Lue keskustelun säännöt.
Työuupumus ja masennuslääkkeet
28.10.2020 |
Työuupumus ei ole sairaus Suomessa, siksi monelle läpsäistään masennusdiagnoosi ja masennuslääkkeet käteen jotta voidaan olla sairaslomalla kunnes tilanne paranee. Valitettavasti monet syövät turhaan masennuslääkkeitä tilanteeseen johon auttaisi vain merkittävät muutokset työelämässä. Umpikuja. Joko lääkkeet tai irtisanoutuminen.
Minulla on menossa nyt kolmas lääkitysyritys, enkä tiedä uskallanko enää aloittaa tätä lääkettä. Ajattelin että voisinko teeskennellä syöväni masennuslääkettä, vaikka en sitä syö. Olen kyllä hoitotahtoinen, mutta minua on alkanut epäilyttää menetänkö itseni ja lopun terveyteni tässä lääkeruljanssissa. Ainut ratkaisu taitaa olla työstä irtisanoutuminen. Miten te muut uupuneet? Syöttekö lääkkeitä, ovatko auttaneet tilanteeseen? Vai leikittekö mukana?
Kommentit (15)
Mulla sama tilanne. Tuntuu että olen aivan umpikujassa. Viimeiset 2 vuotta olen mennyt aivan jaksamiseni äärirajoilla. Välillä on viikkoja jolloin alkoholinkäyttöni on aivan jokapäiväistä. Kesälomalla siihen tulee aina tauko, mutta viikolla otan lähes jokaisen työpäivän jälkeen alkoholia jos en ole ottanut diapamia tai Opamoxia jo päivällä siihen armottomaan vitutukseen minkä työni minulle aiheuttaa. Illalla uni tulee myös purkista, otan vaihtelevasti joko Tenoxia tai melatoniinia.
Korona-aika on aiheuttanut sen että kaikki työpaikallani ovat enemmän tai vähemmän kettuuntuneita ja se heijastuu Ihmisten käytöstapoihin. Kukaan ei jaksa oikein olla kiva ja ystävällinen kenellekään :(
Nyt olen alkanut huomata että yläasteikäinen poikani on minusta huolissaan ja mietin mitä tämä tekee teinin psyykeelle jos äiti on koko ajan itkuinen ja masentunut.
Ja ne jotka tulevat sanomaan että irtisanoudu ihmeessä niin ikää minulla on 50 ja en usko pääseväni mihinkään muualle töihin. Asuntolainaa on. Palkkani on ihan kohtuullinen ja tulen sillä toimeen mutta nyt olen alkanut pelätä mitä jos oikeasti sairastun fyysisestikin tästä jatkuvasta stressistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmonen jatkaa, sain vuosi sitten Työpaikkalääkäriltä masennuslääkkeet mutta niistä tuli aivan hirveät sydämentykytykset, lopetin kuukauden käytön jälkeen. Mitään apua niistä ei ollut.
En käyttäisi mieliala- tai masennuslääkkeitä, ellen oikeasti tarvitsisi niitä. Itse tulen käyttämään lopun elämääni useampaakin lääkettä (kaksisuuntaiseen), eikä se ns. päälääkityksen käyttö mitään ruusuilla tanssimista ole. Niillä on niin monilla ikäviä sivuoireita. Eikä kukaan voi sua pakottaakaan niitä käyttämään.
Mieti, kumpi on sulle tärkeempää: oma hyvinvointi ja terveys vai raha ja työ. Pärjäät kyllä vähemmälläkin, jos jätät työsi.
Älä ihmeessä syö SSRI-lääkkeitä. Ovat täysin hyödyttömiä, mutta silti niistä tulee vieroitusoireet lopettaessa. Ei kukaan sitä tutki, että oletko oikeasti syönyt niitä lääkkeitä vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ihmeessä syö SSRI-lääkkeitä. Ovat täysin hyödyttömiä, mutta silti niistä tulee vieroitusoireet lopettaessa. Ei kukaan sitä tutki, että oletko oikeasti syönyt niitä lääkkeitä vai et.
Ei kaikille tule vieroitusoireita SSRI-lääkkeiden lopettamisesta. Mulle ei tullut mitään oireita.
Onko täällä joku saanut apua lääkkeistä? Mikä oli merkki? Itseäni vaivaa siis ahdistus ja itkuisuus, tyyliin kerran tunnissa pillitän. Juu ei ole normaalia, tiedän. Mutta voiko tuollaiseen saada apua purkista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä joku saanut apua lääkkeistä? Mikä oli merkki? Itseäni vaivaa siis ahdistus ja itkuisuus, tyyliin kerran tunnissa pillitän. Juu ei ole normaalia, tiedän. Mutta voiko tuollaiseen saada apua purkista?
Ihan varmasti on apua lääkkeistä, jos tilanne on tuollainen. Itse ahdistuksen aiheuttajaa lääkkeet eivät tietenkään poista, mutta jos löydät itsellesi sopivan lääkkeen, se helpottaa oloa niin, että pystyt käsittelemään asioita esim. terapiassa.
Kokeilin varmaan suurin piirtein kaikki tarjolla olevat lääkkeet, ennen kuin sopiva löytyi. Lääke on nimeltään Voxra ja se on auttanut masennukseen, ahdistukseen ja paniikkihäiriöön enemmän kuin kaikki muut kokeillut lääkkeet yhteensä. Ei lihota, ei aiheuta riippuvuutta, että siinäkin mielessä tosi hyvä.
Olen päättänyt, etten huoli lääkkeitä, sillä en ole masentunut. Olen vain uupunut työhöni, ja aion hakea pätkiä sairaslomaa, aina kun tuntuu siltä etten jaksa. Vapaa-ajalla kaikki on hyvin, joten mitään nappeja en ala naamaani pistelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun annatte lääkeneuvontaa, laittakaa viestiinne tieto siitä, oletteko lääkäri vaiko kokemusasiantuntija. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama tilanne. Tuntuu että olen aivan umpikujassa. Viimeiset 2 vuotta olen mennyt aivan jaksamiseni äärirajoilla. Välillä on viikkoja jolloin alkoholinkäyttöni on aivan jokapäiväistä. Kesälomalla siihen tulee aina tauko, mutta viikolla otan lähes jokaisen työpäivän jälkeen alkoholia jos en ole ottanut diapamia tai Opamoxia jo päivällä siihen armottomaan vitutukseen minkä työni minulle aiheuttaa. Illalla uni tulee myös purkista, otan vaihtelevasti joko Tenoxia tai melatoniinia.
Korona-aika on aiheuttanut sen että kaikki työpaikallani ovat enemmän tai vähemmän kettuuntuneita ja se heijastuu Ihmisten käytöstapoihin. Kukaan ei jaksa oikein olla kiva ja ystävällinen kenellekään :(
Nyt olen alkanut huomata että yläasteikäinen poikani on minusta huolissaan ja mietin mitä tämä tekee teinin psyykeelle jos äiti on koko ajan itkuinen ja masentunut.
Ja ne jotka tulevat sanomaan että irtisanoudu ihmeessä niin ikää minulla on 50 ja en usko pääseväni mihinkään muualle töihin. Asuntolainaa on. Palkkani on ihan kohtuullinen ja tulen sillä toimeen mutta nyt olen alkanut pelätä mitä jos oikeasti sairastun fyysisestikin tästä jatkuvasta stressistä.
Ainakin tuo jatkuva juopottelu ja bentsojen syöpöttely voi aiheuttaa masentunutta mielialaa, vaikka auttaakin hetkeksi. Onko se työ nyt niin hyvä juttu, jos se sairastuttaa niin että lapsesikin huolestuu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni sai apua neljännestä lääkemerkistä, jota kokeili. Nämä eivät aiheuta mitään sivuoireita hänelle ja nostavat mielialaa. Hän saa nukuttuakin nykyään. Hän käy myös terapiassa juttelemassa toipumisesta ja positiivisista ajatusmalleista.
Reseptejä psyykelääkkeisiin kirjoitetaan kyllä antaumuksella, mutta harvemmin ketään lääkäriä kiinnostaa, syötkö niitä todella ja onko niistä enemmän hyötyä vai haittaa. Sittenkään ne eivät korjaa uupumuksen/masennuksen syytä (esim. juurikin ne työpaikan epäkohdat). Pitäisi keksiä joku pysyvämpi muutos elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annan mennä niin kauan kuin liikkuu. Toivon että roppa antaa periksi kun on tarpeeksi uupunut. Kokeillu lääkkeitä ja terapiaa, pelkkä pelleilyä molemmat. Alkaa vissiin kunto mennä huonoksi kun alkaa fyysinen jaksaminenkin olla heikentynyt vaikka työtunnit jää 60 viikossa.
Ei kai kukaan sua pakota ottamaan niitä lääkkeitä?
Olen samaa mieltä siinä, että työelämään tarvitaan merkittäviä muutoksia. Työelämä on mätä ja se rikkoo ihmisiä ihan järkyttävää tahtia. En itse syö, enkä ole syönyt mielialalääkkeitä, mutta olen uupunut. En edelleenkään ole siitä täysin toipunut, mutta olen takaisin töissä. Katsotaan minkä aikaa. Teen kuitenkin parhaani, että ottaisin mahdollisimman rennosti työssä: teen rimaa hipoen. Lähipiiristä löytyy niin monia uupumustapauksia, ettei se mitenkään voi olla sattumaa. Samoin mediasta kuulee juttuja koko ajan, kyllä tähän olisi jo aika herätä, jotta ihmiset säilyisivät työkykyisinä.
Voi olla, että ihan samat ongelmat on ollut aiemminkin, mutta miksi pitää toistaa muiden virheitä? Eikö olisi aika korjata työelämää nyt, kun ongelma nähdään? Myös lähipiirin eläkeläiset ovat nyt tunnustaneet uupuneensa jossain vaiheessa työelämää jossain määrin, muun muassa siinä määrin, että edelleen kärsivät sen vaikutuksista, vaikka töissä ovatkin eläkeikään asti sinnitelleet.