En tiedä mitä tekisin

Eli minkälaista työtä olet ajatellut tehdä? Itse olen lähihoitaja ja ollut 2 vuotta muksujen kanssa kotona. Eli nyt olen äitiyslomalla ja nuorimmainen 4 kk. Teen keikkaa viikonloppuisin ja joskus viikolla. Vähän estra rahaa. Vauva kun on pulloruokinnalla, niin isi voi hyvin hoitaa.



Mä olen aika kärsimätön tyyppi ja jos mulla ois vauvakuume (tai siis onkin ja kolmatta yritetään parhaillaan), niin sihtaisin varmaan niin, että opiskelujen jälkeen jäisin heti mammalomalle. Ja voithan vaikka tehdä keikkahommia äippälomalla, jos rahan takia tai työkokemuksen saannin takia haluat. Miltäs kuulostaa??

Luulenpa, että järkevää hetkeä lapsen saannille ei ole. Aina keksii tekosyitä, miksi lapsi ei juuri nyt ole tervetullut. Sitä ei voi tietää, kuinka kauan te joudutte lasta yrittämään ennenkuin tärppää ja jos te jätätte yritykset tuonnemmas ja joudutte odottamaan lasta tulee varmasti ajatus, miksi emme aloittaneet aikasemmin.

Taas vastaavasti, jos heti tärppää voi ajatukset olla, että olishan me myöhemminkin voitu aloittaa.



Meille tämä ensimmäinen oli yllätys ja olisin keksinyt tuhat syytä, miksi lapsi ei ollut tervetullut, mutta siltin positiivisen tuloksen jälkeen en ajatellut muuta kuin että näinhän sen pitikin mennä ja keksisin tuplasti enemmän syitä miksi lapsi ON tervetullut.

Olin juuri valmistunut lukiosta ja edessä olisi ollut valintoja, mutta luonto teki valinnat meidän puolesta.

Ainoana erona on varmaan se, että jos lapsi tulee työnteon jälkeen on äitiyspäiväraha suurempi. Mutta onko rahalla tässä tilanteessa merkitystä...



Voit aivan hyvin pitää välivuoden opiskelusi jälkeen ja mennä pari vuotta myöhemmin töihin tai vastaavasti voit tehdä pari vuotta opiskelujen jälkeen töitä ja sitten aloittaa lapsen hankinnan. Kaikki on niin henkilökohtaista. Olen kuitenkin varma, että tulee teille lapsi sitten heti opiskelujesi jälkeen tai pari vuotta myöhemmin, kaikki menee ERINOMAISESTI.



Tsemppiä elämän suurien kysymyksien mietiskelyyn :).



Tässä vain minun mietteitä...

Kesis

Kerronpa omat kokemukseni. Olimme mieheni kanssa suunnitelleet, että käyn koulut loppuun ja sitten vasta yritämme saada lapsia. Kuitenkin häiden jälkeen iski kauhea vauvakuume (ekan kerran) ja aloin laskemaan. Opiskeluja oli jäljellä 1,5vuotta ja sitten olisin halunnut vakipaikan, josta en varmaan olisi heti kehdannut jäädä pois. Laskin, että vauvahaave olisi siirtynyt vähintään 2,5 vuodella eteenpäin. Koska suvussamme on ollut paljon lapsettomuutta, varauduimme siihen, että yritys olisi voinut kestää pitkään. Olin myös aina haaveillut, että saisin lapset nuorena. Aloitimme siis yrityksen.



Iloinen yllätys oli se, että tulin heti raskaaksi. Raskaus ei sujunut ongelmitta ja meille tuli surua onnen mukana (menetimme toisen kaksosistamme ja toinenkin tarvitsi pikkukeskosena erityistä huomiota pitkään). Tässä tilanteessa koin, että poissaolo koulusta oli helpompaa kuin ehkä olisi ollut hyvästä työpaikasta.



Olin kotona kaksi vuotta, loppuvaihessa hieman opintoja suorittaen. Palasin kouluun pikkuhiljaa lapsen opetellessa tarhaan. Minulla kävi todella hyvä tuuri työpaikan kanssa ja paikkaa vaihtaen minulla olisi ollut mahdollisuus kolmeenkin eri työpaikkaan, jotka jokainen työn kannalta olisivat olleet hyviä tilaisuuksia, mutta vain yksi paras minulle.



Koulun sain suoritettua todella hyvin, kun en ahnehtinut opintoviikkoja ja valmistumista, eikä asuntolainat painaneet niskassa. Valmistuin tänä keväänä ja olen juuri sellaisessa työssä josta haaveilin opinnot aloittaessani. Asuntolainakin on jo ehditty hankkia :) Sain suoritettua opinnot määräajassa, enkä joutunut hakemaan lisäaikaa.



Ainut rankka vaihe oli tämän kevään rutistus, kun kokopäivätyön ohessa väänsin opinnäytetyötäni miehen tehdessä matkatöitä viikottain. Onneksi sain opinnäytetyön limitettyä työhöni, joten pääsin hieman helpommalla.



Mutta mikä on paras ratkaisu kullekin riippuu siitä mitä haluaa. Minä olen ollut todella tyytyväinen ratkasuumme. Miehen kanssa juuri nauroimmekin eräs päivä, missä tilanteessa silloin aloimme lasta yrittämään: toinen opiskeli ja toinen oli työttömänä ja silti se oli tähän astisen elämämme paras päätös. Tulos tuhisee nyt omassa sängyssään.



Onnea sinulle mitä ikinä päätätkin tehdä.



Laru

Minulla on aika tavalla sama tilanne, eli vuosi opiskelua jäljellä ja älytön vauvakuume, opiskelen opettajaksi, joten naisvaltaisella alalla ei katsota pahalla, vaikka hakisi töitä mahan kanssa tai aivan pienen vauvan. Voisi melkein olla parempikin hankkia lapset opiskelun ja töihin menon välillä, tai ainakin yksi, töitä ehtii mielestäni tehdä vuosikymmeniä lapsen/lapsien jälkeenkin! Lapset rikastuttavat elämää enemmän kuin työ. Raha ei ratkaise kaikkea. Vauvakuume kun on sellainen tauti, ettei se lähde pois muuta kuin vauvalla! Tsemppiä päätöksiin

-ilona

Mitä opiskelet? Jos opiskelet esim. hoitoalaa niin voin melkeinpä taata, että työt eivät tulevaisuudessa lopu ja työn saanti on helppoa (ainakin pätkien) teit ihan kummin tahansa.



Olen itse sairaanhoitaja. Valmistuin joulukuussa 2002 ja olin tuolloin jo raskaana. Minulle oli tärkeää, että saan opinnot suoritettua ennen lasta niin, ettei ole kiirettä laittaa lasta hoitoon siksi, että on pakko palata kouluun. Valmistumisen jälkeen ehdin huimat 4 kk olla töissä ja sitten jäin äitiyslomalle, jolla tiellä olen vieläkin. Äitiysloman jälkeen jäin hoitovapaalle ja kummasti alkoi tuntua, että toinen lapsi olisi tervetullut ja näinhän siinä sitten kävikin. Nyt olen palaamassa parin viikon kuluttua työelämään vähäksi aikaa; odotan nimittäin kolmatta aivan alkumetreillä, joten kamalan pitkä ei tästäkään työrupeamasta tule. :0) Ja luotan siihen, että töitä taas löytyy helposti kun hamassa tulevaisuudessa tulee taas töihinlähdön hetki. Nytkin nimittäin riitti, että soitin työhönottoon ja ilmoitin päivän koska tulen ja minulle järjestyi parin kuukauden sijaisuus tutulla osastolla heti kärkeen.



Omassa ratkaisussani hyväksi koin sen, että sain suoritettua opinnot ennen lasta, sain vähän työkokemusta ja paremman äitiyspäivärahan (se minimi on nimittäin pieni).



Tsemppiä sinulle! Löydät varmasti omaan tilanteeseesi parhaat ratkaisut. :0)

Ihan omakohtaisesta kokemuksesta sanon näin. Me alettiin yrittämään vauvaa kun mulla oli opintoja jäljellä vajaa vuosi. Heti tärppäsi :) Ei siinä sitten mitään, mutta raskausaika olikin rankempi kuin osasin odottaa, pahoinvointia viikkotolkulla jne. ja en saanut opintojani suoritettua niin kuin oli tarkoitus vaan ne jäivät kesken. Lapsi syntyi ja jäin kotiin 3 vuodeksi. Vasta hoitovapaan päättymisen lopulla sain loput opinnot suoritettua.



Eli hoida opinnot ensin alta pois niin ne eivät jää " kummittelemaan" ja vaivaamaan mieltä ja stressaamaan.

Meilläkin vauvakuume iski kun omat opintoni olivat loppusuoralla. Ensimmäisestä yrityksestä tärppäsi, vaikka oli ajatellut että " jos nyt aloittaisimme niin puolen vuoden kuluttua se sitten varmaan olisi tuloillaan..." . Hyvin kuitenkin ehdin onneksi opinnot loppuun suorittamaan - vaikka pakko on sanoa että viimeiset lopputentit menivät ihan rimaa hipoen kun ajatus oli jo jossain aivan muualla...



Nyt kuumeilen jo kakkosta (vaikka esikko on vasta 3,5kk!), ja taas ollaan saman kysymyksen edessä - onko nyt hyvä hetki eli ei..? Olen ihan vakaasti sitä mieltä että koskaan ei ole hyvä hetki, kyllä nyky-yhteiskunnassa on niin kovat paineet oman menestymisen suhteen. Lapset pitää tehdä silloin kun siltä tuntuu, muuten jää tekemättä ja sitten harmittaa vanhana.



Jos maltat, niin odota vielä ihan pikkuinen hetki että varmasti ehdit valmistua. Jos et malta, niin nythän on maailman paras hetki juuri sinun tehdä lapsia! :)



Suhni

Eli kiitos jo vastanneille, vastailkaa vaan toki lisää ni saan jonkinlaista mielen selvyyttä :) pikku hiljaa kyl alkaa teidän kokemustenki perusteella kallistuu siihen et suorittaisin koulun loppuun ja sit aletaa yrittää ja samal tekisin niit sijaisuuksii jos vaan saan...lisäyksiä vielä et valmistun sosiaalialalle ammattikorkeasta ja mulla on jo lapsi joka tuli tässä opiskeluiden välissä, nyt täytti vuoden. Mut just siks mä haluisinki mahdollisimman pian kakkosen jotta ikäero ei olisi kovin suuri lasten välillä. Ja mä oon niitä ihmisiä joilla perhe menee uran edelle eli siksikin mietin et ihan hyvin voisin tehdä pätkätöitä sen aikaa ku oon raskaana valmistumisen jälkeen..eli en ihan heti haluakaan etsiä pätkätöitä. Mutta kun minulle on sanonu muutama kaveri et kannattais tehä se lapsi nyt koska ei kukaan halua töihin sellaista oka jää sit kohta äitiyslomalle...mut toisaalta mä mietin et haluaako ne yhtälailla sellaista joka on valmistumisen jälkeen ollut parisen vuotta kotona eikä työkokemustakaan ole nimeksikään...eikö se oo parempi et mul olis ees jonkun kuukauden kokemus koulutuksen jälkeen ku se et olisin ollu kotona heti....

miten meille kävi. Mulla on ollut ihan hirveä vauvakuume AINA, no kuitenkin ajattelin, että yritämme vauvaa siten, että ehtisin juuri valmistua ja jäädä sitten suoraan äippälomalle. Mepä yritimme, raskaaksi tulin ehkä neljän kuukauden jälkeen, niin että olisin ehtinyt olla pari kuukautta töissä. Olin tosi onnellinen, MUTTA 12. raskausviikolla paljastui, että kyseessä olikin tuulimunaraskaus. Jouduin kaavintaan ja saman tien työnhakuun. Sain hyvän työpaikan ja raskaaksi tulossa kesti taas lähemmäs puoli vuotta. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin. Ehdin olla vajaan vuoden töissä ja lisäksi menimme naimisiin ennen raskautta (vastoin suunnitelmia siis, minun piti olla raskaana häissämme :). Loppujen lopuksi oli tosi hyvä, että olin sen vuoden töissä, taloudellinen tilanne parani huomattavasti, sain työkokemusta ja mukavan työpaikan, johon palasin kahden hoitovapaan jälkeen. Jos nyt saisin valita, olisin ensin mennyt töihin ja sitten vasta jättänyt ehkäisyn pois.

Kiitokset jo vastanneille ihan hirveesti, ootte ollu tosi suureks avuks :) nyt alan jo pikku hiljaa olee varma et kyl se mun alkuperäinen suunnitelma tehä pikku kakkonen sit ku olen valmistunu, eli olisin jonkin aikaa töissä. Ja mä oon kans miettiny et töissä mä ehdin tähän elämään oleen varmaan ihan kyllästymiseen asti :) tuntuu vaan et ikävuodet ennen kolmeakymppiä menee niin älyttömän nopeesti ja ajatus on päässä että siihen mennessä pitäis olla jo vakityökin..tämä siksi että niin monet entiset koulukaverit valmistuvat korkeisiin ammatteihin ja mä tallaan täällä perhe-elämän arjessa :) (joka kylläkin on aivan ihanaa,enkä kadu hetkeäkään) välil tulee vaan sellanen olo et oonko mä sit jotenki huonompo tai ala-arvosempi ku oon valinnu ens perheen ja sit vast mahdollisen uran joskus tulevaisuudessa..mut on niin ihana kuulla että teitä on muitakin samoin ajattelijoita, sain rutkasti itsevarmuutta asiaan että päätökseni saattaakin olla oikea :) :) eli nyt sit rauhas vaan opiskelemaan ja sit lähellä valmistumista alkaa touhuilee kakkosta :) kiitos vaan teille mielipiteistä..saatte laittaa muutkin lisää tulemaan jokaisen viestin jälkeen tuun tosi iloiseks ku joku jaksaa kertoa omia ratkaisuja tai mielipiteitä...toki teidän ratkaisut ei voi olla minun ratkaisuja mutta saan niistä viitteitä etten ole ihan hukkateillä ajatusteni kanssa, joiden takia oon muutaman kerran yöunetkin menettäny...eli SUURI KIITOS TEILLE JOTKA JAKSATTE VASTATA JA TEILLE JOTKA JO OLETTE VASTANNEEN :)

Meillä on sellainen tilanne, että vauvan tulolle ei ole yhtään mitään estettä... mutta eipäs sitä nyyttiä vaan kuulu. Mulla on vakityöpaikka, työkokemusta valmistumisen jälkeen jo kahdesta hyvästä paikasta, omakotitalo ja vauvan huone odottamassa ja työnantajakin on suopea raskaaksi tulolle. Nyt sitä vaan harmittelee, että miksi en jo opiskeluaikana tavannut miestäni tai miksi olen yleensäkään huolehtinut ehkäisystä niin tunnollisesti tähän asti. Olen toki vasta 28 v, joten onhan tässä aikaa.



Kaikkea hyvää, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin! Ratkaisusi on varmasti oikea.

Meillä on pohdiskeltu ihan samoja asioita. Vauvakuume olisi kova, mutta mulla opiskeluja vielä n. 1,5 v jäljellä... Mieheni on kyllä jo työelämässä, mutta ei kovin hyvin palkatulla alalla.



Nyt pitäisi sitten päättää olisiko parempi aloittaa vauvan yrittäminen siten, että ei ihan ehtisi valmistua, vaiko heti valmistumisen jälkeen, vaiko keräisi vähän työkokemusta, ja vasta sitten aloittaisi yrittämisen.



Itse alan kallistua siihen, että ei kun vaan hommiin nyt kun tuntuu siltä. Olen aina halunnut aloittaa perheen hankkimisen nuorena, ja jos odottaisimme siihen, että saisin hyvän työpaikan ja ehtisin siellä vähän kokemustakin hankkia, saisi vauva-haaveet odottaa vielä yli 2 vuotta. Se tuntuu aika ylivoimaiselta. Jos taas saisi vauvan heti valmistumisen jälkeen, on pelko siitä että tippuisi työmarkkinoilta heti alkuunsa. Olen hyvin hankalalla alalla työllistymisen kannalta. En kylläkään tarkalleen tiedä, miten tuollaiseen työelämästä poissaolemiseen heti valmistumisen jälkeen suhtaudutaan mun alalla, mutta tuntuisi ettei se olisi viisasta. Jos taas saisin lapsen vähän ennen valmistumista, ja olisin siinä kotona vaikka 2 vuotta ja sitten tekisin viimeiset opinnot loppuun, voisin rauhassa lähteä vastavalmistuneena, ja kuitenkin vielä nuorena ihmisenä työnhakuun. Lisäksi ajattelisin, että pienet loppurutistusopiskelut auttaisivat taas pääsemään työn makuun helpommin kuin jos pitäisi aloittaa ensimmäisessä työpaikassa täydellisen tauon jälkeen.



Voi olla, että yritän vaan keksiä itselleni syitä, miksi nyt olisi hyvä aika. Kuume on kuitenkin nyt niin kova, mies on ihana (vuosi oltu naimisissa) ja hänkin jo alkanut kuumeilla ihan lähiaikoina...



Minäkin mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua. Suuria kysymyksiä nämä ovat, mutta toisaalta aina ei kaikki kuitenkaan mene niin kuin olisi suunnitellut, ja varmasti tilanteeseen sitten sopeutuisi, tulisi se vauva sitten milloin hyvänsä! Kertokaa kokemuksianne ja mietteitänne asiasta! Ja tsemppiä päätökseen itse kullekin!

Ei oo päätökset helppoja ei. Mä oon kyl tosi tyytyväinen että tein ensimmäisen lapsen keskellä opiskeluja, juuri sen takia että sitten vielä jatkaisin opiskeluja ja tietoni uusiutuisivat ennen työelämään lähtöä..en vaan tienny että kakkosen vauvakuume iskisi näin pian :) mut mä suosittelen lapsen hankkimista kesken opiskelujen, minulla on muutamia ystäviä jotka tiedän tehneen samoin ja ollaan oltu tyytyväisiä. Koulusta kuitenkin voi helposti pitää välivuoden ilman pelkoa mistään tippumisesta :) mut just toi työmarkkinoilta putoaminen heti alkuunsa pelottaa minuakin jos jäisin heti mammalomalle valmistumisen jälkeen ja siks mietinkin että hankkisin edes vähän kokemusta ennen seuraavaa lasta..sitten olisi hiukan paremmat mahdollisuudet saada töitä loman jälkeen kuin se että heti valmistumisen jälkeen jäisin pois..ja olisihan se rahallisesti varmaan järkevämpää ku saisin parempaa päivärahaa..mies kun ei ole vielä löytänyt alansa hommia (valmistui itsekin vasta huhtikuussa)... mut on ollu hirveen kiva ku ihmiset on jaksanu kertoo kokemuksii :) nä on näitä elämän vaikeita kysymyksiä..vauva olis saatava ja pian :)