Olenko huono mies??

Jos ite olisin siun tilanteessa, nii miun olis myös vaikeaa kuulla tommosii asioita. :/ Et sie miust oo huono mies. :) Älä kuitenkaan suutu toiselle. Se ei ollu oikein. Toi o sellane asia, et toista ei voi pakottaa kuuntelemaan tuollaisia asioita, sit toine ei voi kuunnella niitä, ja ite ainakin haluisin olla tukena ja kuunella. Ehkä noista voisi yrittää jutella yhdessä siellä terapiassa? :o En osaa auttaa, mut se et välität ja kunnioitat toista nii paljo, että et voi kuunnella kun häntä on kohdeltu tuolla tavalla ei ainakaa miun kirjoissa tee siust huonoa miestä. M25

Tikkatauluperiaate. Se, jolle on sattunut jotain pahaa, kertoo asiasta lähimmilleen, jotka taas purkavat mieltään vähän etäisemmille tuttaville, jotka keventävät oloaan sitäkin etäisemmille. Tarkoitus ei siis ole, että hajoillaan sille henkilölle, jota jokin onnettomuus on kohdannut. Jos äitisi sairastuu syöpään, kaadatko oman ahdistuksesi hänen päällensä? Jos naisystävälle jatkossa tapahtuu jotain traumaattista (vaikka auto-onnettomuus, vaikea repeäminen synnytyksessä tms.), menetkö sumpuksi silloinkin?

Toivottavasti naisystävällä on muuten hyvät tukiverkostot.

Et ole huono mies. Ei sinun tarvitse tietää yksityiskohtia. Se riittää, ett tiedät hänen kokeneen seksuaalista väkivaltaa.

Ei tarvi tietää enempää.

Terapeutin kanssa hän voi sitä käsitellä.

Voit myös sanoa, että sinulle riittää se tieto.

Että et ole terapeutti. Sano toki se, että se on varmasti raskasta ystävällesi ja että väkivaltaa käyttäneet ovat raukkamaisia.

Voit olla ystäväsi puolella, vaikka et asiasta haluakaan enempää tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan karsea äijä. Et kyllä ansaitse mitään naista ja varsinkaan ystävää. Et kenestäkään.

Miksi sinä et pysty kuuntelemaan asiaa? Mikä siinä oikein rassaa? Menneet ovat menneitä ja näin on valitettavasti käynyt, mutta ne olisi hyvä saada kerrottua siististi ja enempiä miettimättä sille ehkä läheisimmälle ihmiselle, jonka kanssa elämänsä oli ajatellut jakaa. Ihan kaikkiin yksityiskohtiin ei tarvitse mennä, mutta tarpeeksi selkeästi kuitenkin.

Olet ilmeisesti sairaalloisen mustasukkainen tai sitten joku kontrillfriikki ja kummassakaan tapauksessa et tarvitse muuta kuin itsesi, se riittää. Päästä siis naisesi vapaalle jalalle etsimään itselleen joku aidosti hänestä tykkäävä ihana mies, joka ei ala räyhämään siitä, että toinen haluaa avautua ja jakaa myös huonon hetken elämässään.

Väärässä olet. Mulla on kaksi läheistä ihmistä jotka on myös kokenut seksuaalista väkivaltaa. Kaikesta puhutaan avoimesti. Vaikeistakin asioista ja tunteista, joita tapahtumat on herättänyt. Koskaan ei olla menty seksuaalisen väkivallan aikana tapahtuneisiin yksityiskohtiin.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että terapian lisäksi yksi parhaiten eheyttävimmistä asioista on tuki, turva ja lämpö joita läheiset ovat tarjonneet. Niiden voimalla pääse monistakin asioista yli. Voi olla vaikea kuunnella, mutta kyllä sinun läheisestä tuntuu kaksi kertaa kauheammalta jos ei saa tukea ja tulee tunteineen torjutuksi. Aloittakaa keskustelu lievemmästä osioista ja siirtykää vähitellen rankempiin, ei kaikkea kerralla. Henkisen tuen lisäksi tarjoa myös fyysistä turvaa, halaa ja silitä.

Et ole huono mies. Vain hyvin harvat miehet ovat kokonaisuutena huonoja, eikä ainakaan tämä yksi tilanne sinusta sellaista tee.

Käytöksesi oli kuitenkin huonoa, kun suutuit väkivallan uhrille siitä että hän yritti saada itselleen tukea. Sellainen ei ole ok käytöstä. Toivon, että pyydät rehdisti kumppaniltasi anteeksi, että suutuit.

Kerro kumppanillesi sekin, että tuon asian käsitteleminen on sinulle hyvin vaikeaa, ja missä kohtaa sinulla tuli raja vastaan. Kerro että haluat olla tukena, mutta rajasi menee ainakin tällä hetkellä siinä kohtaa, ja toivot ettei sitä ylitettäisi. Kerro vielä, että rakastat häntä yhtä paljon kuin aina ennenkin ja kysy, miltä se hänestä tuntui kun suutuit. Kuuntele vastaus, älä suutu uudelleen.

Muista jatkossakin, että huono käytös jossain tilanteessa ei tee huonoa ihmistä. Aina voi pyytää jälkikäteen anteeksi ja pyrkiä parantamaan jatkossa.

Merta kirjoitti:

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että terapian lisäksi yksi parhaiten eheyttävimmistä asioista on tuki, turva ja lämpö joita läheiset ovat tarjonneet. Niiden voimalla pääse monistakin asioista yli. Voi olla vaikea kuunnella, mutta kyllä sinun läheisestä tuntuu kaksi kertaa kauheammalta jos ei saa tukea ja tulee tunteineen torjutuksi. Aloittakaa keskustelu lievemmästä osioista ja siirtykää vähitellen rankempiin, ei kaikkea kerralla. Henkisen tuen lisäksi tarjoa myös fyysistä turvaa, halaa ja silitä.

Mä taas en suurin surminkaan haluaisi avutua miehelleni kokemastani väkival

lasta. Katsos näin me olleen erilaisia! Eli ap ei ole huono mies kun ei halua kuunnella yksityiskohtia, enkä minä huono nainen kun en halua kertoa yksityiskohtia. Hyi, se tuntuisi kuin mieheni olisi ollut katsomassa tapahtumaa. Järkyttävä ajatuskin

Munaton mies, taidat olla miestukkainen sienestäjä.

Nainen on järkkynyt ja mies nyt järkyttynyt. Kuka haluaa järkyttää lisää kumppaniaan?

Suuttuminen voi olla myös järkyttymisen ilmenemismuoto. Tässä ymmärretään naista. Miestä ei niinkään.

Koettakaa te tuomitsijat olla hieman suvaitsevasempia myös miestä kohtaan. Kukin reagoi tavallaan, joka ei aina miellytä ainakaan kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Niin on toisaalta hienoa, jos kumppanilleen pystyy kertomaan vaikeimmatkin asiat elämästään/menneisyydestään. Kuitenkin, on mielestäni myös raja siinä, mitä toisen on tavallaan "velvollista" kuulla. Kaikkea ei kumppanin täydy kuulla ihan omankin terveytensä tähden. Ehkä voisit pyytää anteeksi suuttumistasi, mutta selventää, että tuon asian yksityiskohtainen puiminen, ei ole sinulle hyväksi. Tässä tullaan tietysti siihen, että naisellesi se taas voi olla hyvästä, saada jakaa tunteitaan tuosta asiasta. Hyvä että hän käy terapiassa, jossa lähtökohtaisesti nuo asiat pitäisi käsitellä. On mielestäni kohtuutonta olettaa, että toinen osapuoli pystyy ottamaan tuollaista infoa vastaan, ilman että se vaikuttaa häneen negatiivisesti.

Mitäs sitten kun kumppani aikanaan vaikka itkee vanhempiensa kuolemaa? Ilmoitatko että "en nyt voi kuunnella, se on minulle liian raskasta. Mene terapiaan." Vai?

Vierailija kirjoitti:

Nainen on järkkynyt ja mies nyt järkyttynyt. Kuka haluaa järkyttää lisää kumppaniaan?

Suuttuminen voi olla myös järkyttymisen ilmenemismuoto. Tässä ymmärretään naista. Miestä ei niinkään.

Koettakaa te tuomitsijat olla hieman suvaitsevasempia myös miestä kohtaan. Kukin reagoi tavallaan, joka ei aina miellytä ainakaan kaikkia.

Tukea kumppaniltaan etsivälle, traumatisoituneelle ihmiselle raivoaminen ei tosiaan miellytä kaikkia. Se on totta.

Olisi pitänyt olla tukena. Enempää ei olisi tarvittu vain tukea, mutta sitäkään et viitsinyt antaa, vaan suutuit ja syytit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on toisaalta hienoa, jos kumppanilleen pystyy kertomaan vaikeimmatkin asiat elämästään/menneisyydestään. Kuitenkin, on mielestäni myös raja siinä, mitä toisen on tavallaan "velvollista" kuulla. Kaikkea ei kumppanin täydy kuulla ihan omankin terveytensä tähden. Ehkä voisit pyytää anteeksi suuttumistasi, mutta selventää, että tuon asian yksityiskohtainen puiminen, ei ole sinulle hyväksi. Tässä tullaan tietysti siihen, että naisellesi se taas voi olla hyvästä, saada jakaa tunteitaan tuosta asiasta. Hyvä että hän käy terapiassa, jossa lähtökohtaisesti nuo asiat pitäisi käsitellä. On mielestäni kohtuutonta olettaa, että toinen osapuoli pystyy ottamaan tuollaista infoa vastaan, ilman että se vaikuttaa häneen negatiivisesti.

Mitäs sitten kun kumppani aikanaan vaikka itkee vanhempiensa kuolemaa? Ilmoitatko että "en nyt voi kuunnella, se on minulle liian raskasta. Mene terapiaan." Vai?

Samaa ajattelin. Eli jos äijä ei kestä kuunnella edes kymmenisen vuotta sitten tapahtunutta asiaa ja oll hetken olkapäätä, niin mitä häneltä voi odottaa tulevaisuudessa? Ovatko kaikki naisen surut vain naisen suruköja ja jos hän niistä yrittää avautua, niin evvk, mene terapiaan, kettuako siinä minulle jauhat?

En näe suhteella minkäänlaista tulevaisuutta, jos naisen pitää muistaa olla aina historiastaan vaiti ja suu supussa. Jos edes historiaa ei saa puhua, niin tuskinpa tulevaisuudessakaan saa puhua ikävästä olostaan tai ajatuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on järkkynyt ja mies nyt järkyttynyt. Kuka haluaa järkyttää lisää kumppaniaan?

Suuttuminen voi olla myös järkyttymisen ilmenemismuoto. Tässä ymmärretään naista. Miestä ei niinkään.

Koettakaa te tuomitsijat olla hieman suvaitsevasempia myös miestä kohtaan. Kukin reagoi tavallaan, joka ei aina miellytä ainakaan kaikkia.

Tukea kumppaniltaan etsivälle, traumatisoituneelle ihmiselle raivoaminen ei tosiaan miellytä kaikkia. Se on totta.

Ihanko luit, että raivosi? No voi, voi sentään sun puolesta. Ota pullaa niin näet oikein, eikä niinkuin koet.

Tsemiä nyt vaan!