Työkaveri on ollut kolme viikkoa sairaslomalla. Söin sen työpisteellä olevan suklaalevyn :(

Kannattaa olla tietämätön koko asiasta eikä myöntää mitään. Mitäs oli sairauslomalla niin pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta onko muiden mielestä tämä ihan todella outoa? Syödä jonkun toisen lahja, ihan vain koska se on siellä? Jotenkin ihan käsittämätöntä.

No tottakai se on outoa ja väärin. Mutta tehty mikä tehty :(

ap

Sano, että tiputin sen vahingossa lattialle ja siinä sähläyksessä astuit vielä päälle. Heitit sen hajonneen ja liiskaantuneen paketin roskiin ennen kuin hokasit ettei uutta saakaan ihan lähikaupasta. Jos siis totuus ei nappaa.

Älä tunnusta.

varas

Olen minäkin perso suklaalle, mutta herkuttelijoiden kunniakoodi silti pitää. Toisten herkkuihin ei kosketa. Voi voi sinua.

Onko sulla kuori jäljellä? Pistä sinne valesuklaa sisällä.

Luultavasti Lidlin suklaista löytyy

Ostat uuden vastaavan, ja laita pahoittelukirjeen. Vaikka anonyymisti, jos et muuten kehtaa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta onko muiden mielestä tämä ihan todella outoa? Syödä jonkun toisen lahja, ihan vain koska se on siellä? Jotenkin ihan käsittämätöntä.

Syömishäiriö tulee vain mieleen

Miksi et laittanut sitä pois näkösiltä. Todella outoa, että menet syömään toisen lahjan. 

Oliko suklaa edes hyvää? :D

Yleensä toisen tavaroihin kajoaminen on ääliömäistä. Kai olet tutkinut koko työpisteen muutkin tavarat, kun noin tarkkaan tiesit, että siellä on suklaalevy odottamassa.

Oli pakko saada jotain koska tuntu että verensokeri laskee.

Toivottavasti on provo, muuten olen ällöttävä syömishäiriöinen varas. 

Koska olet moraaliton rikollinen, sinulle ei tuota ongelmia kätkeä syömäsi suklaalevyn käärettä jonkun syyttömän kollegan tavaroihin, josta se "vahingossa" putoaa tai löytyy sitten kun saikkulainen on palannut töihin. 

Ei niin minkäänlaista itsehillintää. Tiedän naisen, joka oli miesystävällään viikonlopun kylässä. Mies oli töissä, naisella vara-avain käytössä ja kauppa vieressä, mutta niin vain oli itsehillintä pettänyt ja oli syönyt miehen irtokarkit eikä edes viitsinyt ostaa uusia tilalle. Riitahan siitä tuli, ja loppujen lopuksi ero kun ei se suhde muutenkaan toiminut.

Oma mies oli ulkomaan komennuksella ja halusi kotilomalla käydessään irtokarkkeja. Olin ostanut ne jo valmiiksi 2-3 vkoa etukäteen ja nätisti olivat miehen työpöydällä, minulle ei tullut kertaakaan minkäänlaista houkutusta syödä niitä. Töissä minulla on piilossa suklaata ja xylitol-pastilleja, koska työkaverit muuten söisivät ne. Pari kertaa kun oli pastillit pöydällä ja minä sairaana/lomalla, oli työkaveri syönyt rasiat tyhjäksi. Sentään osti itse automaattisesti uudet tilalle.

"Olin ostanut ne jo valmiiksi 2-3 vkoa etukäteen ja nätisti olivat miehen työpöydällä, minulle ei tullut kertaakaan minkäänlaista houkutusta syödä niitä."

En itse pystyisi. Söisin ensimmäisen kerran pussit tyhjäksi jo samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Usein kun ostan jotain toiselle, saan tehdä sen monta kertaa. Kun itsekuria ei ole, niin sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Sano, että tiputin sen vahingossa lattialle ja siinä sähläyksessä astuit vielä päälle. Heitit sen hajonneen ja liiskaantuneen paketin roskiin ennen kuin hokasit ettei uutta saakaan ihan lähikaupasta. Jos siis totuus ei nappaa.

Kyllä tää musta on paras hätävale jos hätävale pitää keksiä. Jos ei totuutta kerro niin mieluummin keksii kuitenkin jonkun oman möhläyksen. Ikäviä on sellaset tyypit, jotka ite mokaa jotenkin ja sit antaa ymmärtää et vika on jonkun muun. Paras tietysti kun jättää jatkossa toisten omaisuuden rauhaan tai ainakin suoraselkäisesti tunnustaisi.

Pistä jotain muuta puoliksisulanutta suklaata sinne kääreisiin (toivottavasti paperit on tallella) ja sitten lavastat murron sinne työpaikkaan. Jätät sen suklaan sitten puoliksi syötynä ja turmeltuna jonnekin pöydälle. Helppoa.