Naiset BMI 25-26 (lievä ylipaino)

Painonpudotuksessa ikävintä on se, ettei tiedä onko tullut lihasta vai läskiä lisää. Ei pitäisi katsella vaakaa vaan peilikuvaa ja ympärysmittoja.

Ärsyttää, kun mielestäni tällä hetkellä syön ja liikun niin että voin tosi hyvin. Olen 176cm pitkä ja minulla on noin 6 kiloa ylipainoa. Nuorena aikuisena olin todella hoikka, jopa alipainoinen. Olin masentunut enkä jaksanut syödä mitään. Mutta on ikävä hoikkuutta, kun vaatteet näytti niin hyvältä päällä! Nyt ylipainoisena keskityn pukeutumisessa siihen, miten peittäisin mahan, selkämuhkurat ja löllöt käsivarret. Harmittaa kun alle 10 kiloa kevyempänä olisin jo niin paljon paremman näköinen, mutta epäilyttää ryhtyä siihen, kun uskon etten jaksaisi pysyä tiukemmassa ruokavaliossa.

Kamala miten rumasti naiset puhuu itsestään. Vielä suht normaalin kokoiset.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin sitä jatkuvasti. Se vaivasi. Lopulta mietin, että valitsenko mieluummin loppuikäni pahan mielen vai laihdutanko. Nykyään bmi vähän yli 19 ja fiilis on hyvä. Vaatteet näyttävät hyvältä päällä ja alasti näytän upealta.

Itselläni tuollainen painoindeksi vaatisi jatkuvaa näännyttämistä. Pitäisi elää jollain 1200 kcal, ei ole sen arvoista.

Mulla on ollut aikoinaan syömishäiriöitä ja hoikimmillani olin 27-vuotiaana, jolloin painoin 46kg.

Siitä huolimatta koin aina olevani pelkkä "laiha läski", kun ei ollut lainkaan lihasta ja pienikin painonnousu näkyi pelkkänä löllönä. Murehdin liikaa ulkonäöstäni.

Nyt viidessä vuodessa tullut +30kg tuohon lisää. Selkeästi joku massakausi päällä, mutta olen tyytyväinen siihen, että olen todennäköisesti saanut hankittua myös lihasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa, mutta paino on juuttunut todella tiukkaan (bmi 26). Harrastan kestävyysjuoksua, joten en voi vetää mitään kitudieettiä, koska sitten en jaksa juosta. (Kokeiltu on ja homma loppui ojanpohjalle, kun alkoi pyörryttää kesken lenkin). Mikään vähemmän herkkuja ym. puppu ei toimi, koska en syö juuri koskaan mitään herkkuja. Ikää on tosin jo yli 40 vuotta, joten sekin saattaa vaikuttaa. Yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen (juoksen kuitenkin puolimaratonin alle kahden tunnin, joten kunto on ihan hyvä), mutta ei se helppoa ole. Lääkäri oli kyllä sitä mieltä, ettei ole tarvetta minkäänlaiseen painonpudotukseen.

Sama juttu! Pituutta 174cm ja painoa 78-79kg. Jos pääsee livahtamaan yli 80, niin sitten tipautan kilon tai kaksi. Olen kaikin puolin isokokoinen, siis leveät hartiat ja isot kädet ja jalat. Mutta siis harrastan juoksua, puolikas menee reilusti alle 2h, kokonaiset 4h pintaan. Juoksen 4-5krt/vko, lisäksi crosfit-tyylistä kiertoharjoittelua 2krt/vko. Eli lihasmassaa on varmaan melko paljon. Aina tavoittelen tuota 75kg painoa, mutta en siihen tunnu pääsevän. Ikää siis yli 40. Treeniä en voi lisätä, enkä syömistä paljoa vähentääkään, kun treeni kuitenkin kuluttaa... Herkkuja voisin varmaan vähentää, mutta en nyt niitäkään niin kauheasti syö. Ehkä pitäisi vain hyväksyä tuo pieni vatsaröllykkä, kun kokonaisuus näyttää kuitenkin hoikalta ja lihaksikkaalta. Mutta vaikeaa se on ja ajattelen että juoksukin olisi mukavampaa 5kg hoikempana.

Sama täällä. Oon 48-vuotias ja puolimara menee noin kahteen tuntiin. Juoksen, hiihdän ja teen lihaskuntotreeniä, ja koiranomistajana oon muutenkin joka päivä "tien pällä". Pituutta on vain 158 cm ja painoa nyt 63-64 kg. Aivan järkyttävän tarkka pitäisi olla syömisistä, jotta paino pysyisi alle 60 kg. Mulla ei ole edes juuri mahaa, mutta olen reitevää ja persevää tyyppiä. Meinaa kyrsiä, mutten jaksa enää kituuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös BMI 25 ollu vielä "normaali"?

Ei, normaalipainon yläraja on 24,9

No ärsyttää. Kroppa pysyttelee sitkeästi samassa painossa vaikka mitä tekisin. Rinnat on liian isot, ei löydy sopivia rintaliivejä kuin erikoisliikkeistä, vatsa on kauhea röllykkä. Muuten olen ok näköinen. Joskus ajatellut että voisin mennä vaan vatsa-alueen rasvaimuun niin olisin tyytyväinen. 170cm, 78 kg

Tosi raivostuttavaa, kun jotkut langanlaihat kaverit syö mitä sattuu, siis jotain Mäkkäriä ja karkkia, ja silti painoa ei tule vaikka eivät edes liiku. Itse liikun tosi paljon enkä syö mitään roskaruokia, silti lievä ylipaino, argh!!!

Kyllä stressasin, mietin koko ajan painoani ja ulkonäköäni.

Siksi laihdutin heti kun oli mahdollista.

Tosin minussa näkyy ylimääräiset kilot heti ruumiinrakenteeni vuoksi, joten olin oikeasti järkyttävän tuhti tuossa bmi:ssä kun olen melko pulska paljon pienemmässäkin painossa.

Vierailija kirjoitti:

ei se vatsa ja leuka katoa parin kilon pudottamisella.

Jeps. Useimmiten ongelma on liikunnan puute eli vaikka ne pari kiloa saisikin pois niin yhä edelleen se kroppa olisi yhtä löllö ja maha tursottaisi.

Sen sijaan kun harrastaisi monipuolisesti etenkin kestävyysliikuntaa sekä syviä lihaksia aktivoivaa jumppaa/joogaa se paino saattaisi pysyä jo ennallaan mutta kas, siluetti olisikin paljon slimmimpi.

Häiritsee vähän. Nyt oon pikkasen lihonut ja bmi just ton 25-26. rupeaa reidet ottamaan yhteen ja mahaan tulee makkara. Sellainen viiden kilon pudotus jo auttaisi. Parhain olo on ollut bmi 23-24

Vierailija kirjoitti:

Tosi raivostuttavaa, kun jotkut langanlaihat kaverit syö mitä sattuu, siis jotain Mäkkäriä ja karkkia, ja silti painoa ei tule vaikka eivät edes liiku. Itse liikun tosi paljon enkä syö mitään roskaruokia, silti lievä ylipaino, argh!!!

Noitakin voi syödä jos kalorit jää tarpeeksi alhaisiksi. 

Minulla oli pitkään tapana syödä päivittäin jotain sokerista ja aika usein myös pizzaa tai muuta roskaa, bmi jotain 20-21. Mutta kehonkoostumuksessa oli kyllä parantamisen varaa.

Ja olen myös ollut sinun tilanteessasi eli lievässä ylipainossa, silloin söin vain liikaa kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä stressasin, mietin koko ajan painoani ja ulkonäköäni.

Siksi laihdutin heti kun oli mahdollista.

Tosin minussa näkyy ylimääräiset kilot heti ruumiinrakenteeni vuoksi, joten olin oikeasti järkyttävän tuhti tuossa bmi:ssä kun olen melko pulska paljon pienemmässäkin painossa.

Sama. Olen rintava omppu ja jo tuossa normipainon ylärajalla melkoisen tasapaksu pönikkä.

Vierailija kirjoitti:

Häiritsee vähän. Nyt oon pikkasen lihonut ja bmi just ton 25-26. rupeaa reidet ottamaan yhteen ja mahaan tulee makkara. Sellainen viiden kilon pudotus jo auttaisi. Parhain olo on ollut bmi 23-24

Sen tietää ilman vaakaakin että nyt on pari-kolme kiloa tullut kun maha alkaa röllyköitymään.

Kaikki menee mulla siis ekana keskivartaloon eikä mitään puhetta että kroppa tuntuisi saati näyttäisi kivalta edes tuossa normaalibmi:n ylärajalla.

Itsellä toimii se vanha ja hyvä kaava eli pituus miinus 110. Silloin olo on kaikin puolin paras.

Kyllä. Olen taas dieetillä. Lasken kaloreita.

176/77 kolmen viikon dieetin jälkeen. Olen aina ollut noemaalipainoinen. Tämä ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä stressasin, mietin koko ajan painoani ja ulkonäköäni.

Siksi laihdutin heti kun oli mahdollista.

Tosin minussa näkyy ylimääräiset kilot heti ruumiinrakenteeni vuoksi, joten olin oikeasti järkyttävän tuhti tuossa bmi:ssä kun olen melko pulska paljon pienemmässäkin painossa.

Sama. Olen rintava omppu ja jo tuossa normipainon ylärajalla melkoisen tasapaksu pönikkä.

Olen tiimalasi jolla rasva kyllä menee joka puolelle ja sama muoto pysyy enemmän tai vähemmän kaikissa painoissa, mutta pienen luuston takia näytän helposti tosi löysältä.

Toisaalta vaatteet päällä ihmiset eivät ehkä tajua sitä niin hyvin kuin omenavartaloisella, mutta ilman vaatteita huomaa että rasvaa on ihan liikaa.

BMI:ni oli vielä vuoden 2020 alussa 25,6 mutta pätkäpaaston avulla lähti 5 kiloa parissa kuukaudessa ja painoindeksini on siitä saakka ollut noin 23. Tässä painossa on riittävä ”puskuri” normaalipainon ylärajaan ja punnitsen itseni joka aamu ettei tule ikäviä yllätyksiä.