Lue keskustelun säännöt.
Meille riittää tää yksi lapsi. Kysyttäväää? ainakin sanottavaa monella
Kommentit (66)
Jännä juttu, mulla on veli, mutta silti olen ujo ja hiljainen hissukka. En myöskään osaaluoda pysyviä kaverisuhteita. Eiköhän se kasvatus jamiten vanhemmat antaa huomiota vaikuta enemmän kuin se onko sulla sisarusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös vaan yksi lapsi, nyt 6v.
Itse olemme 32v. miehen kanssa.
Ei todellakaan haluta lisää lapsia. Elämä on nyt helppoa ja mukavaa ja taloudellisestikin turvallisempaa. Aikaa riittää lapselle ja parisuhteelle ja omille ja muitten harrastuksille.
Lapsi on sosiaalinen ja avoin luonteeltaan ja oppii ryhmässä toimimista päiväkodissa.
Mulla on useampi kaveri ainokaisia ja siskoni mies on myös ainut lapsi. Kukaan heistä ei ole kuulema sisarusta kaivannut. ainut huono puoli on kuulema se, että vanhempien odotuksen isovanhemmuudesta kasaantuvat ainoalle. Meille ei ole ne lapsenlapsetkaan niin tärkeitä, että sen takia haluaisimme "varuiksi" toisen.
Lisäksi on kauheaa, että joku ajattelee että pitäisi olla useampi lapsi toisen kuoleman varulta. Ei lapsi ole mikään varakappale, joka hankitaan varmuuden vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 01:26"]
En ole koskaan kenellekkään lapsilukumäärästä kommentoinut. Mutta itse ihmettelen joskus yksilapsisia. Siksi koska mulle mun lapset on ollu niin rakkaita ja ihania, että olen halunnut lisää. 4 lapsen onnellinen äiti. Enemmänkin olisin ottanut, mutta miehelle riitti nämä. Tiedän, et jos olisin ruinannut, olis suostunut ja rakastanu yhtä lailla niitä, mut mun mielestä lapsia täytyy todella molempien haluta alusta asti.
[/quote]
Minullakin on 5 lasta, mutta eipä ole tullut mieleen ihmetellä toisten lapsimääriä. Oliskohan se sitten se, että mulla on kädet täynnä omaa elämää, enkä jaksa toisten asioita pohtia-
Tai sitten osaan ajatella, että ihmiset on erilaisia.
Odotatko, että sinunkin lapsesi tekevät kaikki 4 lasta, kun sinä olet niin lapsirakas
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 01:39"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 01:30"][quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 01:16"]
Mitä jos lapsi kuolee? Sitten teillä ei ole yhtään lasta! Eikö olisi kamalaa? Ei sen ylis pääsi.
[/quote]
Lapsen kuolema on aivan hirveä asia, en oikein voi edes kuvitella niin kammottavaa kohtaloa. Mutta jos kuitenkin niin kävisi, olisin psyykkisesti todella romuna ja täysin kykenemätön hoitamaan yhtäkään lasta.
Jos fillarista hajoaa rengas, se yleensä korvataan uudella renkaalla. Rakkaita lapsia/ ihmisiä ei voi korvata, sisarukset eivät ole vararenkaita.
(en ole ap.)
[/quote]
Ei olekaan vararenkaita, mutta auttavat jaksamaan, on pakko!
[/quote]
Tiedän naisen, keneltä kuoli se ainokainen. Nyt hänellä ei ole enää mitään kun mieskin jätti.
Ei sillä, että olisko siitä toisesta lapsesta lohtua ollut, mutta itse suree sitä, ettei tehnyt toista
Jotenkin niin karmea ajatus, ettei edes halua asiaa miettiä
Se on hyvä että tietää mitä haluaa! Toisaalta olisi ihana saada useampi lapsi, ja melkein hormoonihuuruisena sain miehen käännytettyä hankkimaan toisen lapsen. (Silloin kun vauva oli 8kk) nyt kun vauva täyttää puoltoista vuotta, ajatus alkaa olla vakiintunut yhteen lapseen. Kuinka helppoa tää on (vielä) ollut! Voin kuvitella, jos olisi toinenkin lapsi, aikaa itselle ei jäisi yhtään. Nyt jaksaa aidosti ( aikka toki väsyttääkin joskus) leikkiä lapsen kanssa ja olla läsnä. Kannustan sitten tulevaisuudessa näkemään kavereita ja tuomaan heitä kylään jne. Joillekin sopii yksi lapsi, toisille useampi, tärkeintä, että itse jaksaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä että tietää mitä haluaa! Toisaalta olisi ihana saada useampi lapsi, ja melkein hormoonihuuruisena sain miehen käännytettyä hankkimaan toisen lapsen. (Silloin kun vauva oli 8kk) nyt kun vauva täyttää puoltoista vuotta, ajatus alkaa olla vakiintunut yhteen lapseen. Kuinka helppoa tää on (vielä) ollut! Voin kuvitella, jos olisi toinenkin lapsi, aikaa itselle ei jäisi yhtään. Nyt jaksaa aidosti ( aikka toki väsyttääkin joskus) leikkiä lapsen kanssa ja olla läsnä. Kannustan sitten tulevaisuudessa näkemään kavereita ja tuomaan heitä kylään jne. Joillekin sopii yksi lapsi, toisille useampi, tärkeintä, että itse jaksaa :)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 07:01"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 06:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 01:04"][quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 00:55"]
Mäkään en haluais toista lasta... Olen niin lapseni ja mieheni lumoissa.
Mut lapsen psyykkisen kehityksen kannalta varmaa pitäs hankkia ainaki yks sisarus hänelle, ettei siitä tuu tämmöstä idioottia ku minusta..
[/quote]
Ja mitenköhän sisarus vaikuttaa positiivisesti lapsen psyykkiseen kehitykseen, meinaatko että ainoa lapsi sitten ei ole psyykkisesti samalla tasolla kuin ne lapset joilla sisaruksia? Mitä ihmettä? :)
[/quote]noh, useimmat ainoat lapset ovat itsekkäitä, eivät ole tottuneet jakamaan... Osasta heistä tulee itsekkäitä kaikki-mulle-heti-nyt ihmisiä.. Ovat olevinaan maailman-napoja ... Näitä olen nähnyt,,,
[/quote]
No. ei todellakaan pidä paikkansa. Sisarusten kanssa kasvaneet ovat aina joutuneet pitämään puoliansa ja kilpailemaan huomiosta. Tätä he jatkavat aikuisenakin koska se on niin sisäänrakennettuna heillä. Yksin kasvaneet ovat saaneet kaiken huomion aina eikä heidän tarvitse sitä kerjätä ja vaatia. Ilman sisaruksia kasvaneet ovat myös rauhallisempia koska ovat kasvaneet rauhallisemmassa ympäristössä.
[/quote]
No ainoana lapsena en allekirjoita tuota. Olin niin kateellinen naapurille, joilla oli kaksi lasta lyhyellä ikäerolla. Vielä näin viiskymppisenäkin nämä naiset on toistensa parhaita kavereita. Minä hoidan vanhempani yksin, eikä kukaan tunne minun elämäntarinaani.
Olisin niin onnellinen, jos minulla olisi sisarus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 01:16"]Mitä jos lapsi kuolee? Sitten teillä ei ole yhtään lasta! Eikö olisi kamalaa? Ei sen ylis pääsi.
[/quote]
Olidi myös kamalaa jos se toinen kuolisi vaikka heti synnytyksen jälkeen. Ei lapsista voi tehdä varakappaleita, huonoin syy tehdä lisää lapsia.
Itse en usko ainoan lapsen kasvavan yhtään sen kierompaan kuin useampilapsisesssa perheessäkään. Aivan hassu ajatus. Eiköhän se ole kasvatuksesta ja esimerkistä kiinni miten lapsi aikuisena käyttäytyy. En tunne yhtään ongelmallista aikuista. Jos niitä on, niin lienee vika jossain muussa kuin sisaruksettomuudessa. Sellaista asiaa on tietty helppo syytellä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen sitä, mitä asia muille kuuluu ja miksi katsovat aiheelliseksi kommentoida. Toisaalta ihmettelen myös ihmisten pakonomaista tarvetta päättä sellaisista asioista kuin lapsiluku silloin, kun sitä hedelmällistä ikää ja ratkaisun mahdollisuuksia kuitenkin on vielä paljon jäljellä. Elämä harvoin menee ihan niin kuin suunnittelee, elämäntilanteet muuttuu kuten ihmiset itsekin ja se mitä elämältä haluaa. Onko se jotain kontrolloinnin tarvetta, tuoko se turvaa kun kokee että hallitsee elämäänsä ja ratkaisujaan? Miksei voi vain hyväksyä sitä, että tällä hetkellä meidän perhe on hyvä näin ja varmaan jatkossakin, mutta on lupa tulla myös toisiin ajatuksiin? Ja pakko vetää tähän vielä tämä ikäkorttikin: aika usein nuoremmilla on ne ehdottomimmat elämänsuunnitelmat...
Toki asioita voi päättää jos haluaa, eihän se ole keltään pois, en sitä tarkoita. Ihmettelen vaan miksi pitää niin tarkkaan suunnitella. Elämän mielenkiintoisuus on mielestäni juuri siinä että voi olla avoin eri asioille ja mahdollisuuksille, eikä aina tiedäkään mitä eteen tulee :).
Omalla kohdalla siksi että oikeasti kasvatamme lasta vuosikausia kotona, lyhennämme työaikaa vuosikausia lapsen takia ja ihan oikeasti itse en lapsen takia tee lähivuosina sitä työtä mitä haluan. Lapsessa on paljon työtä. Haluamme muutakin. Tiedän, ettei lapsi ole este monelle, mutta meille molemmille on. Vasektomia on lähivuosina varmasti aiheellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oioi, samaa olen ap minäkin miettinyt! En ole koskaan halunnut kuin yhden lapsen! Piuhat laitettiin poikki tämän ensimmäisen jälkeen. Olen kuullut kuinka "riistän lapseltamme sisaruksen" ja olen niuho ja kontrollifriikki. Ärsyttää, koska en tunnista itseäni kummastakaan kuvauksista.
Vauva-aikakin oli mielestäni mukavaa ja nautin siitä. Ei ole mitään "traumaa" jota on usein epäilty syyksi sille että en enenpää ole lapsia halunnut. Olen vain päättänyt miehen kanssa, että meille riittää yksi lapsi.
Jos ei halua enempää lapsia niin miksi niitä pitäisi sitten tehdä? Jos ei halua ollenkaan lapsia niin soo what? Jos on päättänyt, että viisi lasta on "tarpeeksi" niin miksi samaa ei saa päättää jo ensimmäisen jälkeen? :-)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 09:03"]Ihmettelen sitä, mitä asia muille kuuluu ja miksi katsovat aiheelliseksi kommentoida. Toisaalta ihmettelen myös ihmisten pakonomaista tarvetta päättä sellaisista asioista kuin lapsiluku silloin, kun sitä hedelmällistä ikää ja ratkaisun mahdollisuuksia kuitenkin on vielä paljon jäljellä. Elämä harvoin menee ihan niin kuin suunnittelee, elämäntilanteet muuttuu kuten ihmiset itsekin ja se mitä elämältä haluaa. Onko se jotain kontrolloinnin tarvetta, tuoko se turvaa kun kokee että hallitsee elämäänsä ja ratkaisujaan? Miksei voi vain hyväksyä sitä, että tällä hetkellä meidän perhe on hyvä näin ja varmaan jatkossakin, mutta on lupa tulla myös toisiin ajatuksiin? Ja pakko vetää tähän vielä tämä ikäkorttikin: aika usein nuoremmilla on ne ehdottomimmat elämänsuunnitelmat...
Toki asioita voi päättää jos haluaa, eihän se ole keltään pois, en sitä tarkoita. Ihmettelen vaan miksi pitää niin tarkkaan suunnitella. Elämän mielenkiintoisuus on mielestäni juuri siinä että voi olla avoin eri asioille ja mahdollisuuksille, eikä aina tiedäkään mitä eteen tulee :).
[/quote]
Etkö käytä ollenkaan ehkäisyä/oletko lestadiolainen yms? :) Itse en ymmärrä sitäkään, että lapsia tehdään sillä " antaa tulla jos tulee" asenteella, koska itselleni lapsien hankkiminen on sen verran ollut jo iso juttu, että olen halunnut toivoa raskautta ja oikeasti haluta lapsen ja valmistautua lapsien tuomiin elämänmuutoksiin.. Meillä on 4-lasta, jotka ovat jokainen ehtineet olla ennen syntymäänsä jo meidän sydämissä ja haaveissa :)
Vasektomiaa en uskaltaisi ikinä tehdä JOS vaikka halutaan vielä enemmän lapsia joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että tiedät mitä haluat. Ympäristön painostuksesta ei tarvitse muuntautua hautomakoneeksi.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 23:35"]
Tuntuu oudolta, että lapsilukunne oikeasti kiinnostais ketään ajatuksenkaan vertaa. Joistain lapsettomista ystävistänne nyt puhumattakaan.
Ennemmin tulisi mieleen, että olette itse vetäneet lapsiluvun keskusteluaiheeksi ja saaneet siihen sitten enemmän tai vähemmän kömpelöitä small talk -kommentteja.
[/quote]
Tämä on aihe, joka kiinnostaa yllättävän monia!
En ole koskaan aloittanut yhtään keskustelua aiheesta, kysyttäessä pikkukakkosesta, olen sanonut ettei ole suunnitteillakaan ja vaihtanut keskustelunaihetta. Mutta ei se käy, aiheeseen palataan vaikka väkisin ja väärä ja huono mielipiteeni (ja miehen siinä samalla) yritetään muuttaa, pakkohan lapselle on saada sisaruksia!
Toisella meistä on sisaruksia ja toisella ei, molemmat ovat eläneet onnellisen lapsuuden.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 09:03"]Ihmettelen sitä, mitä asia muille kuuluu ja miksi katsovat aiheelliseksi kommentoida. Toisaalta ihmettelen myös ihmisten pakonomaista tarvetta päättä sellaisista asioista kuin lapsiluku silloin, kun sitä hedelmällistä ikää ja ratkaisun mahdollisuuksia kuitenkin on vielä paljon jäljellä. Elämä harvoin menee ihan niin kuin suunnittelee, elämäntilanteet muuttuu kuten ihmiset itsekin ja se mitä elämältä haluaa. Onko se jotain kontrolloinnin tarvetta, tuoko se turvaa kun kokee että hallitsee elämäänsä ja ratkaisujaan? Miksei voi vain hyväksyä sitä, että tällä hetkellä meidän perhe on hyvä näin ja varmaan jatkossakin, mutta on lupa tulla myös toisiin ajatuksiin? Ja pakko vetää tähän vielä tämä ikäkorttikin: aika usein nuoremmilla on ne ehdottomimmat elämänsuunnitelmat...
Toki asioita voi päättää jos haluaa, eihän se ole keltään pois, en sitä tarkoita. Ihmettelen vaan miksi pitää niin tarkkaan suunnitella. Elämän mielenkiintoisuus on mielestäni juuri siinä että voi olla avoin eri asioille ja mahdollisuuksille, eikä aina tiedäkään mitä eteen tulee :).
[/quote]
Etkö käytä ollenkaan ehkäisyä/oletko lestadiolainen yms? :) Itse en ymmärrä sitäkään, että lapsia tehdään sillä " antaa tulla jos tulee" asenteella, koska itselleni lapsien hankkiminen on sen verran ollut jo iso juttu, että olen halunnut toivoa raskautta ja oikeasti haluta lapsen ja valmistautua lapsien tuomiin elämänmuutoksiin.. Meillä on 4-lasta, jotka ovat jokainen ehtineet olla ennen syntymäänsä jo meidän sydämissä ja haaveissa :)
[/quote]
O-ou, nyt on kyllä käsitetty tämä kommenttini ihan väärin =D. En ole lesta, tosin en käytä ehkäisyäkään koska olen parisuhteessa naisen kanssa (joten ei, lapsemme eivät ole vain tulleet vaan ovat olleet hyvinkin suunniteltuja, odotettuja ja toivottuja). Pointtini oli siis se, että miksi päättää 24-vuotiaana että lapsiluku on tässä, kun on mahdollista että esim. kolmekymppisenä - tai nelikymppisenä - alkaa tuntua sille että entä jos saataisiinkin toinen lapsi. Ja vaikkei sitä koskaan kukaan omalle kohdalle ajattele, ihmiset myös eroaa ja uudessa parisuhteessa tilanne myös lapsitoiveiden suhteen voi olla toinen. Itse ainakin olen nyt 35v täysin eri ihminen kuin vaikka 10v sitten, ja eri asiat elämässä tuntuu tärkeiltä. Ehdottomasti kannatan sitä että lapset on toivottuja ja suunniteltuja, ja ihmettelen siis vaan tätä asioiden ennalta lukkoon lyömisen tarvetta mikä ihmisillä tuntuu olevan.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 08:50"]
Itse en usko ainoan lapsen kasvavan yhtään sen kierompaan kuin useampilapsisesssa perheessäkään. Aivan hassu ajatus. Eiköhän se ole kasvatuksesta ja esimerkistä kiinni miten lapsi aikuisena käyttäytyy. En tunne yhtään ongelmallista aikuista. Jos niitä on, niin lienee vika jossain muussa kuin sisaruksettomuudessa. Sellaista asiaa on tietty helppo syytellä. Ap
[/quote]
Meilläkin on yksi lapi (3v) ja nyt on tunne että jää ainoaksi. Aluksi halusin ehdottomasti keskittyä yhteen lapseen ja antaa kaiken huomion yhdelle.
Jossain kohtaa olin ajatuksissa että voisin toisen lapsenkin vielä tehdä myöhemmin (ikäero 4-6 v), mutta nyt kun on se myöhempi hetki lähettyvillä, niin en enää jaksaisi lähteä vauva-rumbaan (odotus, pelko siitä onko lapsi terve,synnytys, unettomat yöt, jne...). Ja kun lapsi on toivomamme tyttö, niin olemme tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen.
Omat sisaruksemme ovat ainakin molemmilla aiheuttaneet paljon mieliharmia, joten kyllä se voi jollekin olla myös onni olla ainoana.
Ei sisarukset sitä onnea välttämättä tuo.
Meillä on vain yksi lapsi. Jo 10-vuotias. Ikämme puolesta voisimme saada hyvinkin vielä lisää, mutta kummallekaan vanhemmalle ei ole tullut "paloa" hankkia sitä toista. Ainokaisemme yritämme kasvattaa hyvin, toiset huomioonottavaksi ihmiseksi. Annamme hänelle todella paljon aikaa ja rakkautta. Yhden lapsen kanssa olemme hyvin jaksaneet ja olemme tosi tiivis kolmikko. En kaipaa lisää lapsia, vaikkei yksilapsisuus ollut alunperin mikään vakaumus. Lapsi vaikuttaa onnelliselta. Hänellä on paljon kavereita ja rakkaita serkkuja. Sisaruttomuus mietityttää itseäni ainoastaan tulevaisuusnäkökulmasta. Eli mitäs sitten, kun me vanhemmat vanhenemme ja kuolemme? Onko ainokaisemme aikuisena sitten kauhean yksinäinen. Toki toivon hänenkin joskus perustavan perheen jne. Usein sisaruksiin kuitenkin tukeudutaan hädän hetkillä...
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 06:48"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 01:04"][quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 00:55"]
Mäkään en haluais toista lasta... Olen niin lapseni ja mieheni lumoissa.
Mut lapsen psyykkisen kehityksen kannalta varmaa pitäs hankkia ainaki yks sisarus hänelle, ettei siitä tuu tämmöstä idioottia ku minusta..
[/quote]
Ja mitenköhän sisarus vaikuttaa positiivisesti lapsen psyykkiseen kehitykseen, meinaatko että ainoa lapsi sitten ei ole psyykkisesti samalla tasolla kuin ne lapset joilla sisaruksia? Mitä ihmettä? :)
[/quote]noh, useimmat ainoat lapset ovat itsekkäitä, eivät ole tottuneet jakamaan... Osasta heistä tulee itsekkäitä kaikki-mulle-heti-nyt ihmisiä.. Ovat olevinaan maailman-napoja ... Näitä olen nähnyt,,,
[/quote]
No. ei todellakaan pidä paikkansa. Sisarusten kanssa kasvaneet ovat aina joutuneet pitämään puoliansa ja kilpailemaan huomiosta. Tätä he jatkavat aikuisenakin koska se on niin sisäänrakennettuna heillä. Yksin kasvaneet ovat saaneet kaiken huomion aina eikä heidän tarvitse sitä kerjätä ja vaatia. Ilman sisaruksia kasvaneet ovat myös rauhallisempia koska ovat kasvaneet rauhallisemmassa ympäristössä.