Lue keskustelun säännöt.
Lapset ja ruokatavat
05.02.2014 |
Miksi kaikki vanhemmat eivät opeta lapsilleen ruoan ja leikin erillään pitämistä? Olen huomannut, että perheitä on kahdenlaisia. Esim. perhekerhoissa toiset lapset nälän yllättäessä tulevat vanhempiensa kanssa pöydän ääreen, syövät, sitten kädet pestään ja mennään jatkamaan leikkejä. Jos kerho kestää esim. 1,5 tuntia, on lapsella yksi selkeä ruokahetki.
Toisissa perheissä taas lapset korkeintaan käyvät pöydän ääressä, säntäilevät voileipä kädessä ympäriinsä ja välillä vanhemmat käyvät tunkemassa kesken leikkien hedelmänpalasia kouriin, joilla lapsi sitten klähmää lelut ja muun leikkialueen.
Kommentit (13)
Aivan! Ja sitten on niitä perheitä, jotka kyläillessä antavat 3 vuotiaan hakea pöydästä mustikkapiirakkaa ja mennä syömään sitä sohvalle muun seurueen ollessa kahvipöydässä.
Jos lapsille heti pienestä pitäen opetetaan, että ruokailu tapahtuu pöydän ääressä, eivät he edes osaa vaatia ruoka kädessä juoksentelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on vanhempien uusavuttomuutta. Todetaan "ei se tottele" ja annetaan lapsen tehdä mitä vaan. No ei kai tottele, jos lapsi siihen totutetaan. Sitten niitä lapsia, jotka tottelevat, pidetään alistettuina ihan kuin muita kasvatuskeinoja ei olisi kuin alistaminen. Ruokahetki voi olla lapselle kiva tapahtuma, jos vanhemmat siihen oikealla tavalla kannustavat.
Sitten on meitä aikuisia, jotka kuljemme kahvimukin kanssa kotona ympäriinsä, illalla katsomme telkkaa sohvalla omena kourassa jne. Mistäköhän lapset oppii ;) ?
Ärsyttää myös perhekerhoissa ne, jotka eivät viitsi korjata omia jälkiään. Varsinkin silloin jos ruokailutila on samassa tilassa kuin leikkitila. Jätetään lattialle iso läjä ruokaa, joita yleensä sitten konttaamis- tai ryömimisikäisten vanhemmat käyvät siivoamassa, koska heidän lapsensa menisivät muuten tunkemaan niitä suuhunsa.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 12:28"]
Sitten on meitä aikuisia, jotka kuljemme kahvimukin kanssa kotona ympäriinsä, illalla katsomme telkkaa sohvalla omena kourassa jne. Mistäköhän lapset oppii ;) ?
[/quote]
Itsekin teen sitä, mutta en lasten nähden. Lasten mentyä nukkumaan syön usein iltapalan olkkarissa.
Kommenttisi on kyllä hyvä huomio. Mallioppiminen on tehokkaampaa kuin se, että äiti jogurttipurkki kourassa huutaa sohvalta: "pöydästä ei saa nousta ennen kuin välipala on syöty".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo taaperoiden kohdalla myös turvallisuuskysymys. Suurin osa pienten lasten tukehtumisonnettomuuksista tapahtuu juuri siten, että lapsi on napostellut ruokaa samalla kun on ollut joku vauhdikas leikki meneillään.
Jos ruualla ja yhdessä syömisellä ei ole perheessä merkitystä niin ei ole pöytätavoillakaan. Massutetaan mitä tahansa, milloin tahansa ja miten tahansa. Tai jos muutenkin käyttäydytään huonosti, ei väistetä, ei kiitetä, ei pyydetä anteeksi, ei auteta. Tällaisissa perheissä ehkä luullaan että he ovat ainoita maailmassa, he voivat tehdä mitä haluavat, koska muita ihmisiä ei tavallaan ole olemassa. Silloin se kyläpaikan sohva mielletään omaksi ja se voidaan sotkea mustikkapiirakalla, koska sen sohvan varsinainen omistaja on vähän niinkuin arvoton.
Tilanteentaju puuttuu kun ollaan riippuvaisia kännykästä 24/7, ei juuri koskaan olla tilanteessa tässä ja nyt (kts. esim miten paljon ihmiset puhuvat kännyköihin samalla kun heitä palvellaan marketin lihatiskillä tai kassalla). Kotona roikutaan netissä tai jokainen oman telkkarinsa edessä eikä olla perheenjäsenten kanssa. Lapset oppii sitten vanhemmiltaan samat systeemit. Voi olla laajempi, asenteisiin liittyvä kysymys kuin pelkät pöytätavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 12:59"]
Jos ruualla ja yhdessä syömisellä ei ole perheessä merkitystä niin ei ole pöytätavoillakaan. Massutetaan mitä tahansa, milloin tahansa ja miten tahansa. Tai jos muutenkin käyttäydytään huonosti, ei väistetä, ei kiitetä, ei pyydetä anteeksi, ei auteta. Tällaisissa perheissä ehkä luullaan että he ovat ainoita maailmassa, he voivat tehdä mitä haluavat, koska muita ihmisiä ei tavallaan ole olemassa. Silloin se kyläpaikan sohva mielletään omaksi ja se voidaan sotkea mustikkapiirakalla, koska sen sohvan varsinainen omistaja on vähän niinkuin arvoton.
Tilanteentaju puuttuu kun ollaan riippuvaisia kännykästä 24/7, ei juuri koskaan olla tilanteessa tässä ja nyt (kts. esim miten paljon ihmiset puhuvat kännyköihin samalla kun heitä palvellaan marketin lihatiskillä tai kassalla). Kotona roikutaan netissä tai jokainen oman telkkarinsa edessä eikä olla perheenjäsenten kanssa. Lapset oppii sitten vanhemmiltaan samat systeemit. Voi olla laajempi, asenteisiin liittyvä kysymys kuin pelkät pöytätavat.
[/quote]
Lapselle aiheutetaan merkittäviä ongelmia jos hänelle ei opeteta sosiaalisia käyttäytymisnormeja. Ne kuitenkin ovat tässä elämässä pärjäämisen kannalta yksi tärkeimmistä taidoista.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 12:59"]
Jos ruualla ja yhdessä syömisellä ei ole perheessä merkitystä niin ei ole pöytätavoillakaan. Massutetaan mitä tahansa, milloin tahansa ja miten tahansa. Tai jos muutenkin käyttäydytään huonosti, ei väistetä, ei kiitetä, ei pyydetä anteeksi, ei auteta. Tällaisissa perheissä ehkä luullaan että he ovat ainoita maailmassa, he voivat tehdä mitä haluavat, koska muita ihmisiä ei tavallaan ole olemassa. Silloin se kyläpaikan sohva mielletään omaksi ja se voidaan sotkea mustikkapiirakalla, koska sen sohvan varsinainen omistaja on vähän niinkuin arvoton.
Tilanteentaju puuttuu kun ollaan riippuvaisia kännykästä 24/7, ei juuri koskaan olla tilanteessa tässä ja nyt (kts. esim miten paljon ihmiset puhuvat kännyköihin samalla kun heitä palvellaan marketin lihatiskillä tai kassalla). Kotona roikutaan netissä tai jokainen oman telkkarinsa edessä eikä olla perheenjäsenten kanssa. Lapset oppii sitten vanhemmiltaan samat systeemit. Voi olla laajempi, asenteisiin liittyvä kysymys kuin pelkät pöytätavat.
[/quote]
Lapselle aiheutetaan merkittäviä ongelmia jos hänelle ei opeteta sosiaalisia käyttäytymisnormeja. Ne kuitenkin ovat tässä elämässä pärjäämisen kannalta yksi tärkeimmistä taidoista.
ap
[/quote]
Olen ihan itkettävän samaa mieltä kanssasi, ap :)
Toisaalta on ilahduttavaa ja helpottavaa nähdä miten hyvin lapset pärjäävät kun osaavat suhtautua muihin ihmisiin niin, että nämä eivät ole vihollisia tai arvottomia. Jos joku on tyly, epäkohtelias, ei osaa käytöstapoja, lapset eivät jää asiaa märehtimään, vaan suhtautuvat siihen huumorilla ja jättävät moukan omaan arvoonsa.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 12:15"]
Miksi kaikki vanhemmat eivät opeta lapsilleen ruoan ja leikin erillään pitämistä? Olen huomannut, että perheitä on kahdenlaisia. Esim. perhekerhoissa toiset lapset nälän yllättäessä tulevat vanhempiensa kanssa pöydän ääreen, syövät, sitten kädet pestään ja mennään jatkamaan leikkejä. Jos kerho kestää esim. 1,5 tuntia, on lapsella yksi selkeä ruokahetki.
Toisissa perheissä taas lapset korkeintaan käyvät pöydän ääressä, säntäilevät voileipä kädessä ympäriinsä ja välillä vanhemmat käyvät tunkemassa kesken leikkien hedelmänpalasia kouriin, joilla lapsi sitten klähmää lelut ja muun leikkialueen.
[/quote]
Ai kun jännä, olet oikein huomannut, että on erilaisia tapoja kasvattaa lapsia! Kun seuraat näitä perheitä vaikka 10 vuotta nyt alkuun, voit vetää jotain johtopäätöksiä siitä, miten nämä erilaiset ruokailutavat vaikuttivat lapsen kehitykseen. 20 vuoden kuluttua voit analysoida jo tarkemmin vaikuttiko taaperoajan ruokailutapa (kerran viikossa perhekerhossa ollessa) jotenkin haitallisesti, ovatko pöydässä mässyttäneet lihavampia, laihempia, terveempiä, ahkerampia opiskelijoita, paremmin koulutettuja vai totaalisia luusereita.
Et sinä niistä perheistä, heidän ruokailutavoistaan tai käytöksen opettamisesta mitään tiedä, jos ainoa yhteytesi perheisiin on perhekerho.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 12:15"]
Miksi kaikki vanhemmat eivät opeta lapsilleen ruoan ja leikin erillään pitämistä? Olen huomannut, että perheitä on kahdenlaisia. Esim. perhekerhoissa toiset lapset nälän yllättäessä tulevat vanhempiensa kanssa pöydän ääreen, syövät, sitten kädet pestään ja mennään jatkamaan leikkejä. Jos kerho kestää esim. 1,5 tuntia, on lapsella yksi selkeä ruokahetki.
Toisissa perheissä taas lapset korkeintaan käyvät pöydän ääressä, säntäilevät voileipä kädessä ympäriinsä ja välillä vanhemmat käyvät tunkemassa kesken leikkien hedelmänpalasia kouriin, joilla lapsi sitten klähmää lelut ja muun leikkialueen.
[/quote]
Ai kun jännä, olet oikein huomannut, että on erilaisia tapoja kasvattaa lapsia! Kun seuraat näitä perheitä vaikka 10 vuotta nyt alkuun, voit vetää jotain johtopäätöksiä siitä, miten nämä erilaiset ruokailutavat vaikuttivat lapsen kehitykseen. 20 vuoden kuluttua voit analysoida jo tarkemmin vaikuttiko taaperoajan ruokailutapa (kerran viikossa perhekerhossa ollessa) jotenkin haitallisesti, ovatko pöydässä mässyttäneet lihavampia, laihempia, terveempiä, ahkerampia opiskelijoita, paremmin koulutettuja vai totaalisia luusereita.
Et sinä niistä perheistä, heidän ruokailutavoistaan tai käytöksen opettamisesta mitään tiedä, jos ainoa yhteytesi perheisiin on perhekerho.
[/quote]
Totta toisaalta. Ap tietää vain, mikä perheiden perhekerhokäyttäytyminen on ja tässä ei todennäköisesti ollut tarkoitus tehdä tieteellistä tutkimusta kasvatuksesta. Itse pidän kuitenkin omien lasteni kohdalla perhekerhossakin tärkeänä olla klähmäämättä kaikkia paikkoja ruoalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 12:15"]
Miksi kaikki vanhemmat eivät opeta lapsilleen ruoan ja leikin erillään pitämistä? Olen huomannut, että perheitä on kahdenlaisia. Esim. perhekerhoissa toiset lapset nälän yllättäessä tulevat vanhempiensa kanssa pöydän ääreen, syövät, sitten kädet pestään ja mennään jatkamaan leikkejä. Jos kerho kestää esim. 1,5 tuntia, on lapsella yksi selkeä ruokahetki.
Toisissa perheissä taas lapset korkeintaan käyvät pöydän ääressä, säntäilevät voileipä kädessä ympäriinsä ja välillä vanhemmat käyvät tunkemassa kesken leikkien hedelmänpalasia kouriin, joilla lapsi sitten klähmää lelut ja muun leikkialueen.
[/quote]
Ai kun jännä, olet oikein huomannut, että on erilaisia tapoja kasvattaa lapsia! Kun seuraat näitä perheitä vaikka 10 vuotta nyt alkuun, voit vetää jotain johtopäätöksiä siitä, miten nämä erilaiset ruokailutavat vaikuttivat lapsen kehitykseen. 20 vuoden kuluttua voit analysoida jo tarkemmin vaikuttiko taaperoajan ruokailutapa (kerran viikossa perhekerhossa ollessa) jotenkin haitallisesti, ovatko pöydässä mässyttäneet lihavampia, laihempia, terveempiä, ahkerampia opiskelijoita, paremmin koulutettuja vai totaalisia luusereita.
Et sinä niistä perheistä, heidän ruokailutavoistaan tai käytöksen opettamisesta mitään tiedä, jos ainoa yhteytesi perheisiin on perhekerho.
[/quote]
Kotona siis eri menetelmät? Oliko tämän kirjoituksen pointti se, että nämä kerhoissa/kylässä sotkevat lapset osaavat kyllä kotona syödä siististi. Lapsista se ei kerro paljoakaan, mutta vanhemmista senkin edestä, jos lapsille opetetaan, että kylässä/kerhossa ei tarvitse toimia yhtä huomaavaisesti, koska siellä siivoaa muut kuin vanhemmat.
Meillä ei mieskään syö muualla kuin pöydän ääressä, koska on niin kova sotkemaan. Olkkarissa telkkarin edessä syöminen (silloin kun lapset eivät näe) on minun etuoikeuteni :)