehdä annetut tehtävät loppuun, katsoa rauhassa elokuvan, rakentaa monimutkaisia legoautoja ohjeesta mallia ottaen alusta loppuun jne. Ei ole adhd.

Vaikea sitä näin netissä on sanoa... Mutta esimerkiksi mun mieheni ja hänen poikansa ovat molemmat vilkkaita ihmisiä. Tarmokkaita, kärsimättömiä, energisiä ja aikaansaavia. Molemmat vähän huolimattomia, mutta ihan normaalin rajoissa mennään. Mitään suurempia kommelluksia kummallakaan ei ole.



ADHD ihmiset taas usein ovat jatkuvasti kommellusten edessä, kun ei se keskittymiskyky riitä oikein välttämättä kaikkien kiinnostavienkaan asioiden loppuunviemiseen. Koulut jäävät kesken, työpaikat vaihtuvat, kavereiden kanssa ollaan kärsimättömiä. Tietysti jotain yksittäisiä asioita voi olla, joihin voi sitten keskittyäkin - mutta ne eivät välttämättä ole sellaisia, jotka ovat merkityksellisiä opiskelun/työn/ystävien säilyttämisen suhteen.



Sitten on tietysti levottomia lapsia, jotka ovat sitä perheen turvattoman ilmapiirin takia - esimerkiksi vanhemmat ovat henkisesti poissaolevia ja lapset vaativat siksi kärsimättöminä sekä hädissään huomiota.



3-vuotiaasta voi olla hyvin vaikea sanoa.



Mitä omat vanhempasi arvioivat lapsestasi? Entä lapsen isän vanhemmat? Tuntuuko sinusta, että lapsi on erilainen kuin muut sukulaisesi tai mitä itse olet/olet ollut lapsena? Entä mitä miehesi ajattelee?



Meidän suvussa vilkkaus on enemmän sääntö kuin poikkeus - se kyllä imee pienessä lapsessa kuiviin!!! - mutta aikuisessa tietty energisyys on voimavara. En itse jaksaisi, jos mieheni kuuluisi näihin eteenpäin tökittäviin sohvaperunoihin, jotka jahkailevat maan ääriin asti käden nostamista.

En itse jaksaisi, jos mieheni kuuluisi näihin eteenpäin tökittäviin sohvaperunoihin, jotka jahkailevat maan ääriin asti käden nostamista.

Asiaa oman supervilkkaan,ehtiväisen ja tahtovaisen lapsen äitinä olen miettinyt samaa kuin ap. Toistaiseksi luulen kuitenkin, että esikoinen on vain perinyt äitinsä tempperamentin ja sähäkkyyden ja pysytään molemmat jotenkuten normikäyrien sisällä tässä asiassa.

Mutta tuo eteenpäin tökittävä sohvaperuna... naurattaa ihan sikana! Miehelläni on taipumus joskus lipsauttaa jostain ihmisestä (ihan hiljaa kotona, ei toisen kuullen), että voisi sekin laittaa töpselin seinään.... Ehkä on kyse samoista "tarmonpesistä"! Ihanaa, kun voi nauraa (ihan hyväntahtoisestikin) sekä omille että muiden ylikehittyneille luonteenpiirteille!

Lisää hyviä ilmauksia!