Lue keskustelun säännöt.
Tapahtui Marketissa
24.07.2006 |
Pieni, arviolta 5-vuotias poika juoksenteli hätääntyneenä itkien ja huutaen isää pitkin kauppaa. Lähellä olleet ihmiset vain katsoivat häntä pitkään, joten menin pojan luokse ja rauhoittelin häntä. Kysyin nimen ja lähdin viemään infon suuntaan. Matkalla törmäsimmekin isään, poika ryntäsi hänen luokseen ja alkoi uudestaan itkemään. Isä mulkaisi minua ja sanoi pojalleen " olen ollut samassa paikassa koko ajan, siitäs näet ettei kannattaisi lähteä yksin kävelemään" ...
En osannut sanoa isälle mitään, lähdin vain pois. Tuli vain tosi tyhmä olo, teinkö väärin kun lähdin pojan kanssa etsimään isää? Mitä sinä olisit tehnyt tilanteessa?
Kommentit (26)
ja siellä tosi pieni poika tuli itkien kassalle (jossa siis työskentelin) selittämään, että vanhemmat olivat hävineet, sitten kuulutettiin infosta ja vanhemmat löytyivät kun tiesivät mihin tulla.
Kannattaisi opettaa ihan pienille lapsille jo, että mitä tehdä, jos eksyy: menee kassalle tms. On luotettavampaa kuin odottaa, että joku aikuinen kaupassa huomaisi pienen itkevän lapsen, voihan olla, että ajattelevat lapsen itkevän kiukutteluaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäkin oli varmaan jo vähän huolissaan ja siksi oli vihainen lapselle(niin kuin minäkin).
Ja minulla on lapsia,kolme.
niin ihan normaali reaktio. Siinähän se lapsi oppii että olis kannattanut totella.
Aina kun näkee diabeetikon joka on huonovointinen kannattaa antaa jotain sokeripitoista. Jos sokeri on matalalla saattaa siitä itsekseen toeta, mutta jos on liian korkealla tarvitsee hoitoa.
Vierailija:
Ja kuvitteletko etten ota lapsia huomioon kauppareissuilla yms.?Aina ajatellaan myös että lapset viihtyvät myös. Jossain välissä sitä vaan on omatkin asiat hoidettava.
Silti olen sitä mieltä että 5-vuotiaan pitää jo tajuta olla eksymättä marketeissa tmv. Tottakai mielenkiinto voi siirtyä hetkeksi muualle ja mä olen lapsieni äiti joten vahdin niitä kokoajan. Mutta ei se että mielenkiinto siirttyy hetkeksi muualle tarkoita että lapsi saa juoksennella kaupoissa minne sattuu katsomatta peräänsä. Mulla on kolme lasta nuorin on 2-vuotias -sitä vahdin taukoamatta ja 7- ja 5-vuotiaiden täytyy pitää myös itse huoli siitä että pysyvät vanhempiensa lähettyvillä eivätkä " siirrä mielenkiintoaan " hetkeksi" muualle" .
Ja jos eksyvät niin eiköhän ne löydy. Ja jos menevät paniikkiin niin toivon että joku ap:n kaltainen auttaa niitä. Jos ovat eksyneet vahingossa niin en ole vihainen, mutta jos ovat eksyneet vaikka olen tuhannesti jo kieltänyt juoksemasta ja pysymään lähelläni ja siitä huolimatta ovat juokseet pois luotani niin olen vihainen lapselle.
Auttajalle sanon aina kiitos. Mutta uskon vakaasti että tuon ap:n mainitseman isän vihainen mulkaisu johtui vain siitä että oli vihainen lapselle ja se ilme oli vain päällä. Ei sitä huolissaan jaksa miettiä mikä ilme on naamalla ja kiitoskin voi unohtua.
T: 15,17,...