Ärsyttää yks muija joka avautuu parisuhdeongelmistaan miehelleni.

Mies varmaan närkästyi ja töksäytti sinulle, koska arvasi etukäteen että tulet tekemään tästä ongelman. Ja täällähän sä olet, tekemässä ongelmaa. Luota siihen äijääs vähän, niin ei tarvi miettiä et pitäiskö kieltää vai mitä tehdä. Voit keskittyä omiin asioihis ja antaa miehen hoitaa tämän tilanteen. Sinua ei tietääkseni kukaan ole pyytänyt osallistumaan.

Huh, en minäkään katselisi.Varsinkin eronnut nainen hakee lohtua miehiltä. Jospa sitten kullin perään lopulta on. Jos se olisi miesongelma, niin siitä juteltaisiin ystävien kesken. Nähtävästi jotain muuta.

Kyllä mä ainakin olen mustasukkainen luonteeltaan. Varsinkin kun oma mies on täysääliö ja kuvittelee, että naisen ei tarvitse tietää miehen menojaan. Ensimmäistä kertaa annoin sille kehuvan palautteen. "Kiva kun viimeinkin oppinut kertomaan 5 min ennen lähtöä mihin menet". Aikaisemmin saattoi kertoa vasta jälkeenpäin -__- .. Ja kyllä, kuvittelee, että mun mustasukkaisuuteni on aiheeton, mutta voisi tässä suhtessa olla edes jotain kunnioitustakin.

Kullin perään ne kaikki on

KULLIIKULLIIKULLIIKULLII

Juteltiin miehen kanssa vielä vähän lisää aiheesta. Miestä selvästi ahdisti ja harmitti, että otin asian ylipäänsä esille. Tottakai jos hän reagoi niin voimakkaasti, asia jää minua vaivaamaan. Hänen mielestään nyt ikäänkuin "pilasin" jotakin. Seuraavan kerran kun nähdään nämä ihmiset, niin se voi olla jotenkin kiusallista jne... 

Mutta kun ajattelin jo aiemmin mielessäni, että mua ei huvita nähdä ainakaan hetkeen tätä naista, kun on ristiriitaiset ajatukset hänestä. Ehkä tämä ärsytys menee ohi piankin, mutta sanoin miehelleni, että jos nainen aina vaan jatkaa kirjoitteluaan, niin voi olla että sanon jotain hänelle. Hänen mielestään on sääli, että tämä nainen nyt sit ikäänkuin joutuu odottamaan "ansaa". Siis mitä? Olisi parempi ottaa yhteyttä heti? Jotenkin oudoksi meni koko keskustelu. 

Jäi vain päällimmäiseksi sellainen olo, että mies haluaa puolustaa tätä naista, ja ihan sama mitä mä ajattelen asiasta, kunhan olen vaan hiljaa. Ja kun tosissani yritin niin neutraalisti kun vaan voi kysyä alunperin asiasta jotain, enkä syyttänyt miestäni mistään, vaan tämän naisen toimintaa hienovaraisesti kyseenalaistin, niin silti mies vaikutti siltä että otti jotenkin itseensä.

Siinä on vielä sekin, että tämän naisen mies on mieheni (kuten myös minun) pitkäaikainen ystävä, ja luulen että hän ei tykkäisi hyvää jos tietäisi mieheni ja hänen puolisonsa keskusteluista, ja on minustakin outoa että mieheni on niin sokeasti ottanut tämän naisen puolen heidän suhteessa, vaikka ei tunne häntä läheskään niin hyvin kun miestään. Terv. ap

Minusta ainakin on paljon helpompi puhua miehille omista miesongelmista. Heillä on se miehinen näkökanta, joka on oikeasti ihan eri luokkaa, kuin naisilla. KOSKAAN en ole mitään seksuaalista kuitenkaan tuntenut kaverimiehiäni kohtaan, vaikka olen heille avautunut. No, eipä ole kyllä heidän naisetkaan minulle asiasta suuttunut tai kokeneet mustasukkaisuutta, koska tietävät, että ihan kavereita tässä ollaan.

Ylipäänsä yksityisiä parisuhdeasioita ei pitäisi tilittää kavereille, ei miespuolisille eikä naispuolisille. Se ei ole reilua omaa kumppania kohtaan. Minusta voit ap ihan reippaasti sanoa miehellesi, että tuo ei ole sopivaa ja sen pitää loppua. Ja ystävällesi voit sanoa noin myös. Ihan pimeitä tyyppejä...

[quote author="Vierailija" time="08.02.2014 klo 09:58"]

Ylipäänsä yksityisiä parisuhdeasioita ei pitäisi tilittää kavereille, ei miespuolisille eikä naispuolisille. Se ei ole reilua omaa kumppania kohtaan. Minusta voit ap ihan reippaasti sanoa miehellesi, että tuo ei ole sopivaa ja sen pitää loppua. Ja ystävällesi voit sanoa noin myös. Ihan pimeitä tyyppejä...

[/quote]

Siis sinä olet sitä mieltä, että ystäville ei saa kertoa, jos joku on huonosti? Sulkea vaan kaikki sisälle ja kärsiä? Ei se nyt ihan niin mene. Tietysti asioista pitää ensin keskustella myös sen oman kumppanin kanssa ja etsiä ratkaisua, mutta aina se ei riitä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 16:03"]

Niin. On meidän yhteinen tuttu (myös hänen miehensä on), mutta jostain syystä laittaa vaan miehelleni jatkuvasti viestiä aiheesta.. Nyt oli myös pyytänyt miestäni yhteen tapahtumaan. Siis yksin! 

Mitä mieltä olette? Onko minulla oikeus olla ärsyyntynyt aiheesta? En ole oikein kommentoinut miehelleni mitään, kun hän on kertonut tämän naisen pitkistä avautumisviesteistä, miettinyt vaan mielessäni. Nyt ihmettelin ääneen, että miksiköhän ei muhun ota yhteyttä ollenkaan, vaan häneen. Että mikä mahtaa olla syynä? Siitä mies sitten vähän närkästyi ja töksäytti, että sulla nyt sitten varmaan on jokin oma teoria aiheesta.

Nyt ihmettelen paitsi naisen käytöstä, myös miehen reagointia. Kysyin mielestäni ihan asiallisen kysymyksen...Ehkä pitäisi sitten vaan antaa olla. Mutta kun ärsyttää nyt vielä enemmän...

[/quote]

Kyllä tää nyt siltä kuulostaa, että niillä on suhde tai nainen ainakin toivoo, että pääsisi suhteeseen miehesi kanssa. Miehesi reaktio kuulostaa siltä, että sekin on jo alkanut elätellä samoja toiveita, jos ei suhde olekin jo tosiasia.

On vaikea sanoa kun ei tunne ihmisiä, mutta kuulostaa siltä että tämä nainen on ns. huomiohuora. 

Minusta tärkeä pointti tässä jutussa on se, että tämä nainen epäilee miehellään olevan jotain sutinaa johonkin suuntaan. Tämä sama nainen, joka on siis mustasukkaisuuden ja riittämättömyyden ja loukattujen tunteidensa vallassa, tekee muitta mutkitta toiselle naiselle, ts. sinulle, vastaavan tempun eli nyt sitten sinä(kin) epäilet miestäsi. Tuo nainen laittaa siis melkoisen tietoisena pallon eteenpäin ja se jos mikä kertoo hänestä ihmisenä valitettavan paljon. Koska hänelle tapahtui noin miehensä kanssa, hänen täytyisi olla erityisen herkkänä ja valppaana, mitä tällaisiin asioihin tulee. Mutta hän tekeekin päinvastoin eli laittaa vahingon kiertämään.

En ajattele tuollaisesta naisesta erityisen hyvää ja kehottaisin sinua - ja teitä - pitämään häneen välimatkaa, vaikka miestäsi taitaakin vähän imarrella naisen huomio.

Sinuna olisin kyllä varuillani tuo naisen suhteen. Kuulostaa jotenkin epäilyttävältä.

Varsinkin, jos haluaa miehesi ainoastaan mukaansa johonkin tapahtumaan.

Tässä ei käy hyvin. Mieskin on noin puolustuskannalla. Tiedän muutaman tuollaisen tapahtuman, toinen kävi itselle, toinen lapsuudenkaverin perheessä. Noinhan se juuri alkoi. Ja miehen mielestä minä olin mustasukkainen ja vainoharhainen. Vielä siihenkin asti vaikka rysän päältä jäivät.

Kehitetään ongelmia, mustamaalataan omia ja ymmärretään niin perkeleesti. Nää "viattomat" naiset ja miehet tiedetään, ja puolustus on aina; me ollaan vaan kavereita

Oletkos ap sama jankkaaja joka pari päivää sitten jankutti ystävästään joka luopui sinusta löydettyään naisen elämäänsä, hyvin samanlainen olet ainakin.

En yhtään ihmettele jos miehet kyllästyy teihin naisiin, sellaista jatkuvaa kyttäämistä ja epäilyä, nalkuttamista tyhjänpäiväisistä asioista ei kukaan terve mies kestä kuunnella kovin pitkään. Sillä te ajatte miehen toteuttamaan omia pelkojanne, eli mahdollisesti naimaan vierasta tussua!

Voiko olla mahdollista, että tämä nainen toivoo miehesi puhuvan hänen oman miehensä kanssa? Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Että hän puhuu miehesi kanssa ja miehesi sitten "ottaisi selvää" tämän naisen mieheltä. Kerta he ovat hyviä kavereita keskenään.

Jos tämä nainen olisi kiinnostunut miehestäsi niin tuskin häntä kiinnostaisi mitä oma mies puuhaa.

Jos on valmis levittämään parisuhdeongelmia miehen miespuoliselle ystävälleen, niin sitten pitää olla valmis myös siihen, että hänen vaimonsakin saa kuulla asiasta. Mielestäni parisuhteessa ei saa olla salaisuuksia. "Tää on mun juttu". Ymmärrän, jos salaisuudet ovat jotain sellaisia johon ei liity ihmissuhteita, mutta tämä kuulostaa niin pimeältä.

Kannattaisi sitten kertoa suoraan sille miesystävälle, jonka tyttöystävä nyt vehtaa miehesi kanssa, että hänen naisensa vehtaa miehesi kanssa. Jos kerran te kaikki olette "ystäviä", niin saat omasta puolestani ainakin kertoa asiasta eteenpäin sille miehelle.

Tämä on kyllä vähän kiusallista ja outoa.. Ei edes niinkään tämän naisen käytös, vaan mieheni! Tai sitten en vaan tajua jotain. Siis kun nyt mieheni syyllistää minua siitä, kun otin asian puheeksi, että nyt on tosi harmillista kun ei voida enää viettää näiden ihmisten kanssa aikaa entiseen malliin, vaikka tämä nainenhan on se joka on omalla käytöksellään aiheuttanut ristiriitaa! Mä en ole sitäpaitsi kenellekään muulle puhunut mitään ajatuksistani miestäni lukuunottamatta. Ei nainen varmaan edes tiedä että mieheni on kertonut minulle melko avoimesti kaikki hänen juttunsa, näyttänyt jotain keskustelujakin, enkä sen takia ole tähän saakka todellakaan miestäni edes epäillyt mistään. Mutta kyllä mieheni on toisaalta tosi avoimesti tätä naista kehunutkin minulle, ihmetellyt miksi hänen kaverinsa kohtelee noin mahtavaa naista tuolla tavalla jne (kuulematta ollenkaan kaverinsa versiota asiasta). Mutta en oikeasti ole ajatellut siitä mitään, kun minustakin tämä nainen on vaikuttanut ihan hyvältä tyypiltä.

Silti miehinikin myönsi, että oli hieman erikoista että tämä pyysi miestäni yksin jonnekin, mutta on kuitenkin samalla vihainen minulle kun otin koko aiheen lähempään tarkasteluun, enkä kuulemma saisi missään tapauksessa ainakaan tuomita tätä naista näiden asioiden takia. Eikö ole vähän ristiriitaista? Tuntuu vaan siltä, että tästä naisesta ei vaan jostain syystä saa sanoa mitään negatiivista, vaikka hän itse omalla käytöksellään antaisi aihetta siihen. En oikeasti tiedä mitä nyt pitäisi ajatella kun sen sijaan että mies edes yrittäisi jotenkin selittää asiaa, niin että ymmärtäisin sen, niin hän murjottaa minulle aiheesta.. Mutta ihanaa kun täällä saa edes vähän purkaa :) Terv. ap