Mikä menetetty mahdollisuus ottaa päähän eniten
Minulla itselläni eräs isoimmista on ainakin se, että olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisesta tieteestä ja teknisistä jutuista, mutta valitettavasti olen myös todella huono kaikessa matematiikkaan ja fysiikkaan liittyvässä, joten minulla ei ole o)llut mitään mahdollisuuksia kouluttautua mihinkään tällaiseen työhön (insinööriksi tms.)
Kommentit (31)
Ei oikeastaan edes ole mitään suurempia mahdollisuuksia ollut yhtään mihinkään, varsinkaan sellaisia joita ihan älyttömästi katuisin. Joskus tulee mietittyä sitä kun yläasteella ollessani eräs tyttö ilmaisi minuun kiinnostuksensa. Hän on ainoa naisihminen oikeassa elämässä joka on varmuudella minusta ollut kiinnostunut, mutta minä tyhmänä teininä annoin aika tylyt pakit. Ehkä siinä oli jo mukana sitä sellaista naispelosta juontuvaa itsesuojelua, mutta olen lähinnä katunut sitä miten typerästi annoin ne pakit. Tuo tyttö oli oikeinkin mukava, ihan nätti ja hauskakin. Ei se homma olisi toiminut mitenkään kovin pitkään, mutta olisin ollut ainakin kokemuksen rikkaampi, ja ehkä jopa asiani olisivat nykyään toisin kun ei tarvitsisi olla niin pirun epävarma kaikesta naisiin liittyvästä.
Terveisin Naispelko27
Suurin osa näistä taitaa olla kuitenkin sellaisia asioita, joille olisi vielä tehtävissä jotain.
Perheiden suhtautumisen ja käytännön esteiden vuoksi luovutettu rakkaus tositapahtumista.
Teoreettisen tason menetyksistä se, etten ole suurperheen äiti eikä minulla ole rakastavaa, pitkää avioliittoa.
Useammat seurustelut jotka olisivat saaneet jäädä väliin. Olisi pitänyt tarttua mahdollisuuteen sanoa adjö paljon nopeammin silloin nuorempana ja viettää enemmän aikaa sinkkuna.
Mahdollisuus oli ja aina kehotettiin pitämään huoli hampaista. Nyt alle 40-v. ja omia hampaita enää 7 kpl ja nekin alkaa olla jo tarinansa loppupäässä.
En lähtenyt ulkomaille nuorena vaikka oli työpaikka valmiina siellä. Harmittaa vieläkin ,nyt jo vanha olen. Kaduttaa myös naimisiin meno , olisin halunnut elää yksin . Siihen aikaan sellainen ei tullut kuuloonkaan. Nyt olen jo leski.
Äitini kertoi kahdenvuosikymmenen jälkeen yhden naisen kyselleen minusta jälkikäteen, kun vanhempani torppasivat mielenkiintoisesti alkaneen keskustelun jatkon hänen kanssaan. Äiti suositteli iskemään naisen isosiskon, josta en ollut yhtään kiinnostunut. Mitään varmaahan ei ole, mutta...
T: Sinkkuna käytännössä koko elämä
Minua lähinnä ärsyttää oma elämäni monin eri tavoin. Kuten miksi olin niin heikko etten kestänyt kiusaamista paremmin ja miksi annoin periksi joissakin jutuissa. Lukiokin meni vähän miten sattuu, kun voimat loppuivat kesken ja vaikeat aineet takkusivat. Nyt tuo todistus on arvoton. Sekin ärsyttää miksi sen uskalla tehdä monia asioita. Siinä mielessä tiedän, että olisin voinut pystyä parempaankin ja elämä voisi olla erilaista. Sitä yrittää korjata asioita, mutta on pahasta jäljessä. Joskus ehkä annan itselleni anteeksi, että en jaksanut enempää silloin, kun olisi pitänyt.
Ainoastaan kaikki tupeksitut tilanteet kiinnostuneiden ja kiinnostavien naisten kanssa.
Se, että en saanut kokea rakkautta ja vuorovaikutusta lapsena vaan henkistä väkivaltaa ja kylmää kohtelua ja että minusta kasvoi sosiaalivammainen friikki joka ei osaa kommunikoida ihmisten kanssa ja tämä on johtanut yksinäisyyteen ja masennukseen. Normaalit ihmissuhteet eivät onnistu yrityksistä huolimatta vaan minua kuvaillaan mm oudoksi ja "kehariksi", ja parisuhdettakaan en ole saanut vaikka sellaista olen toivonut.
En lähtenyt ulkomaille opiskelemaan, vaikka olisi ollut mahdollisuus. Annoin muiden ihmisten vaikuttaa päätökseeni.