Työpaikan sosiaaliset suhteet

Työporukan sisäpiiri koostuu parista vahvasta persoonasta ja muutamasta miellyttäjästä, jotka ovat aina samaa mieltä noitten vahvojen persoonien kanssa. Moittivat sitten takana kuitenkin noita pieniä pomoja.(jotka kuitenkin hierarkiassa samalla tasolla kuin itse)

En kuulu kumpaankaan, vaan välttelijöihin. Näen tuon kuvion ja en anna sen häiritä omaa työtäni tai rauhaani.

Harvoin käyn yhteisillä tauoilla.

Ehkä ikävä veto multa, mutta tein kerran sellaisen liikkeen, kun työpaikan ihan kiva ihminen pyysy mua porukan sekaan kahville, niin totesin, etten tule, niin saatte sitten moittia mua ihan rauhassa.Koolla oli silloin sakki, joka aina näkee vaivaa muista.

Olen nähnyt monenlaisia työyhteisöjä ja kaikki ovat olleet erilaisia. 

Mun mielestä tuollainen eri porukoissa taukojen viettäminen antaa huonon kuvan työpaikan työilmapiiristä. Ei aina tietenkään tarvitse kaikkien kanssa hengata, mutta jos toisista puhutaan pahaa, niin silloin kaikki ei ole kunnossa. Taukojen määrästä päättää esimies. Jos hän ei puutu ylimääräisiin taukoihin, niin sitten se on hiljaisesti hyväksytty. Ongelma siitä tulee jos muut tekevät sinä aikana tauolla olevien työt. 

Hyvissä työyhteisöissä kaikki otetaan mukaan ja asioista puhutaan avoimesti. Jos jonkun käyttäytymisessä on huomautettavaa, niin se sanotaan kahdenkesken tai esimiehen kautta, ei juoruamalla. Ketään ei voi tietenkään velvoittaa olemaan sosiaalinen, mutta edes jonkilainen keskusteluyhteys työkavereihin kuuluu normaaliin kanssakäymiseen. 

Joku kultainen keskitie.

On hyvä, jos vähän tuntee työkavereiden yksityisminää, koska se helpottaa erilaisuuden ymmärtämistä ja helpottaa kanssakäymistä.

Mitään haukkumista ja juoruilua ei kannata harrastaa. Itse pyrin olemaan korrekti, enkä sano mitään ikävää, vaikka aihetta olisikin. Juoruilemalla ei ainakaan esitä uraansa tai mahdollista siirtymistä vaikkapa vaativampiin tehtäviin. Toki tämä ei tarkoita sitä, että ongelmiin ei puututtaisi, mutta asiallista puuttumista ei ole kahvitauolla poissaolevan haukkuminen.

Silloin tällöin on hyvä juoda yhdessä kahvit tai lounastaa, koska silloin tulee juteltua vapaammin niitä näitä. Kannattaa kuitenkin katsoa, että kahvittelut ei veny koko iltapäivän mittaisiksi.

Ja minusta yksityiselämää ei pidä liikaa sekoittaa työkuvioihin. Kaikkea omasta elämästä ei pidä kaataa työkavereiden niskaan. Voi sanoa, että nyt on vaikea elämänvaihe kun on vaikkapa avioero meneillään, mutta ei voi olettaa, että joka päivä kahvitauko ja lounastauko käytetään oman avioeron sumplimiseen ja ex-puolison haukkumiseen.

Sosiaalisia tapahtumia voi olla silloin tällöin, mutta haluan itse pitää tietyn hajuraon työ- ja yksityiselämän välillä. Pääsääntöisesti haluan viettää vapaa-ajan muissa merkeissä kuin työkaverit.

Mä olen se, joka ei välttämättä käy yhteisillä tauoilla lainkaan. Tai käydessäni juon nopeasti kahvit ja istun muualla, en tee töitä yksin. Tiedän, ettei seuraani kaivata, en vaan kuulu joukkoon erilaisen ajatusmaailmani kanssa. En myöskään itse kärsi tästä tilasta. Työni hoidan kyllä ja raportoin tarvittavat työasiat.

Juoruaminen ja toisista pahan puhuminen ovat merkki isoista ongelmista. Jo yksi ihminen voi tulehduttaa työilmapiirin pahoilla puheillaan. Itse yritän olla osallistumatta tällaisiin keskusteluihin tai olen joskus jopa alkanut haastamaan tätä pahanilmanlintua. 

Paras taukokäytäntö oli eräässä entisessä työpaikassa, jossa oli tapana pitää aamupalaveri kahvin yhteydessä. Oli sovittu, että kahvi keitetään tiettynä aikana ja pomo oli itse lähes aina paikalla. Siinä sitten käytiin yhdessä läpi päivän ohjelmat ja kuulumiset ja kun vartti oli kulunut (jos pomolla ei ollut jotain virallisempaa asiaa), niin kaikki lähtivät töihinsä koska myös pomo lähti töihin. Iltapäiväkahvi oli sitten vapaampi, mutta sekään ei venynyt kun pomo osallistui siihenkin. Juoruamista ei juuri ollut tai sitten se hoidettiin kahdenkesken tosi näkymättömissä. 

Asiaan voi vaikuttaa yleensä jokainen työntekijä. Jos työpaikalla juorutaan, niin älä lähde siihen mukaan. Jos jotain ihmistä syrjitään, niin ota hänet itse huomioon. Kerro esimiehelle ongelmista jos on ilmeistä, että hän ei niitä huomaa itse. Näytä esimerkkiä. Jos ongelma on liian suuri, niin vaihda työpaikkaa ja kerro lähtiessäsi esimiehelle tai hänen esimiehelleen, että firma menettää hyvän työntekijän tämän ja tämän ongelman vuoksi. Älä itse pelaa likaista peliä vaikka muut siihen sortuvat.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 09:50"]

Mä olen se, joka ei välttämättä käy yhteisillä tauoilla lainkaan. Tai käydessäni juon nopeasti kahvit ja istun muualla, en tee töitä yksin. Tiedän, ettei seuraani kaivata, en vaan kuulu joukkoon erilaisen ajatusmaailmani kanssa. En myöskään itse kärsi tästä tilasta. Työni hoidan kyllä ja raportoin tarvittavat työasiat.

[/quote]

Tää on vähän kaksipiippuinen juttu. Sulla on oikeus tuohon ja työpaikalla ollaan "vain" töissä. Mutta työilmapiirin kannalta asia on ongelmallisempi jos vetäydyt pois muusta yhteisöstä. Se, että jollain on erilainen ajatusmaailma, ei haittaa normaalissa työyhteissä. Ei yksityiselämän valinnoissa tarvitse olla samaa mieltä kuin työkaverit ja asioista keskusteleminen saattaa avartaa molempia osapuolia. Altistat tuolla vetäytymiselläsi itsesi juorujen kohteeksi. Se ei tietenkään oikeuta juoruiluun, mutta edesauttaa sitä. Ja juoruilusta voi seurata ongelmia koko yhteisölle. 

Pahan puhuminen tosiaan kertoo ikävästä yhteisöstä, yhdessä viihtyminen ei. Minulle on tärkeää, että töissä on hauskaa, ja saa nauraa yhdessä, ja joskus itkeäkin, kun on suruja. Minusta työkaverit ovat yhdenlaista elämäntovereita. Kymmeniä vuosia taivalletaan yhdessä. Olisi kurjaa ajatella, että nämä ihmiset eivät olisi voimavara.

Riippuu ihan työporukasta ja työskentelytyylistä koenko yhteiset kahvitauot tärkeänä vai en. Tavallaan tykkään tehdä työtä rauhassa omassa "kopperossani" ja kaipan ehkä keskimääräistä vähemmän sosiaalista toimintaa työpaikalla.

Yhdessä työpaikassa istuttiin tiiviin tiimin kanssa samassa tilassa, meininki oli samanhenkisessä porukassa rentoa eikä meillä pidetty varsinaisia kahvitaukoja lainkaan. Kaikki hakivat kahvia omalle työpisteelleen kuka milloinkin, työn lomassa juteltiin välillä niitä näitä. Se oli ihan jees.

Nykyisessä työpaikassa pidetään kahvitaukoja, täysin erilaisia duuneja tekevät kokoontuvat yhteen tauolle saman pöydän ääreen. Kokoonpano vaihtelee jonkin verran. Oma viihtymiseni kahvipöydässä vaihtelee hiukan sen mukaan ketä kahvitauolle osallistuu. Jotkut tyypit vievät keskustelunaiheet aina juoruihin ja puhuvat mielellään pahaa / muuten vaan juoruilevat muista, esimerkiksi niistä työkavereista jotka eivät ole paikalla. Silloin en jaksa tauolla kovin kauaa olla - silläkin uhalla että minä olen seuraava keskustelun aihe. Kivassa porukassa taas kahvitauot venyvät toisinaan turhan pitkiksi. :)