Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein hiljainen ihminen muka on ylimielinen?
07.02.2014 |
Itse olen tavannut sellaisia aivan häviävän vähän. Kaikki ovat yleensä vain olleet rehellisen ujoja ja hiljaisia. Usein vain kuulee, ettei saisi olla hiljaa, kun luullaan ylimieliseksi, ja moni ujo on sanonut pelkäävänsä, että vaikuttaa ylimieliseltä. Itse olin lapsena ja nuorena hiljainen, ja sain jatkuvasti tuota kuraa niskaani äitipuolen taholta.
Kommentit (44)
Minua pitävät monet sellaiset, jotka ei tunne minua hyvin, ylimielisenä. Ehkä se on siitä kiinni, että vaikka olen hiljainen ja introvertti, olen tavallaan olemukseltani ja tyyliltäni räiskyvä, minkä vuoksi ihmiset ei tajua ollenkaan että oikeasti olen hiljainen ja ujo, vaan meinaavat että ylimielisyyttäni en viitsi puhua ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ylimielisyys kuvaa pikemminkin käytöstä kuin luonnetta. Mikäs sen tyypillisempää kuin äänekäs luonnehäiriöinen, joka moittii kehumiseensa osallistumatonta ylimieliseksi.
Olen kyllä hiljainen mutta ajattelen vittumaisesti, ettei kannata aina luulla että hiljaiset ovat kilttejä ja arkoja :) en vain viitsi sanoa ääneen, miten tyhmänä pidän monia ihmisiä. En kiltteyttäni vaan omaa mainettani ajatellen.
Jännää, koska pääasiassa minun tapaamani hiljaiset ihmiset ovat olleet ylimielisiä. Pyrin itse olemaan aina ystävällinen ja sosiaalinen, siinä vaiheessa kun ujot ihmiset nakkelevat niskojaan, katsovat nenänvarttaan pitkin eivätkä vastaa normaaleihin kysymyksiin yms, niin minulle tulee kyllä paha mieli. Yksi ystäväni on ujo, ja hän ei esimerkiksi työpaikallaan vaivaudu juttelemaan kenenkään kanssa koska hän pitää heidän juttujaan tylsinä eikä pidä heistä.
Hiljaisuus ei aina kätke pehmeää luontoa... Sehän tiedettiin jo 1800-luvun kirjallisuudessa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen että välillä pidetään ylimielisenä, koska olen hiljainen mutta kuitenkin hoikka, ihan nätti ja pukeudun tyylikkäästi! Harmittaahan se, kun luonteeltani olen kuitenkin kiltti. Tuntuu että lihavien, rumien ja outojen ujous "hyväksytään" helpommin...?
Mä olen kyllä sellainen ihminen, jota on helppo lähestyä ja saan aina hyvää kohtelua lähes kaikkialla. Juttelen mielelläni hiljaisten ihmisten kanssa, ja keksin aika helposti mielenkiintoista juteltavaa, vaikken varsinaista small talkia harrastakaan. Voi olla, että kuvani ihmisistä on vähän vääristynyt.
Tietty me ihmiset ei kaikki olla saman muotin mukaan tehty, ja on monia syitä olla hiljaa. Vaikeaksi menee kyllä, jos pitää määritellä, mitä ylimielisyydellä sitten lopulta edes tarkoitetaan, ja millainen käytös lasketaan ylimieliseksi. Meissä kaikissa on varmaan jonkinlainen annos ylimielisyyttä, jos oikein itseään tutkiskelee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleellistahan on, minkä KUVAN itsestään antaa. Toinen tulkitsee sen mukaan. Ei sun taustojasi voi kukaan tietää, eli oletko hiljaa koska olet ylimielinen vai koska olet ujo.
Olen ujo ja hiljainen, mutta hymyilen paljon ihmisille. Kukaan ei ole koskaan ainakaan päin naamaa syyttänyt ylimieliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olen lapselleni sanonut, että jos et moikkaa esim. kaupassa kaveria takaisin, niin kyllä siitä ylimielisen kuvan saa. Lapseni on siis hyvin ujo ja "moin" hänestä saaa kiskoa ulos. Mutta valitettavasti ulospäin vaikutelma on se, että ei katso toista sen arvoiseksi että viitsisi edes moikata. Lapsi siis 10v.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 15:29"]
Olen ujo ja hiljainen, mutta hymyilen paljon ihmisille. Kukaan ei ole koskaan ainakaan päin naamaa syyttänyt ylimieliseksi.
[/quote]
Joo, ehkä sosiaalisten taitojen tasolla on vaikutusta. Mäkin olen melko hiljainen ja ujo (tosin riippuu hirveästi seurasta; joidenkin kanssa vaan synkkaa heti ja saatan olla puheliaskin), mutta enemmän sellainen "symppishiljainen" kun kuitenkin hymyilen ja olen sillä tavalla mukana tilanteissa. Vrt. ne hiljaiset, joille sosiaaliset tilanteet ovat vielä vaikeampia, mikä saa heidät ehkä olemaan hirveän totisia ja töksähtäviä. Ymmärrän, jos sellaisesta tulee ylimielinen vaikutelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 15:29"]
Olen ujo ja hiljainen, mutta hymyilen paljon ihmisille. Kukaan ei ole koskaan ainakaan päin naamaa syyttänyt ylimieliseksi.
[/quote]
No ei ne päin naamaa koskaan sanokaan. Minäkin olen kuullut tästä kautta rantain juoruna. Ihmettelin myös pitkään, miksen saa millään baareistakaan miesseuraa, vaikka olen hoikka ja ihan ok näköinen. No, lopulta löysin sitten seurustelukumppanin, ja hän sitten tunnusti että olen hyvin ylimielisen ja vaikeasti lähestyttävän oloinen, sellainen jääkuningatar.
Ihmiset kuulemma tulkitsee että olen ylpeä, vaikka tosiasiassa en ota kauheasti kontaktia ihmisiin koska pelkään sosiaalisia tilanteita. En usein esim. pysty hymyilemään tai tervehtimään, vaan katson toiseen suuntaan koska en kestä kohdata ihmistä.
Olin nuorempana aika ujo ja hiljainen. Myöhemmin olen saanut kuulla jutellessani vanhojen luokkalaisteni ja samassa koulussa olleiden kanssa, että ajattelivat minun silloin olleen ylimielinen. Moni poika esim sanoi, että olivat ihastuneet, mutteivat uskaltaneet lähestyä kun vaikutin niin ylimieliseltä :D. Ja minä vaan haaveilin heistä ujona muttei olisi tullut mieleenkään uskaltaa juttelemaan... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12, olisiko lapsesi helpompi vaikka heilauttaa kättä tai ihan vaan hymyillä tervehdykseksi? Sellainenkin on parempi kuin täysi hiljaisuus ja eleettömyys, eikä lapsi ehkä hermoile niin paljoa.
Monet "jääkuningattaret" nimenomaan ovat paljastuneet tosi mukaviksi, kun olen suhtautunut avoimesti ja mennyt jutustelemaan. :)
ap
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 15:38"]
Monet "jääkuningattaret" nimenomaan ovat paljastuneet tosi mukaviksi, kun olen suhtautunut avoimesti ja mennyt jutustelemaan. :)
ap
[/quote]
Totta, usein se jääkuningattaruus on pelkkää ujouden aiheuttamaa alkujännitystä, mutta valitettavasti monet tulkitsee sen toisin, niin että onpa akka nokka pystyssä ja niin täynnä itseään ettei muita edes suvaitse huomata.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 14:56"]
Jännää, koska pääasiassa minun tapaamani hiljaiset ihmiset ovat olleet ylimielisiä. Pyrin itse olemaan aina ystävällinen ja sosiaalinen, siinä vaiheessa kun ujot ihmiset nakkelevat niskojaan, katsovat nenänvarttaan pitkin eivätkä vastaa normaaleihin kysymyksiin yms, niin minulle tulee kyllä paha mieli. Yksi ystäväni on ujo, ja hän ei esimerkiksi työpaikallaan vaivaudu juttelemaan kenenkään kanssa koska hän pitää heidän juttujaan tylsinä eikä pidä heistä.
[/quote]
On niitä oikeasti ujojakin.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 15:26"]
Oleellistahan on, minkä KUVAN itsestään antaa. Toinen tulkitsee sen mukaan. Ei sun taustojasi voi kukaan tietää, eli oletko hiljaa koska olet ylimielinen vai koska olet ujo.
[/quote]
Koska kuvan antaminen ei loppujen lopuksi ole niin oleellista, tulkitsen ihmisiä vasta tutustuttuani heihin hieman paremmin. Sitä ennen toimin varautuneen kohteliaasti, ellei toinen sitten ole aivan selvästi itseään täysillä toteuttava päsmärimegamunapää.
Kauheaa, millaista kärsivällisyyden odottamisen kulttuuria levitänkään!
Siis, millä perusteella hiljainen tai ujo luonteenpiirre antaa ihmisestä ylimielisen kuvan? En tajua.
En kyllä ikinä muista tavanneeni ylimielistä hiljaista.