Onko mielestäsi älykkyyden merkki, jos pystyy huomaamaan älykkyyden nopeasti muissa ihmisissä?

No minä kyllä huomaan nopeasti, jos keskustelukumppani on minua selvästi älykkäämpi. Oma äo:ni on epävirallisissa testeissä ollut 125-140 välillä.

Älykkäät ihmiset yleensäkin huomaavat asioita nopeasti, ihan mitä vaan

Kyllähän ilmiö täytyy tunnistaa, jotta sitä osaa muissa etsiä. Samoin kuin huomaa, jos toinen ei kykene kriittiseen ajatteluun tai pysy kärryillä, huomaa myös jos vastapuoli pystyy ajattelussa tasoille, joissa on itse hitaampi.

Toki sitten fiksu ihminen suhtautuu kyseenalaistavasti myös omiin välittömiin johtopäätöksiin ja huomioi ennakkoluulojen ja tilanteiden vaikutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät ihmiset yleensäkin huomaavat asioita nopeasti, ihan mitä vaan

Ei välttämättä nopeasti, mutta tekevät havaintoja, joita muut eivät huomaa.

Aika harvoin ihminen tunnistaa toisen olevan itseään älykkäämpi. Jos itsellä ei ole käsitystä, mitä älykkyys on, ei sitä pysty näkemäänkään. Siinä yksi selitys, miksi suurin osa ihmisistä tuntuu tyhmemmiltä kuin itse on.

Kuinkas sitten, kun se älykkään alykkyys on sillä tasolla, että älykkäämpien löytyminen on epätodennäköistä?

Törmään työssäni jatkuvasti hyvin älykkäisiin ihmisiin, ja todellakin heidän älykkyytensä on helppo havaita, vaikka itse olenkin älyltäni keskinkertainen.

Kyllä. Tyhmä ihminen saattaa jopa pitää itseään fiksumpaa tyhmänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät ihmiset yleensäkin huomaavat asioita nopeasti, ihan mitä vaan

Ei välttämättä nopeasti, mutta tekevät havaintoja, joita muut eivät huomaa.

Peukutan tätä. Huomaan tosi helposti toistuvat tapahtumat ja osaa yhdistellä eri asioita yhteen, jolloin syntyy jotain uutta tai löytyy ratkaisu johonkin olemassa olevaan ongelmaan. En ole kuitenkaan se näkyvästi nopea työntekijä organisaatiossa, enemmänkin se hidas. Kun joku asia pitää saada valmiiksi, saan sen nopeammin kuin muut vaikka työskentelynopeus on hidas. Olen monesti muita edellä töissä siis tietotaidollisesti ja saatan joutua odottamaan muuta organisaatiota jopa useita vuosia, ennen kuin muu organisaatio on valmis etenemään asian kanssa.

En pärjää keskusteluissa/väittelyissä, vaikka olen oikeassa. Keskusteluissa ei jotenkin leikkaa nopeasti, analysoin aina enemmän kuulemaani eri kantilta ja siksi en ole nopea vasta keskustelija. Vaikka kuinka lataisin faktoja pöytään keskusteluissa, niin vastapuoli saattaa pitää niitä pelkkinä mielipiteitä. Oikeassa oleminen näkyy vasta pitkien aikojen kuluttua.  Osa ihmisistä haluaa vaan olla vahvoja persoonia, jota ei jyrätä. Siksi en viitsi tapella tuollaista ratakiskoa vastaan. Tämä on turhauttavaa. 

Jotkin älykkäät ihmiset saattavat joutua oman älykkyyden vangiksi. Kun on monesti huomannut, että itse tietää asioista enemmän kuin muut ja jos ei tiedä, ottaa selville. Silloin kasvaa sellainen kokemus, että joutuu itse tekemään kaikki, kun muut on aina tyhmempiä. Näin älykäs ihminen luo harhakuvan itselleen ja mieltää lopulta kaikki muut ihmiset itseään tyhmemmiksi ja sijoittaa itsensä muiden yläpuolelle. Tähän tilanteeseen päässyt älykäs ihminen jää tavallaan oman älykkyyden loukkuun. Tällainen henkilö myös kuvittelee, että muilla ei ole hänelle mitään älyllistä annettavaa. Ja saattaa käydä niin, että ei enää pärjää työelämässä, kun ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen.

Esimerkki:

Lakimiehiä yleensä pidetään älykkäinä. No yksi kaveri joutui käräjille ja sai lakimiehen avustamaan häntä. Nopeasti lakiasioista keskusteltaessa, henkilö huomasi, että lakimies puhuu ristiriitaisesti. Joten kaveri luki ja sisäisti nopeasti ne lait, jotka koskivat asiaa ja rupesi neuvomaan lakimiestä miten asiat oikeasti menevät. Kaveri osoitti laista ne kaikki kohdat, joissa laki on hänen puolellaan häntä syytettävistä asioista. Vastassa oli kuitenkin kunnanvirkamiehet ja juttu oli ennealta päätetty. Päätökset ja kaikki muut junaitiin pelkkien ennakkokäsitysten mukaan. Tuomarikin oli Kunnan puolella jo valmiiksi eikä perehtynyt asioihin. Lisäksi tuomio lähetettiin postista vasta siten, kun valitusoikeus oli mennyt umpeen. Kaverin olisi lain mukaan pitänyt voittaa keissi, mutta jutussa haluttiin suojella virkamiehiä. Pieni kunta kyseessä.

Kai sitä aika nopeasti piirtyy kuva, leikkaako toisella lähellekään samantasoisesti vai ei. Eli karkean jaon huomaa - onko huomattavan älykäs, keskitasoa vai hyvin yksinkertainen ajattelussaan. Hienosäätö on sitten vaikeampaa.

Ihmiset kuitenkin kaikesta tiedosta huolimatta edelleen sekoittavat älykkyyteen siihen kuulumattomia piirteitä, kuten sanavalmiuden, ulospäinsuuntautuneisuuden, edustuksellisuuden ja karismaattisuuden. Tällaisia pidetään helpommin älykkäinä ja kyvykkäinä. Uskon älykkäiden huomaavan eron, mutta valtaosa on tälle ajattelutavalle sokeutuva.

Hiljaisia, ujoja, syrjäänvetäytyviä ja ei meteliä itsestään pitäviä pidetään sitten herkemmin yksinkertaisina, vaikka asia ei suinkaan olisi näin. Se on totta, että varautuneisiin ihmisiin on vaikeampi saada kontaktia, eivätkä oikein anna itsestään mitään, mutta on jännä huomata tietynlaista säännönmukaista asennoitumiseroja luonteenpiirteistä johtuviin eroihin ihmisten 'sosiaalisessa hierarkiassa'.

Tällaisia huomioita itselläni työelämästä ja muusta ihmislajin keskinäisestä kommunikaatiosta.

Meri_Kreikan kirjoitti:

Jotkin älykkäät ihmiset saattavat joutua oman älykkyyden vangiksi. Kun on monesti huomannut, että itse tietää asioista enemmän kuin muut ja jos ei tiedä, ottaa selville. Silloin kasvaa sellainen kokemus, että joutuu itse tekemään kaikki, kun muut on aina tyhmempiä. Näin älykäs ihminen luo harhakuvan itselleen ja mieltää lopulta kaikki muut ihmiset itseään tyhmemmiksi ja sijoittaa itsensä muiden yläpuolelle. Tähän tilanteeseen päässyt älykäs ihminen jää tavallaan oman älykkyyden loukkuun. Tällainen henkilö myös kuvittelee, että muilla ei ole hänelle mitään älyllistä annettavaa. Ja saattaa käydä niin, että ei enää pärjää työelämässä, kun ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen.

Esimerkki:

Lakimiehiä yleensä pidetään älykkäinä. No yksi kaveri joutui käräjille ja sai lakimiehen avustamaan häntä. Nopeasti lakiasioista keskusteltaessa, henkilö huomasi, että lakimies puhuu ristiriitaisesti. Joten kaveri luki ja sisäisti nopeasti ne lait, jotka koskivat asiaa ja rupesi neuvomaan lakimiestä miten asiat oikeasti menevät. Kaveri osoitti laista ne kaikki kohdat, joissa laki on hänen puolellaan häntä syytettävistä asioista. Vastassa oli kuitenkin kunnanvirkamiehet ja juttu oli ennealta päätetty. Päätökset ja kaikki muut junaitiin pelkkien ennakkokäsitysten mukaan. Tuomarikin oli Kunnan puolella jo valmiiksi eikä perehtynyt asioihin. Lisäksi tuomio lähetettiin postista vasta siten, kun valitusoikeus oli mennyt umpeen. Kaverin olisi lain mukaan pitänyt voittaa keissi, mutta jutussa haluttiin suojella virkamiehiä. Pieni kunta kyseessä.

Juristitko älykkäitä?! Hoh hoo. Ulkoaopeteltuna toistavat lukemaansa. Älykkyyteen liittyy luovuus vahvasti, eikä lakitekstiin sovelleta sellaista. Tulkintojahan on monenlaisia, naurettaviakin, kun yritetään pitää päämiehen puolta osoittamalla musta valkoiseksi.

Meri_Kreikan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkäät ihmiset yleensäkin huomaavat asioita nopeasti, ihan mitä vaan

Ei välttämättä nopeasti, mutta tekevät havaintoja, joita muut eivät huomaa.

Peukutan tätä. Huomaan tosi helposti toistuvat tapahtumat ja osaa yhdistellä eri asioita yhteen, jolloin syntyy jotain uutta tai löytyy ratkaisu johonkin olemassa olevaan ongelmaan. En ole kuitenkaan se näkyvästi nopea työntekijä organisaatiossa, enemmänkin se hidas. Kun joku asia pitää saada valmiiksi, saan sen nopeammin kuin muut vaikka työskentelynopeus on hidas. Olen monesti muita edellä töissä siis tietotaidollisesti ja saatan joutua odottamaan muuta organisaatiota jopa useita vuosia, ennen kuin muu organisaatio on valmis etenemään asian kanssa.

En pärjää keskusteluissa/väittelyissä, vaikka olen oikeassa. Keskusteluissa ei jotenkin leikkaa nopeasti, analysoin aina enemmän kuulemaani eri kantilta ja siksi en ole nopea vasta keskustelija. Vaikka kuinka lataisin faktoja pöytään keskusteluissa, niin vastapuoli saattaa pitää niitä pelkkinä mielipiteitä. Oikeassa oleminen näkyy vasta pitkien aikojen kuluttua.  Osa ihmisistä haluaa vaan olla vahvoja persoonia, jota ei jyrätä. Siksi en viitsi tapella tuollaista ratakiskoa vastaan. Tämä on turhauttavaa. 

Tuttu ilmiö juuri tuollaisena kokemuksena kuin kuvaat. Turhautumisen sijaan olen nykyään pohtinut omaa osuuttani. On ikäänkuin helppo kommentoida puskista, jäädä tarkkailemaan ja tuntea lopulta oikeassa olemisen tunnetta. Ei tarvitse testata hypoteesia siinä tilanteessa ja laittaa itseään alttiiksi väärässä olemiselle haastamalla tilanteen avoimesti. Aina tämä ei auta, mutta usein jokin siemen jää kytemään ja asiat edistyvät kun ne siirtyvät "kollektiiviseen tietoisuuteen" ja jokin pyörä pyörähtää.

Olen huomannut etten osaa aina tuoda perusteluja sanallisesti esiin, ne kun ovat toisaalta hieman abstrakteja ja toisaalta intuitiiviseen päättelyyn pohjautuvia. Aitoon vuoropuheluun antautuminen on välillä haastavampaa kuin ylemmyydentuntoisuus muita kohtaan jos rehellisiä ollaan. Älykkäällä on älyn tuoma etu ratkaista näitäkin ongelmia ja arvioida omaa toimintaa turhautumisen sijaan. Aina ei onnistu ja joskus voi vaan katsella kun maailma palaa. Mutta sekin on elämää, keskityn sitten omiin onnistumisiin.

Mä en nyt ymmärrä miten tuo ajatusten/havainnoinnin nopeus liittyy älykkyyteen. Eikö älykkyys ole nimenomaan syvällistä ja ei mustavalkoista pohtimista, pineten vivahteiden huomaamista ym.? Olkoon henkilö hidas tai ei.

Vierailija kirjoitti:

No minä kyllä huomaan nopeasti, jos keskustelukumppani on minua selvästi älykkäämpi. Oma äo:ni on epävirallisissa testeissä ollut 125-140 välillä.

Kaikki saa nettitesteissä 120+ tuloksia. 

Monesti älykkäinä ja mielenkiintoisina keskustelijoina pitämäni ihmiset (osa Mensa-testattuja) sanovat minusta ihan samaa. Harvemmin kuulen tätä mielestäni ns. keskinkertaisilta ihmisiltä, vaikka heitäkin ystävissä on (ja heissä toki on muita ominaisuuksia, joita suuresti arvostan).

Eli ”koira koiran tuntee”, kai?

Vierailija kirjoitti:

Kuinkas sitten, kun se älykkään alykkyys on sillä tasolla, että älykkäämpien löytyminen on epätodennäköistä?

Silloin on ainakin todella yksin.

Vierailija kirjoitti:

Meri_Kreikan kirjoitti:

Jotkin älykkäät ihmiset saattavat joutua oman älykkyyden vangiksi. Kun on monesti huomannut, että itse tietää asioista enemmän kuin muut ja jos ei tiedä, ottaa selville. Silloin kasvaa sellainen kokemus, että joutuu itse tekemään kaikki, kun muut on aina tyhmempiä. Näin älykäs ihminen luo harhakuvan itselleen ja mieltää lopulta kaikki muut ihmiset itseään tyhmemmiksi ja sijoittaa itsensä muiden yläpuolelle. Tähän tilanteeseen päässyt älykäs ihminen jää tavallaan oman älykkyyden loukkuun. Tällainen henkilö myös kuvittelee, että muilla ei ole hänelle mitään älyllistä annettavaa. Ja saattaa käydä niin, että ei enää pärjää työelämässä, kun ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen.

Esimerkki:

Lakimiehiä yleensä pidetään älykkäinä. No yksi kaveri joutui käräjille ja sai lakimiehen avustamaan häntä. Nopeasti lakiasioista keskusteltaessa, henkilö huomasi, että lakimies puhuu ristiriitaisesti. Joten kaveri luki ja sisäisti nopeasti ne lait, jotka koskivat asiaa ja rupesi neuvomaan lakimiestä miten asiat oikeasti menevät. Kaveri osoitti laista ne kaikki kohdat, joissa laki on hänen puolellaan häntä syytettävistä asioista. Vastassa oli kuitenkin kunnanvirkamiehet ja juttu oli ennealta päätetty. Päätökset ja kaikki muut junaitiin pelkkien ennakkokäsitysten mukaan. Tuomarikin oli Kunnan puolella jo valmiiksi eikä perehtynyt asioihin. Lisäksi tuomio lähetettiin postista vasta siten, kun valitusoikeus oli mennyt umpeen. Kaverin olisi lain mukaan pitänyt voittaa keissi, mutta jutussa haluttiin suojella virkamiehiä. Pieni kunta kyseessä.

Juristitko älykkäitä?! Hoh hoo. Ulkoaopeteltuna toistavat lukemaansa. Älykkyyteen liittyy luovuus vahvasti, eikä lakitekstiin sovelleta sellaista. Tulkintojahan on monenlaisia, naurettaviakin, kun yritetään pitää päämiehen puolta osoittamalla musta valkoiseksi.

Röyhkeitä ne on. Ainakin osa.

Väittävät kuristajaa viattomaksi.

Meri_Kreikan kirjoitti:

Jotkin älykkäät ihmiset saattavat joutua oman älykkyyden vangiksi. Kun on monesti huomannut, että itse tietää asioista enemmän kuin muut ja jos ei tiedä, ottaa selville. Silloin kasvaa sellainen kokemus, että joutuu itse tekemään kaikki, kun muut on aina tyhmempiä. Näin älykäs ihminen luo harhakuvan itselleen ja mieltää lopulta kaikki muut ihmiset itseään tyhmemmiksi ja sijoittaa itsensä muiden yläpuolelle. Tähän tilanteeseen päässyt älykäs ihminen jää tavallaan oman älykkyyden loukkuun. Tällainen henkilö myös kuvittelee, että muilla ei ole hänelle mitään älyllistä annettavaa. Ja saattaa käydä niin, että ei enää pärjää työelämässä, kun ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen.

Esimerkki:

Lakimiehiä yleensä pidetään älykkäinä. No yksi kaveri joutui käräjille ja sai lakimiehen avustamaan häntä. Nopeasti lakiasioista keskusteltaessa, henkilö huomasi, että lakimies puhuu ristiriitaisesti. Joten kaveri luki ja sisäisti nopeasti ne lait, jotka koskivat asiaa ja rupesi neuvomaan lakimiestä miten asiat oikeasti menevät. Kaveri osoitti laista ne kaikki kohdat, joissa laki on hänen puolellaan häntä syytettävistä asioista. Vastassa oli kuitenkin kunnanvirkamiehet ja juttu oli ennealta päätetty. Päätökset ja kaikki muut junaitiin pelkkien ennakkokäsitysten mukaan. Tuomarikin oli Kunnan puolella jo valmiiksi eikä perehtynyt asioihin. Lisäksi tuomio lähetettiin postista vasta siten, kun valitusoikeus oli mennyt umpeen. Kaverin olisi lain mukaan pitänyt voittaa keissi, mutta jutussa haluttiin suojella virkamiehiä. Pieni kunta kyseessä.

Tuo kertomus ei ole uskottava. Jos tuomiota ei ole lähetetty ajoissa, se ei ole lainvoimainen, ja kaverisi olisi osannut valittaa asiasta, jos on fiksu.

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä aika nopeasti piirtyy kuva, leikkaako toisella lähellekään samantasoisesti vai ei. Eli karkean jaon huomaa - onko huomattavan älykäs, keskitasoa vai hyvin yksinkertainen ajattelussaan. Hienosäätö on sitten vaikeampaa.

Ihmiset kuitenkin kaikesta tiedosta huolimatta edelleen sekoittavat älykkyyteen siihen kuulumattomia piirteitä, kuten sanavalmiuden, ulospäinsuuntautuneisuuden, edustuksellisuuden ja karismaattisuuden. Tällaisia pidetään helpommin älykkäinä ja kyvykkäinä. Uskon älykkäiden huomaavan eron, mutta valtaosa on tälle ajattelutavalle sokeutuva.

Hiljaisia, ujoja, syrjäänvetäytyviä ja ei meteliä itsestään pitäviä pidetään sitten herkemmin yksinkertaisina, vaikka asia ei suinkaan olisi näin. Se on totta, että varautuneisiin ihmisiin on vaikeampi saada kontaktia, eivätkä oikein anna itsestään mitään, mutta on jännä huomata tietynlaista säännönmukaista asennoitumiseroja luonteenpiirteistä johtuviin eroihin ihmisten 'sosiaalisessa hierarkiassa'.

Tällaisia huomioita itselläni työelämästä ja muusta ihmislajin keskinäisestä kommunikaatiosta.

Älykkyys on tietynlaista luovuutta: prosessoit asioita päässäsi nopeasti ja tuotat niistä uusia synteesejä/oivalluksia. En oikeastaan usko, että ihmiset tunnistaisivat helpommin huomattavasti älykkäämmän ihmisen kuin jonkin veraan itseä älykkäämmän. Jos älyero on liian iso tuon älykkäämmän nopeat prosessoinnit menevät siltä toiselta täysin ohi, niitä voi pitää tyhminä ja epärelevantteina kun ei kykene seuraamaan ajatusketjua. Älykkäämmän ihmisen tunnistaminen vaatii ihmiseltä älyä, mutta myös jonkinlaista nöyryyttä tunnustaa tosiasiat: tuolla toisella oikeasti leikkaa vielä nopeammin ja terävämmin  kuin minulla.