Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten sinusta tuli absolutisti?

Vierailija
06.02.2014 |

Itse olen ymmärtänyt vasta viime vuosina, lähemmäs 30-vuotiaana, että en päätynyt raittiiksi vain esim. terveyssyiden vuoksi tai yleisen periaatteen takia. Niin kauan minulla kesti ymmärtää, että näin koko lapsuuteni ajan aivan liikaa todella rajua alkoholinkäyttöä, joka johti jopa moniin kuolemantapauksiin suvussamme. Seurauksena kokemuksistani humalaiset yksinkertaisesti pelottavat minua. Se haju, se humalainen ölinä, se kaikki nostaa esiin samoja turvattomuuden tunteita kuin lapsena. Siksi varmasti en itse juo.

 

Ja siksi saatan olla edelleen sinkku, kun on vaikea löytää ketään joka ei pitäisi minua tylsänä tiukkapipona :( En koskaan sano pahaa sanaa kenenkään juomisesta, mutta jos muut juovat, niin minua pidetään automaattisesti tylsänä ilonpilaajana, kun itse pysyn vesilinjalla. Se tuntuu välillä epäreilulta, mutta ehkä joskus vielä löydän ihmisiä jotka ymmärtävät minuakin.

 

Miten sinusta tuli absolutisti?

Kommentit (28)

Vierailija
21/28 |
06.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi ihmeessä absolutismi on niin vaikea asia kestää niille (joillekin niistä), jotka itse käyttävät alkoholia? Tässäkin ketjussa alapeukutetaan ihmisiä, jotka yksinkertaisesti kertovat syyn siihen, että itse eivät juo.

 

Vierailija
22/28 |
06.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 13:25"]

Miksi ihmeessä absolutismi on niin vaikea asia kestää niille (joillekin niistä), jotka itse käyttävät alkoholia? Tässäkin ketjussa alapeukutetaan ihmisiä, jotka yksinkertaisesti kertovat syyn siihen, että itse eivät juo.

 

[/quote]

Ja sen sijaan ihminen, joka kertoo juovansa pullon viiniä joka päivä, saa yläpeukkuja!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/28 |
06.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana, ja tämä lapsen odotusajasta asti olen ollut absolutisti. Alkoholin käyttö loppui kun vauvahaaveita alettiin "toteuttamaan" käytännössä. Raskausaikana en luonnollisesti juonut ja imetyksen aikana en juonut myöskään. Alkoholin käyttäminen vaan jäi, ja koska en edes pidä alkoholijuomien mausta enkä humalassa olosta niin päätin valita jatkossa juhlisdakin pommacin alkon sijaan. Kun mitään syytä juomiselle ei ole niin voin yhtä hyvin olla vaan juomatta. Ja olla hyvä esimerkki lapsellemme edelleen!

Vierailija
24/28 |
06.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 13:25"]

Miksi ihmeessä absolutismi on niin vaikea asia kestää niille (joillekin niistä), jotka itse käyttävät alkoholia? Tässäkin ketjussa alapeukutetaan ihmisiä, jotka yksinkertaisesti kertovat syyn siihen, että itse eivät juo.

 

[/quote]

 

Tämä on minullekin ikuinen arvoitus. Kaikissa muissa suhteissa mukavat ja fiksut ystäväni eivät tahdo hyväksyä minun elintapojani, mitä alkoholiin tulee. Viinaa tyrkytetään, asiasta vitsaillaan, joskus minuun jopa ärsyynnytään kun en sitä shottia juo, vaikka joku sen varta vasten minulle kaataa. Jos joku tyrkyttäisi samalla tavalla vaikka tupakkaa jollekin joka ei polta, sitä pidettäisiin törkeänä käytöksenä. Minä annan muiden pitää hauskaa omalla tavallaan, mutta minun seurani ei humalaisille kelpaakaan. En kelpaa omana itsenäni.

 

Ap

Vierailija
25/28 |
06.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 13:32"]

[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 13:25"]

Miksi ihmeessä absolutismi on niin vaikea asia kestää niille (joillekin niistä), jotka itse käyttävät alkoholia? Tässäkin ketjussa alapeukutetaan ihmisiä, jotka yksinkertaisesti kertovat syyn siihen, että itse eivät juo.

 

[/quote]

 

Tämä on minullekin ikuinen arvoitus. Kaikissa muissa suhteissa mukavat ja fiksut ystäväni eivät tahdo hyväksyä minun elintapojani, mitä alkoholiin tulee. Viinaa tyrkytetään, asiasta vitsaillaan, joskus minuun jopa ärsyynnytään kun en sitä shottia juo, vaikka joku sen varta vasten minulle kaataa. Jos joku tyrkyttäisi samalla tavalla vaikka tupakkaa jollekin joka ei polta, sitä pidettäisiin törkeänä käytöksenä. Minä annan muiden pitää hauskaa omalla tavallaan, mutta minun seurani ei humalaisille kelpaakaan. En kelpaa omana itsenäni.

 

Ap

[/quote]

Sama kokemus täälläkin. Ei näköjään ole olemassa tapaa, jolla voisi kieltäytyä alkoholista muita loukkaamatta. Minua puolestaan loukkaa se, että lasiini väkisin kaadetaan jotain, mitä en juo. Ja se, että minua kerran toisensa nimitellään ilonpilaajaksi vain siksi, että en juo alkoholia. Kun kuitenkin omasta mielestäni pidän hauskaa ja luon juhlatunnelmaa ihan siinä missä muutkin, nauran, juhlin, olen iloinen, en ikinä näytä hapanta naamaa.

Vierailija
26/28 |
06.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä vihasin krapulaa. Jossain vaiheessa aloin juomaan vain yhden tai kaksi koko bileiltana ja raskaaksi tullessa alkoholi jäi kokonaan. Eipä ole missään vaiheessa tehnyt mieli aloittaa uudestaan, joten olen tyytyväisenä pysynyt nollalinjalla. En tiedä olenko absolutisti, koska en voi tietää haluanko vielä joskus maistaa alkoholia, mutta toistaiseksi ei ole tehnyt mieli edes maistaa. Täysin alkottomana on mennyt nyt kuutisen vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/28 |
06.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllästyin, vanhenin (kun 30 lähestyy, ei sellainen biletyskulttuurikaan enää nappaa siinä missä parikymppisenä). Asiaan liittyi myös se että jouduin liikaa katsomaan erästä alkoholistia liian lähietäisyydeltä.

Varmaan myös perheen perustaminen vaikutti. En joutunut katsomaan juoppoja enkä humalaisia lapsena ja haluan etteivät omat lapsenikaan joudu. Mieheni ei juo yhtään koska on joutunut katsomaan deekuja lapsuudessaan. Hän ei myöskään pitäisi siitä jos minä joisin koska hänen on vaikea suhtautua luontevasti alkoholiin. Ei hän kieltänyt ole, mutta minulle alkoholi on sen verran yhdentekevää että voin olla juomatta, ei ole kiva aiheuttaa toiselle mielipahaa.

 

Sitä minä vaan ihmettelen että miten se voi kestää niin pitkään juoda itsensä hengiltä, kymmenen vuotta sekin yksi juoppo on tuhonnut kaikkien ympärillään olevien elämää jatkuvalla dokaamisella eikä vieläkään ole kuolo korjannut.

Vierailija
28/28 |
06.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Maistoin ensimmäisen kerran alkoholia 19-vuotiaana (alkoholia ei käytetty lapsuuden perheessäni ollenkaan) ja opiskeluaikoina tuli juotua aina se pari kertaa viikossa kunnon humalaan. En ole koskaan erityisemmin pitänyt alkoholin mausta (ei nyt ole pahaa, muttei hyvääkään) ja kun tulin 24-vuotiaana raskaaksi ja olin 9 kuukautta juomatta tajusin, että ei mun ole mikään pakko jatkossakaan juoda sellaista mistä en tykkää muita miellyttääkseni tai "koska alkoholi nyt vain kuuluu bilettämiseen". 

 

Lähipiiri on onneksi vähitellen sisäistänyt asian. Nyt olen ollut kuusi vuotta ilman alkoholia, eikä tee kyllä edelleenkään yhtään mieli.

 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme kolme