Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
34v ja melkein valmis hautaan
03.02.2014 |
Mistä motivaatio, elämänhalu takaisin? Olen ilmeisesti kärsinyt salakavalasti kasvaneesta masennuksesta ja ryssinyt pahasti asiani jättämällä laskut maksamatta jne. En vaan välitä enää mistään. Terveys on mennyt tupakan ja lihomisen myötä. Alkoholia en sentään osaa käyttää. En jaksanut enää käydä töissä vaan otin loparit, päivät menee vaan maatessa ja joka päivä on vaikeampaa käydä ulkona, kaupassa, missään. Päiväkausia ilman suihkua menee kevyesti, tiskit kasaantuu, pyykkivuoret haisee. Vedän kaikkea mahdollisimman epäterveellistä vaikka yleensä ei tee edes mieli, mutta joku pakko vaan on, ihan kun tekisi hidasta itsemurhaa. Tapaan joitain ystäviä/sukulaisia harvakseltaan ja silloin tsemppaan eikä kukaan ilmeisesti epäile mitään, korkeintaan ajattelee että onpas tuo vähän lihonut. Meikillä saa ihmeitä aikaan niin että näyttää pirteältä ja iloiselta.
Olen ollut 2 kertaa masennuslääkityksellä mutta en vaan pysty syömään niitä alun jälkeen. Ihan kun joku elimistössä hylkisi niitä tosissaan ja huutaa "pysy kaukana". Tavallaan haluaisin vaan huomaamattomasti kadota täältä, mutta joku pieni osa minusta vielä ehkä tajuaa että ei tässä iässä kannata luovuttaa. Saisinkohan huomenna soitettua johonkin (mihin?)
Kommentit (5)
Et luovuta! Olin samassa jamassa kuin sinä. Lääkket ja terapia ei auttaneet, eristäydyin. Työpaikalla minua savustettiin ulos ja olin pohjalla. Lihoin, enkä tehnyt mitään, paitsi skarppasin silloin kun näin ystäviäni ja perheenjäseniä. Näin meni ikävuodet 26-31. Vihasin itseäni rajattomasti. Sitten asiat alkoivat mennä vielä enemmän pieleen! Pikkusisarukseni ja toinen vanhemmistani saivat syövän. Vähän myöhemmin sairastuin harvinaiseen tautiin, joka vaikuttaa loppuelämääni ja työpaikka meni. tässä suossa olen edelleenkin. Mutta nyt olen niin pohjalla, että en voi kuin nousta tästä. Ehkä en koskaan enää ole terve tai saa unelmieni uraa. Perheen perustaminen varmaan jää. Jotkut ystävät ovat unohtaneet minut ja toivon, että sairaat perheenjäseneni saisivat lisäaikaa, jotta en menetä heitäkin. Mutta nyt on tapahtunut niin paljon paskaa, että en voi enää olla edes masentunut ja käännän tänän vitutukseni energiaksi. Elämästäni ei tule koskaan sellaista, mitä blogeissa kuvataan, mutta siitä tulee edes jotain. Tein aluksi listoja asioista, jotka minun täytyy saada aikaiseksi (arkiaskareet, jne.) ja aloin suorittaa niitä. Aloin tehdä joka viikko jonkun toimenpiteen, joka veisi minua kohti työelämää tai koulutuspaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmonen jatkaa... Muista, että olet paremman elämän arvoinen ja ansaitset aikaansaada itsellesi korkeamman elämänlaadun. Aseta itsellesi joka päivälle muutama tavoite, tyyliin yhteydenpito ystävään, lenkki, ruoanlaitto, imurointi, työhakemuksen teko jne. Kirjoita nämä tavoitteet paperille ja viivaa yli kun olet tehnyt kyseiset jutut. Loppuajan saat vaikka maata sohvalla tai syödä suklaata. Itselläni oli (työpäivän jälkeen) mm. maanantaisin harrastus, tiistaisin lenkki ja pyykinpesu, keskiviikkoisin keittiön siivous ja tiskaus ja soitto tai meili kaverille, torstaisin harrastus ja lenkki, perjantaina kaverin tapaaminen tai koko asunnon siivous jne.
Paljon tsemppiä. Sinnillä vain eteenpäin, niin ihan varmasti vielä aurinko paistaa.
Kokeile soittaa mielenterveystoimistoon. Tai vaikka ihan ensin suoraan lääkärille aikaa.
Olet parhaassa työiässä, joten voit saada terapiaan Kelasta tuen. Terapia olisi hyväksi myös siksi, että siellä käynti luo elämään rutiineita.
Alue: Aihe vapaa
Voi sentään, älä kuitenkaan vielä luovuta, kyllä tämä ainut elämä on kuitenkin elämisen arvoinen. En tiedä mihin voi soittaa, mutta terkkariin kai? Jos joku muu osaa kertoa. Kovasti tsemppiä, paistaa se aurinko risukasaankin, usko pois.